Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä

Ei se elämä loppunutkaan P:n töihin paluuseen. Näin jälkikäteen ajatellen mukava viikko takana.

Ei mitään erityisiä tapahtumia ja paljon ärtyneitä fiiliksiä (sekä äidillä että lapsilla), mutta paljon kivaakin. Kavereiden tapaamista (äidin ja lasten), fillarointia (I kyydissä, A omalla pyörällä), makuuhuoneen seinän maalaamista (siitä ei enempää, meni aivan käsille!), dvd:n katselua... Erityisesti jotenkin tänään ovat muksut tuntuneet kovinkin mukavilta, riehumista ja tappeluakaan ei ole juuri ollut.

Eilen illalla kävimme ensi kertaa kokeilemassa I:n kanssa ajamista ilman apupyöriä. Ihan samalla tavalla ei lähtenyt kuin A:lla, joka oppi ensimmäisestä liikkeelle lähdöstä ajamaan itsekseen, mutta oikein hienosti neidilläkin. Ja sitä onnen määrää neidin kasvoilla kun onnistui ensimmäisen kerran ajamaan kymmenisen metriä ja häntä siitä hulluna kehuttiin :-)

A:lla nostettiin samalla satulaa, jätkä on venähtänyt vuodessa taas kymmenen senttiä, joten fillari alkaa jäädä jo taas pieneksi. Menee kuitenkin ainakin tämän kesän loppuun kunnon crossipyöränä.

Totesimme kuitenkin taas, että ei ole tuo fillarin huolto meitä varten. Puoli tuntia ja aika monta kirosanaa meni parissa satulan ja tangon nostossa.

Tänä aamuna lapset olivat ihanan omatoimisia. Erityisesti I halusi laittaa kaikki aamujutut valmiiksi (hammasharjat ja aamupalatarvikkeet). Kiipesi keittiössä pöytätasolle saadakseen murokulhot ylhäältä. Ei oikein kunnolla ylettynyt, joten veti alimmaisen kulhon vahingossa alas. Murskaksihan se meni, onneksi ei kuitenkaan pientä naarmua enempää I:n jaloille. Isä pääsi kuitenkin heti aamusta keittiön siivoukseen, kun joutui lasinsirut joka nurkasta esille kaivamaan :-( Ja itse neiti harmistui kovasti, kun olisi niin kovasti halunnut auttaa.

Nyt tuolla parin ystävän kanssa leikkivät. Äidin luksus-aikaa päivisin, kun muksuilla on kavereita.

Mukavaa viikonloppua vähemmän helteisestä lauantaista huolimatta (tai juuri sen takia)!

Voih, lomako oli jo tässä?

Vähän pelottaa, kun herra P poistuu huomenna lomalta töihin, että mitähän tästä meidän loppulomasta mahtaa tulla. Olisihan tuota vielä puolitoista viikkoa jäljellä, mutta tunnetusti en oikein ole lasten kanssa kotona oloa tai reissaamistakaan lomana pystynyt pitämään. Nyt siis vähän jännittää, pystyisinkö asennoitumaan toisin. Koska kaikkihan on minusta kiinni, eikö? Jos pystyn päättämään, että loppuloma on ihanaa ja rentouttavaa, se on sitä. Eikös se näin mene :-D

No joo, kaikkea kivaa voimme toki tehdä, oli se työntekoa tai ei. Huomenna aloitetaan puistoilemalla ystävien kanssa, ei huono aloitus :-)

Pieni mainospala muuten: Eilen testasimme ekaa kertaa Linjan puiston (Toinen Linja, Helsinki). Kuulinkin siitä vasta hetki sitten ystävältäni. Suosittelen. Sijainnista huolimatta (Kallion virastotalon takana) ERITTÄIN siisti ja miellyttävä puisto, ihan viimeisen päälle remontoitu ja kahluuallaskin löytyi! Uskokaa tai älkää, mutta oheinen kuva on sieltä!



