Äitiinsä tullut

Voi ei, neidistä paljastui uusi piirre. Kuvittelin Apen olevan enemmän äitinsä kaltainen, mutta joulupäivän elokuvaa "Niko, lentäjän poika" katsellessamme totesin, että taitaakin olla pienempi vähintäänkin yhtälailla äitiinsä tullut.

Elokuvan surullinen kohtaus sai Indyn itkemään valtoimenaan. Aivan kuten äidilleen käy edelleenkin. Aina ja lähes jokaisessa elokuvassa, tv-sarjassa tai ohjelmassa.

Indy tuntuu olevan muutenkin näissä asioissa kuin äitinsä pienenä. Aina uuden elokuvan alkaessa hän pyytää, että tv suljettaisiin. Koska hän ei haluaisi katsoa, mutta ei malta olla katsomattakaan jos tv on auki.

Ihana, rakas tyttäreni. Sittenkin äitinsä kaltainen. Ja äiti sai hyvän syyn pitää lastaan sylissään pitkään.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

isompi joulujuhla

Eilen oli ekaluokkalaisen ensimmäinen joulujuhla.

Oli hieno juhla. Eri luokkien esiintyjät oli valjastettu yhteiseen tarinaan, oli valaistukset, musiikit, tanssit, jotka kaikki liittyivät samaan teemaan. Hieman eri tapaan kuin omana aikani :-) Mutta olenhan todennut ennenkin, että voisin aloittaa ekaluokan uudelleen ;-)

Ape ei esiintynyt, heidän luokkansa vuoro on vasta keväällä, mutta halusi vanhemmat mukaan juhlaan.

Kysyin etukäteen eikö häntä nolota kun vanhemmat ovat paikalla, kun epäili, ettei monen muun vanhempi ole.
"Sehän on mun etu, jos te olette, näen teitä enemmän" - Ihana lapsi, näin positiivisesti yrittää esikoisemme sopeutua vanhempiensa eroon.

Pieni prinsessa liimautui tiiviisti äidin lähelle koko esityksen ajaksi, vaikka valittelikin kuumuutta. Hiljaisena painautui äidin syliin. Juhlan jälkeen matkusti koko yhteisen metromatkankin epätyypillisesti äidin sylissä. Kun äiti jatkoi töihin, lähti hän isän kanssa hampurilaiselle, vaikkei olisi millään halunnut äidistä irtautua.
Näin pienempi työstää eroa.

Vaikeita asioita, kaikenikäisille.

haasteita äidille

Olen päiväkodin ja koulun jälkeen viettänyt lasten kanssa pari tuntia.

Tänä aikana olen saanut
*selittää, mitä tarkoittaa aktiivinen (Indylle), erakko (Apelle),
*selittää Apelle, että sovittu ei ole kirosana,
*valmistaa lapsille karppausaterian (halusivat illan ruuaksi munia ja pekonia :-D),
*taistella neidin pahan olon kanssa (häntä suututti järjettömästi kun ei ylettynyt ripustamaan vaatteitaan naulakkoon ja holdingia käyttäessäni sain naarmuja naaman, niskan ja selän täyteen ;-)),
*painia sen kysymyksen kanssa, että toiminko oikein, kun pidän lasta sylissäni väkisin hänen pahan olonsa aikana, vaikka hän rimpuilee vastaan (kertoen toki samalla koko ajan rauhallisena, että hänellä ei ole hätää, äiti on lähellä ja pitää huolen, hänen ei tarvitse pahaa oloaan yksin kestää)
*ottaa vastaan Indyn suukot, läheisyyden ja halaukset - siis rakkauden - holdingin jälkeen,
*todeta, että taisin sittenkin jälleen toimia oikein,
*kuunnella Apen yksityiskohtaisia selvityksiä siitä, kuinka hän on pelannut korista ja tehnyt suvereenisti koreja hyökäten kuulemma aktiivisesti ;-),
*loukata Apen tunteita, kun olen hänen mielestään kirjoittanut hänestä ikävään sävyyn
*olla ylpeä lapsestani, kun hän kertoo tämän minulle rehellisesti
*pyytää anteeksi lapseltani, kun olen hänen tunteitaan ymmärtämättömyyttäni loukannut,
*muuttaa tekstiä, jotta se ei olisi loukkaavaa
*kuulla Indyltä, että hän haluaa uuden äidin (tosin kysyttäessä tämä oli kuulemma vitsi) ja
*juoda lasillisen viiniä.