Tänään kävimme viimeisen lomapäivän kunniaksi ostamassa jäätelöt Senaatintorin laidalta ja menimme syömään ne perinteisesti Tuomiokirkon rappusille. BAD BAD BAD mistake!! Ensinnäkin, oli sen verran lämmin, että kävely jäätelöiden kanssa torin yli tarkoitti sitä, että jäätelöt valuivat jo käsille. Olivat sen verran sulia, että molemmat lapset onnistuivat pallonsa pudottamaan portaille samantein istuttuaan vain yrittämällä syödä niitä (koska meillä ei olla bakteerikammoisia, ne nostettiin takaisin tuutin päälle ja pyyhkäistiin hiekasta jotakuinkin puhtaiksi paperilla)! Toiseksi, tuuli todella navakasti, vaikka lämmin olikin, joten kaikki muukin HIEKKA oli jäätelössä! :-( Emme nimittäin tajunneet, että rappuja ollaan jotenkin uudistamassa ja niillä on tällä hetkellä melkoisesti hiekkaa. Valitsimme tietysti juuri sen oikean puolen. Siis tuulen suhteen. Huoh!

No, onpahan taas jotakin lisätä muistojen kirjaan :-D Harvoin sitä hampaat narskuu jäätelöä syödessä, hih.

Sunnuntaina sukumme uusin tulokas, rakas pieni mies - meidän lasten serkku - vietti syntymäjuhlaansa (ei ristiäisiä, kun eivät kuulu kirkkoon eikä nimijuhlaa, koska sai nimensä jo syntyessään) ihan lähisuvun kesken. Ilman lupaa en voi kuvia juhlijoista tai juhlakalusta laittaa, mutta ihanat juhlat olivat ja kakku oli vallan söpö!





Loppuun vielä tänään isolta kundiltamme kuultua:
A puistoili kaverinsa (ekaluokkalaisen) ja tämän äidin kanssa tänään iltasella. Kun tuli sieltä kotiin, kertoili isälleen, että ei käyttäydy ihan niinkun normaalisti tämän kundin kanssa. Hän kuulemma käyttäytyy enemmän kuten tämä kundi. Antoi esimerkinkin. Sanoo kuulemma tämän kaverin seurassa "pillittää", vaikka muuten puhuu itkemisestä. Vähän kovis siis :-) Totesi loppuun isälle, että on kuitenkin kaikkein mieluiten oma itsensä :-)

Ah tätä elämisen ihanuutta...

...loma on niin kertakaikkisen ihanaa aikaa, että sitä unohtaa koko bloginkin. Anteeksi ystävät rakkaat, jos tätä nyt joku käy lukemassa, edelleenkään en ole siitä ihan varma :-)

Meitä ovat kyllä sääjumalat hellineet, ei auta valittaa. Aivan mielettömät kelit, koko tähänastisen loman aikana, siis viikkoon, ei ole lämpö pudonnut alle 20 asteen. Ei edes yöllä ;-)

Ja se kelpaa meille. Lapsetkin ovat jo tottuneet, vaikka alkuun I valitteli ihan koko ajan kuumuutta. Epäilin jo ääneen, että ensi kevääksi lupaamani Välimeren matka täytyy perua, jos ei yhtä ainoaa hellepäivää kestä. Tänään sitten I jo totesikin, että "äiti, vaikka mä nyt sanon, että mulla on kuuma, se tarkoittaa, että on kuuma vaan hetken eikä sen takia tarvi perua etelänreissua" :-D

Saimaalla vietettiin viime viikonloppu. Lapset vaan pulasivat, vesi oli aivan käsittämättömän lämmintä. Ei hajuakaan veden lämpötilasta, mutta lämmintä täytyy olla, jos minäkin vedessä viihdyn. Ainoatakaan hyttystäkään ei nähty!! Siis aivan luksus-viikonloppu! I tosin kaatui kallioisella saarella noin kolmekymmentä kertaa, joten itkua kuultiin ja laastareita kului. Onneksi ei kuitenkaan pintanaarmuja pahempaa, tuolla kohelolla olisi muutakin voinut seurata. A oli maailman onnellisin pikkumies, kun onnistui uiminen kymmeniä metrejä pelkkien selkäkellukkeiden avulla. Aiemmin ei ole ollenkaan uskaltanut luottaa kykyihinsä, nyt vihdoin ymmärsi, että pysyy kyllä pinnalla.

Viikonloppu vietettiin mun mielimaisemassa. Vaikka vesillä olosta en välitä, tätä kauniimpaa maisemaa ei maailmassa ole. Parhaimmillaan näimme yhtä aikaa kaksi sateenkaarta ja auringonlaskun. Valitettavasti siitä ei nyt ole kuvaa, jos saan myöhemmin onnistuneen, lupaan jakaa teidänkin kanssanne. Tässä yksi kaunis kuva Saimaalta, ei ole sukulaistemme saari eikä edes oma kuva, mutta kertoo jotakin sielunmaisemastani. (sukulaissaari on hieman isompi ja lisättynä suurella määrällä mustikanvarpuja ja mäntyjä. Ah!)