Melkoisen ihana perjantai-illan aloitus.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

joulujuhla

Tiedättehän sen pakahduttavan onnentunteen, kun oma ihana rakas esiintyy missä tahansa juhlassa?

Tänään saimme sen taas kokea :-)

Rakas prinsessamme esiintyi päiväkodin joulujuhlassa lumihiutaleena noin minuutin verran, itse valitsemassaan (tyylikkäässä toim. huom.) mekossa. Ja äitiä itketti :-)

Neiti oli edellisiltana ryöminyt isän viereen peiton alle ja kuiskannut "mua jännittää ihan kauheasti se esiintyminen"...

Voi näitä ihania hetkiä!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

Sisko ja sen veli

Lapset keskustelivat siitä, kumpaa Tanssii Tähtien Kanssa-paria kannattavat tämän päivän finaalissa.

Indy kysyi Apen mielipidettä, joka vaati, että Indyn pitää sanoa ensin, koska muuten hän aina valitsee saman kuin veljensä.

Indy: "Anteeks, että mä matkin sua niin paljon, mut mä rakastan sua niin paljon"
Ape: "Mut se on tosi ärsyttävää!"
Indy: "En mä voi sille mitään, kun mä tykkään susta niin paljon!"

Lopulta Indy sanoi oman suosikkinsa ensin - ja vaihtoi sen, kun Ape sanoi sen toisen :-)

Voi noita ihania rakkaita!

Hieronta

Rakas tyttäreni kysyi tänään mitä tarkoittaa hieronta.

En oikein osannut selittää, joten näytin, kuinka hartioita hierotaan.
Häntä se kutitti. Hetken päästä totesi: "Sehän on vähän kuin ottais olkapäistä kaljoja." :-D

Kuka ymmärsi mitä Indy tarkoitti? (itse hetken hämmennyksen jälkeen ymmärsin)

Treeniä

Ihania nuo lapset.

Äiti teki muutaman vatsaliikkeen ja punnerruksen olohuoneen lattialla. Molempien lasten oli päästävä treenaamaan myös.

On noi aika sitkeitä.

Ape vetäs
-30 punnerrusta (ihan oikeaoppista sellaista) - vaikka tarkoitus oli vetästä saman verran kuin äiti, tuplat tuohon ;-)
-30 kyykkyä
-lankkua 51 sekuntia
-ja päälle vielä 30 vatsalihasliikettä.

Indykin teki perässä samat 30 vatsalihasta :-)

Suututtaa

En tiedä mitä Indy oli tekemässä, mutta kuulin kommentin:
- "Nyt kyllä suututtaa. Vois sanoa parikin kirosanaa jos sais."

Kuulin Apen vastaavan välittömästi:
- "Sano fak! Äiti on sanonu, et niin saa sanoa, jos suututtaa oikein paljon."
(Hmm, en tosiaan muista, mutta olen sitten varmaan näin sanonut :-D)

Tämän jälkeen kuului muutaman kerran kuiskaten:
- "Fak! Fak!" :-D

Sisarusrakkautta

Ape: "Mitä sä teet?" siskolleen, joka istuu työpöytänsä vieressä touhuissaan piirtäen ja leikaten.
Indy: "Mä teen sulle sydäntä, ettei sun olis niin ikävä isiä" (Ape oli juuri aiemmin todennut, että hänen on ikävä isiä, kuten useimmiten, jos isi ei ole paikalla)

Tähän ei ole mitään lisättävää. Paitsi että rakastan lapsiani, joista syystä tai toisesta on tullut mahtavia ihmisen alkuja.

Tauko

Erinäisten asioiden vuoksi blogin pitäminen on jäänyt tauolle.

Palaan asiaan mahdollisimman pian!

Loppuun kuitenkin kevennykseksi prinsessamme uusi kuvaus itsestään:

"Äiti, mä olen löllötissifani!" :-D
Kyse on siis äidin etumuksesta, johon neiti mielellään painaa päänsä aina mahdollisuuksien mukaan.

Mukavaa marraskuuta!

Salaisuus säilyi

... Eli pikkuneiti pystyi pitämään isän synttärilahjan salaisuutena koko viikon.

Ehkä siksi, että unohti nopeasti koko asian :-)

Tässä on venähtänyt taas melkoinen tovi edellisestä päivityksestä. Selittyy monella asialla. Yksi niistä on se, että molemmat lapset ovat taas yskässä = yskivät vuoroöin itsensä oksennukseen asti. Yöunet ovat siis jääneet melkoisen vähiin viime aikoina.

Tänään onneksi yhtäkkiä muistin, että meiltähän löytyy kaapista astma-lääkettä. Ennenkin se on ollut pelastus näissä tilanteissa. Ei siis muuta kun lääkettä kehiin ja peukut pystyyn. Josko koko perhe nukkuisi ensi yönä, edes suurimman osan yötä!

Juttelin tänään tuon pikkuneidin kanssa pitkän tovin. On neiti tänä syksynä ottanut valtavan harppauksen eteenpäin. Meillä ei ole enää pieniä lapsia, ainoastaan isoja. Apen lähtö kouluun samasta päiväkodista ja Indyn siirtyminen isompien ryhmään on tehnyt neidille valtavan hyvää.

Hänestä on kehkeytynyt varsin osaava, reipas, omatoiminen ja itseensä luottava nuori nainen. Joka askartelee, maalaa, kirjoittaa ja touhuaa muita isojen tyttöjen juttuja kaiket päivät. Ja ne kaikki tarinat ja runot joita on jo ehtinyt päiväkodissa syksyn aikana oppia...

Miten se kasvaminen tapahtuu aina yllättäen? :-)

Salaisuus

Isännällä on synttärit viikon päästä.

Koska ensi viikolla ohjelmaa riittää, päätin viedä lapset tänään ostamaan isälleen lahjat.

Kerroin aamulla asiasta lapsille, sanoin, että synttärit ovat vasta viikon päästä, joten asia pitää pitää salassa siihen asti.

Indy: "Äiti, autatko sä sitten mua säilyttämään sen salaisuuden?" :-)

Saa nähdä miten käy :-)

Nyt kaupoille.

Tärkeintä elämässä

Tänä aamuna heti seitsemän jälkeen herättyämme kelli poikani sängyllä äidin kainalossa...

Kerroin hänelle - taas vaihteeksi ;-) - kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka mukavaa on, että hän tuli kainalooni makaamaan.

Ape:
"Tärkeimmät asiat mun elämässä on
*perhe,
*oma koti ettei tarvi asua roskiksessa,
*sen verran rahaa, että voidaan ostaa ruokaa ja tehdä joskus hauskoja juttuja,
*lelut,
*kaverit
*ja että mullakin on vähän rahaa"

Juuri tässä järjestyksessä. Ihana poikani!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pikkujoulu

Meidän perheessä vietettiin pikkujoulua maanantaina 3.10.2011. Eihän tuo nyt kovin aikaista ollut, eihän ;-)? - tai ehkä on parempi tarkentaa: Meillä vietettiin tuolloin siis ENSIMMÄISIÄ pikkujouluja, miten tuntuukin, että lisää on vielä tulossa syksyn aikana...

Enhän minä tietenkään päässyt osallistumaan, töissä olin. Pikkujoulut järjestettiin siis keskellä päivää, osallistujina Indy isänsä kanssa ;-)

Neiti puhui joulusta jo syyskuussa, hän varmisteli useasti monentenako päivänä jouluaatto on. Ja kun 24. päivä meni ohi, oli äärimmäisen pettynyt kun emme sitä huomoineet. Oli sitten isälleen puhunut useampaan kertaa pikkujoulusta - ja olihan tuo sitten mennyt toteamaan jotakin seuraavasti maanantaista.