Tänään istuttiin 7 (!!) tuntia autossa, ajettiin käytännössä Suomen halki, melkein 500km. Ja onnistui meidän lapsilta YHDELLÄ pysähdyksellä (okei, kaksi pelkkää pissataukoa sen lisäksi). Elämä siis tosiaankin voi helpottaa!

Nyt sitten jatketaan lomaa - ja palaan asiaan taas!!

Ihanaa Helleviikkoa kaikille!!!

Selvitysmiestä ja synttäriä

Äidin ja I:n välistä keskustelua päiväkodin jälkeen päivän kulusta:

I: "Äiti, tänään me leikittiin päiväkodissa niin L tuli ja tönäs (toisen) L:n nurin. Mä menin heti sanomaan, että pyydä anteeks."
Ä: "No pyysikö L?"
I: "Joo, se halas kans, mut sitä mä en käskeny tehä."
I: "Nyt mulle tuli mieleen, et mikä olis ollu paras rangaistus."
Ä: "No?"
I: "Jos mä olisin sanonu, et pyydä anteeks tai mä meen kertoon aikuisille. Se aikuisille kertominen."



Meidän oma poliisi ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥



A:lla puolestaan päiväkotipäivään kuuluivat tänään omat 6v-synttärijuhlat (reilu viikko enää oikeisiin, hui. Iso kundi). Eilen tarkasti määritteli, mitä herkkuja haluaa viedä: Domino-keksejä ja sitten niitä vähän Dominon tapaisia, joissa on keskellä kanssa sellasta ainetta ja päällä punainen hillo (Ballerina-keksi, äidille itsestäänselvyys :-D) ja vaahtokarkkeja. A ei kuulemma itse ehtinyt saada lisää Dominoita, kun ne oli jo kaikki syöty :-)

Päiväkodilla, ainakin tässä A:n ryhmässä, on ihana tapa. Kortin teon lisäksi kaikilta paikalla olevilta lapsilta kysytään
"Jos ois meillä taian mahti, Aarolle me takoisimme:"

C-poika: herkkuvuoren, jossa kaikki maailman herkut
Cl-tyttö: Afrikantähden
A-tyttö: Rahavuoren
Cl-tyttö: Kissanpennun
E-tyttö: Kakun
hoitaja T: Hyvät uintikelit koko kesäksi
J-tyttö: Merirosvolaivan
C-tyttö: Piparkakkuvuoren, joka ei lopu
O-poika: Herkkukorin
hoitaja H: Inkkarikanootin
E-poika: Pienen pupujussin
O-poika: Batman-moottoripyörän
L-poika: Poliisilaitoksen
I-tyttö: Batman-auton, joka menee supervauhtia
hoitaja R: Kultaistet jalkapallokengät

Hauskoja muistoja joskus myöhemmin luettavaksi.

Kortin runokin taisi olla yhdessä keksitty:

"Keskikesällä, kun aurinko paistaa
Aaro laivankannella lettuja maistaa.
Kavereita mukana tosi monta,
juhlitaanhan nyt 6-vuotiasta verratonta." ♥ ♥
Ja nyt sitten odotellaankin ensi viikkoa ja ihan oikeita synttäreitä, tuplana tietysti (ensin kavereille, sitten sukulaisille). Tänään äiti tilasi valkosuklaa-tyrni-mansikka- kakun (hih, ihan oikeasti ajattelin vaan ja ainoastaan lapsia ;-D). Tilasin sentään päälle pääkallokoristelun, jotta edes esittäisi kaverisynttäreille ostettua kakkua ;-D

Lapsilla on enää yksi päiväkotipäivä ennen lomaa. Äiti joutuu vielä omaansa odottamaan viikon verran, mutta onhan tässä välissä onneksi pidennetty viikonloppu juhannuksen merkeissä. Juhannuksenakin on kivaa tiedossa, mennään Nummelaan eka kertaa ikinä yökylään A:n kaverin luo (okei, äidin ja isänkin kavereiden tietysti, mut eka kerta A:lle kaverin kanssa yökyläilyä).

Lomaa odotellessa mahdollisimman aurinkoista ja lämmintä juhannusta!