No, ei tarvitse epäillä, muistiko neiti päivän ;-)

Pikkujouluun kuuluivat tietysti piparit ja tonttulakit :-) Meillä on siis jo leivottu ensimmäiset joulupiparit, koristeluiden kera. Pahoittelen, että kuvia ei ole, sen juhlijat olivat unohtaneet.

Lohtusuklaa

Pahoitin tänään suuresti mieleni eräästä työssä sattuneesta tilanteesta.

Työpäivän päälle makasin sängyllä asiaa hieman itkeskelemässä.

Rakas poikani kävi pikaisesti halaamassa minua, mutta poistui yllättäen samantein.
Ihmettelin mielessäni asiaa, kun hän yleensä haluaa kovastikin lohduttaa ja kärsivällisesti makailee vieressä pitkiäkin aikoja, huolimatta siitä, että kerron hänelle, ettei mitään hätää ole.

Syy pikaiseen poistumiseen kuitenkin selvisi hetken päästä:
Rakas poikani palasi takaisin, talouspaperiin kääritty suklaapala mukanaan.
"Äiti, tässä on sulle suklaata lohdutukseksi"

Voiko poika enää enempää äitiään lohduttaa? Lapseni on jo oppinut sen tärkeimmän ;-) Suklaan voiman.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Isi, sä olet fiksumpi kuin äiti

Siinä se on, kaikessa kauneudessaan ;-)

Neidin mielipide asiasta.

Perustelut eivät ehkä olleet ne pätevimmät:
"koska sä olet isompi kuin äiti, koska sä laitat meille useammin iltapalaa...", mutta hyväksytään nyt tämä ;-)

lankutus

Ape ensimmäinen lankutus, tästä se lähtee.

Tietämättömille, katsokaa googlesta :-)

Onpas ollu mukava viikonloppu!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Niiden pitää olla roikkuvat

Korvisten tietysti :-)

Tästä on puhuttu kuusi viikkoa ja tänään se tapahtui:

Indylle tehdyt korvareiät ovat olleet nyt riittävän pitkään, jotta harjoituskorvikset sai vaihtaa "oikeisiin" korviksiin.

Kävimme tänään kultasepänliikkeestä ostamassa uudet, Indy sai itse valita.

Tässä tulos:

Hyvä maku neidillä! Kauniit ja yksinkertaiset.

Rauhaisaa eloa

Todennäköisesti juhlin liian aikaisin, mutta ajattelin nyt kirjata tämän tänne, jotta voin käydä sitten täältä varmistamassa, että se todellakin tapahtui:

Ihana lauantaipäivä kolmisin lasten kanssa. Heräsin itse tänään viideltä (!!??), lapset seiskan jälkeen hyväntuulisina.

Ovat sittenkin tainneet ikävöidä äitiä viikolla, koska molemmat viihtyivät pitkään äidin vieressä, kainalossa ja päällä siliteltävänä. Hyväntuulisia ja ihania lapsia, tuli hyvä mieli jo ennen ylösnousua. Tiedättehän sen; pakahduttavan, hämmentyneen rakkauden ja ylpeyden tunteen: "Nuo ihanuudet ovat minusta lähtöisin"...

Söimme aamupalaa yhdessä koko perhe ennen isännän mökkiviikonlopun alkua.

Kun P oli saateltu kyydille, muu perhe suunnisti kaupungille. Ei erityistä; yksi synttärilahja, muutamia äidin tarpeita, Ape sai käyttää edellisvuonna synttärilahjaksi saamansa lahjakortin, Indylle ostettin ensimmäiset roikkuvat korvikset (jotka saa vaihtaa tänään, koska reikien tekemisestä on nyt kuusi viikkoa), mäkkäriä (kuinkas muuten ;-D) ja Makuunin kautta kotiin.

Ilman riitoja, tappeluita, kiukutteluja...

Nyt minä istun koneella, kuuntelen kuulokkeilla hyvää musaa, muksut katsovat sulassa sovussa tuossa vieressä Mikki Hiiren kerhotaloa. (Sopimuksen kotimatkalla teimme, että hyvä fiilis jatkuu tänään kotonakin)

Parempaa lauantaita en voisi toivoa!

Ihanaa, lisää tällaisia viikonloppuja!

Yhtä ihanaa viikonloppua kaikille!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

hallituksen jäsen

Aikaisin alkaa meidän perheessä tämä edustuksellinen toiminta.

Poikamme, 7v, on tänään valittu oppilaskunnan hallituksen varsinaiseksi jäseneksi :-)

Mihinkähän tuo vielä ehtii, kun näin varhaisessa vaiheessa aloittaa?

Ihana, ihanampi, ihanin

Neidillä on taas kuume. Kummallinen sahaava tapaus, mutta hänelle siis melko tyypillinen.

Viime yön nukkui meidän sängyssä, kuten lupa kipeänä aina on. Isänsä vieressä, minä olohuoneen lattialla koska olin kuudelta töihin lähdössä.

Tämän iltainen keskustelumme, kun kävin hänelle jälleen hyvää yötä sanomassa:
Indy: "Äiti, tää tyyny tuoksuu ihan sulta"
Äiti: "No eikö se ole kiva, kun mä en ole sun vieressä, että edes tyyny tuoksuu multa?"
Indy: "Sä tuoksut parhaimmalta, mutta isä on ihanampi" - "tällä hetkellä", lisäsi vielä perään :-)

****

Tiedoksenne vielä, että sm-liigakausi on avattu *huoh*

Meiltähän ei maksukanavia löydy, eikä niitä tule, mutta näemmä kicksit voi saada ihan sm-liigan live-tulosseurantaa netistä katsomalla.

Ape vietti tänään lähes tunnin istuen tietokoneensa ääressä, edes iltasatua ei halunnut, seuraten silmä kovana tulosseurantaa! (Jokerit-Hifk) Jossa siis näkyy tapahtumia tasan silloin kun niitä kentällä tulee... Meille on raportoitu Ruudun jäähy, Granlundin ylivoimamaali sekä tietysti laukaisukartassa näkyvät laukaukset kohti maaleja toisen erän loppuun asti (koska sen jälkeen joutui sulkemaan koneen ja painumaan nukkumaan) :-)

Muistan kyllä itse aikanaan kuunnelleeni selostuksia radiosta, mutta tämä on vielä hiukan pelkistetympää seuraamista :-)

Herkkikset tai muuten vain rajoittuneet, suosittelen skippaamaan tämän tekstin ;-)

Mietin hetki sitten, kirjaanko tätä asiaa tänne lainkaan. Sitten totesin, että koska asia ei ole minulle ongelma vaan luonnollinen asia ja olen ylpeä, että lapseni kulkevat samaa polkua, päätin, että tämän kirjaaminen on ok.

Neiti makaili äidin vierellä tänään sängyllä suihkun jälkeen. Kovasti taas äidin pehmeä etumus kiinnosti :-)

Totesin, että toisten rintoihin ei kosketa, sääntö on sama kuin alapäässä. Jokainen koskee vain omaansa, paitsi luvan kanssa. (toisto numero 357 285)

Kerroin, että ehkä Indyllä on jonakin päivänä samankokoiset rinnat.

Neiti hihkui ja nauroi innoissaan: "Äiti, sitten mä voin nipistellä, venytellä ja imeskellä niitä aina kun mä haluan!"

Ja jälleen kerran olen onnellinen ja tyytyväinen. Olemme onnistuneet kasvatustehtävässämme. Olemme onnistuneet tekemään rinnoista(kin) ja niihin liittyvistä tunteista luonnollisen asian, joista puhumista ei tarvitse hävetä.
Se olisi siis tämän ottelun osalta me 1 - tabu 0

Lisäyksenä niille, jotka kokevat tämän ahdistavana ja häiritsevänä: Meillä siis ei kannusteta kumpaakaan sen enempää tuollaiseen toimintaan, mutta jos lapsi sellaista tekee ja sellaisesta pitää, ei se myöskään ole meillä ongelma eikä sitä kielletä.

Toivottavasti tämä ei saanut kenelläkään leipää takertumaan kurkkuun ;-D Jos sai, pahoittelen. Mutta varoitin kyllä etukäteen :-)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Korvapuusteja

Isä ja lapset leipoivat tänään korvapuusteja.

Nyt olen sitten virallisesti tarpeeton, se on ollut tähän asti vain minun tehtäväni ;-)

Ja osasivatpa tehdä erinomaisia pullia. Lisää näitä :-)

Rakas, mahtava poikamme oli todennut, että naapureille pitää viedä maistiaisia. Niinpä kävimme soittamassa neljää eri ovikelloa, muksujen valinnan mukaan - ja teimme monta ihmistä iloisiksi.

Ja tämä äiti oli jälleen niin ylpeä rakkaistaan.

- Ja toinen tilanne juuri hetki sitten:

Indyllä nousi kova kuume, kuten aina, flunssassa nostaa nopeasti yli 41:n. Makailee tuossa patjalla jaksaen hädintuskin nousta istumaan.

Rakas veljensä meni mitään sanomatta käymään keittiössä ja tuli sieltä muumikeksin kanssa. Kävi kysymässä, saako antaa sen Indylle.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

KOTISIVUT

Tiedoksi tutuille:

Omat kotisivut on VIHDOIN saatu toimimaan (puolen vuoden tauon jälkeen) ja olen lisännyt nyt lähemmäs 150 valokuvaa sinne.

Tervemenoa katsomaan, jos kiinnostaa!

Ohjeita ja parisuhdeneuvoja by Ape

"Lopetatko sen kiroilemisen, kun tuut tänne mun sänkyyn." - Ape totesi äidille (yllätys, yllätys), kun äiti meni toivottamaan hyvää yötä ja taisi sanoa jonkun ruman sanan ;-)

"Jos se rupee huutamaan niin laita puhelin kii" - Ape isälleen, kun tämä soitti rakkaalle vaimolleen.

"Älkää riidelkö viikonloppuna. Kun viikonlopun pitäis olla rauhallista aikaa, kun ollaan kaikki kotona" - Ape äidille, kun keskusteltiin perjantai-iltana viikonlopun alkamisesta.

hammastapaturma ja mustikkapiirakkaa

No niin, nyt on tämä äiti sitten tarpeeton myös leipomisessa. Olivat P ja Indy tänään tehneet mustikkapiirakkaa. Soveltaneet matkaan vielä turkkilaista jogurttiakin.

Enkä muuten ole parempaa ikinä saanut.

En tiedä, pitäisikö tuntea olonsa haikeaksi vai onnelliseksi, kun kokee itsensä tarpeettomaksi :-) Onnellinen tietysti olen, että nuo pärjäävät täydellisesti ilman minuakin, mutta tuntuuhan se oudolta.

Apelle puolestaan sattui tänään pieni hammastapaturma. Kaveri näytti jääkiekkomailalla temppua ja maila osui vahingossa pikkumiehen suuhun. Kävivät näyttämässä hammaslääkärillä, mutta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Minä sain fillarin huollosta ja pääsen huomenaamulla selkään neljän päivän tauon jälkeen. Jee! Pienet on tämän tarpeettoman äidin ilot ;-D

Arki sujuu siis täällä melko mukavasti kaikkien osalta.
Toivottavasti kaikilla teilläkin!

Indy-kohokas

Indy oli kuulemma jo useita päiviä puhunut isälleen, että pitäisi tehdä Indy-kohokasta. Tuumasta toimeen, ryhtyivät tekemään.

Indy itse kertoi, mitä kohokkaaseen tulee:

2 munaa
maitoa
vaniljasokeria
ripaus suolaa

Paistetaan pannulla ja päälle strösseleitä.

Hmm... En ollut maistamassa enkä näkemässä, mutta ei kuulemma ollut kauheasti neidille maistunut. I wonder why ;-D

Kevyt

Ape: "Tiedätkö äiti, kun puhuin asioista (vaikeista sellaisista), mulle tuli niin kevyt olo, että tuntui kuin olisin voinut lentää."

Voiko äiti ja psykiatrian alan ammattilainen enää parempaa palkintoa saada? Lapseni on 7-vuotiaana oivaltanut sen kaikkein tärkeimmän, puheen merkityksen.

Olen taas pakahtua onnesta ja rakkaudesta!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Aplodit ja ihan kivaa

Alkaa olla konkari tuo meidän ekaluokkainen. Onhan koulua jo viikko takana.

Näin työkuvioista käsin tarkastellen tuntuu, ettei isäntä tällä hetkellä muuta teekään kuin vie lapsia ja hakee heitä, kilometrejä kertyi pikaisen laskemisen mukaan tuossa yhtenä päivänä viisi... Kyllä siinä riittää miehellä syksyksi askaretta, huh. Ei käy kateeksi.

Ape sen sijaan tuntuu olevan jo koulussa ihan kotonaan. Eihän tuo kummia kerro, kysyttäessä kaikki on "ihan kivaa", mutta opelta kuulimme jo parikin asiaa.

Herra oli todennut erään päivän päätteeksi: "Ope, täällä koulussa on ihan kivaa, mutta kyllä mä vielä kyllästyn". Oh, so true! :-)

Ja eilen hän oli kuulemma ruokalassa nostanut pöydälle (tämä on siis nähtävästi koulun tapa) ne tuolit, joita muut eivät olleet huomanneet nostaa. Oli saanut opettajan johdolla luokassa aplodit huomaavaisuudestaan. Hei, se on mun lapseni, kyllähän mä tiedän, miten upea se on ;-D!

Isälle poika oli kertonut muutaman koulupäivän jälkeen, että kun luokassa on oikein levotonta (en tiedä mitä tämä tarkoittaa hänen mittapuullaan, levoton kun on usein itsekin), hän pyytää päästä vessaan. Kun hän on siellä, hän ei palaakaan ihan heti vaan jää hetkeksi katselemaan ulos ikkunasta :-D - Mitähän tästäkin pitäisi olla mieltä?

Kaikkinensa siis kivasti alkanut tämä uusi arki.

Kolmas koulupäivä

Rakkaalla ekaluokkalaisellamme on tänään kolmas koulupäivä.

Kyseinen koulupäivä alkoi tänään jo 7.50 - ja sisään oli mentävä sivuovesta.
Koska Ranskan opetusministeri vierailee tänään koululla.

Hih, tällä tavalla alkaa esikoisemme koulutie, mihinkähän tästä jatketaan :-)

Jos joku ei siis tunnista, tässä kyseinen herra (juu, en tiennyt minäkään)

Paras lahja

"Äiti, mulla oli niiiiin ihanat synttärit. Mä sain niiiiin ihania lahjoja."

"- Mut ihan paras lahja oli mun työkalusalkku. Mä oon niin onnellinen siitä, että voisin itkeä"

Indy 5v.

kuvat eivät ole omiamme vaan lainattu netistä

Osattavia asioita

Äiti: "Sun pitäis varmaan lukea läpi se lappu, jonka sait koulusta, että tiedät, onko kaikki asiat nyt kunnossa ennen sen alkua"
Ape: "Lue ite, jos haluat tietää!"
Äiti: "Enhän minä sinne kouluun ole menossa vaan sinä. Minä olen kouluni jo käynyt."
Ape: "On ainakin yks asia, jonka mä osaan sua paremmin jo nyt, vaikka en oo koulussa vielä ollukaan"
Äiti: "No?"
Ape: "No kiroilu" - Ja tällä tarkoitti tietysti sitä, että hän ei kiroile, toisin kuin äitinsä.

Tosin, tänään ei ole tämänkään äidin tarvinut kiroilla, ollaan vietetty niin rentoa päivää muksujen kera (isäntä kalassa). Lapset ovat katselleet dvd:tä ja YouTubelta mm. Tom ja Jerryä, äiti on maannut tunteja tv:tä katsellen toisessa huoneessa. Kaikki ovat olleet hyvällä tuulella.

Yleisimmin tänään kahden huoneen välillä käyty keskustelu:
"ÄITI!"
"NO?"
"Mä rakastan sua"

Ja tätä ovat siis huudelleet molemmat vuoronperään vähintään kerran tunnissa.
Ihania!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

simppeli

Äiti tuhersi eilen illalla myöhään hienon kortin tänään 5 vuotta täyttävälle tyttärelleen (sorry, en laita tänne kuvaa, vaikka olenkin kortista ylpeä, koska kortissa lukee molempien lasten nimet).

Kukaan ei tietenkään spontaanisti kehunut äitiä korttia, vaikka äiti kieli pitkällä kehuja odotteli.

Kysyi lopulta rakkaalta tyttäreltään, että no, olikos kortti hieno. Tytär tietysti toteamaan, että oli tosi ihana.

Kun äiti ohimennen kysäisi ekaluokkalaiseltaan samaa, oli vastaus: "No onhan se tosi hieno, vaikka vähän simppeli" :-D

iso tyttö

Jep, tänään se sitten tapahtui. Nyt on meidän tytöllä reiät korvissa.

Juu, oli minulla joskus periaatteita, ettei ennen koulua tarvi mitään tuollaista edes puhua. En tiedä, mihin ne periaatteet oikein karkasivat ;-) Mut itse tuo on niitä jo jonkun aikaa pyydellyt, ajattelin, että ei kai siinä mitään, kun itse jo ymmärtää niitä kysyä (- ja jälleen tiedoksi niille, jotka eivät meitä tunne: EI, meillä lapset EIVÄT saa kaikkea, mitä pyytävät. Mutta mietin kyllä, missä kohtaa pitää pitää periaatteista kiinni, millon niistä voi yhtä hyvin joustaa)

Yllätys itselleni oli, että alle kouluikäisille ei saa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla kultasepänliikkeissä reikiä laitettua. Jokainen kieltäytyi järjestäin, kysyin ainakin viidestä tai kuudesta paikasta. Kosmetologilla sitten kävimme.

Kyllähän tiesin, että rohkea tuo neiti on, ihan omaa luokkaansa tässä perheessä, mutta jälleen hän yllätti. Ensimmäisen reiän jälkeen sattui nähtävästi jonkin verran. Itku tuli ja pois pyrki, mutta lopulta kuitenkin äidin sylissä sen toisenkin halusi ottaa. Huolimatta siitä, että pelotti. Ihana neiti, meidän ritari Rohkea.

Loppuun yksi hauska kuva neidistä tältä kesältä. Lähdimme kaupungille hienoina; minihameet, hellehatut, käsilaukut ja kaikki (no, okei, Crocsit eivät ole hienon naisen asuste, mutta parhaat pidemmillä kävelyillä, joita meillä aina harrastetaan). Siitä en kuitenkaan ole ihan varma, onko tämä hienon neidin käytöstä :-)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Apua!

Kuten huomaatte, edellisestä päivityksestä on hiukan taas jo aikaa. Arvakaapa miksi?!

Koska mulla ei tällä hetkellä ole pienen pientä hajuakaan mitä meidän perheen hajuherneiden elämässä tapahtuu. Ihan kääks! Jotenkin on kaikki ajatukset ja voimat nyt keskitetty viiden päivän työssäolosta ja viiden päivän fillaroinnista (26km/pvä), siihen kuuluviin suihkuista (x 2/pvä *huoh*) ja muusta aikuisen normielämään kuuluvasta selviämiseen.

Koska... ihana miehenihän se on, joka nyt lapsista huolehtii. Myönnän, minun elämäni on tällä hetkellä puhdasta luksusta, noin niinkuin kahden lapsen äidiksi. Tiedän, että lapsista pidetään täydellistä huolta ja kaikki muukin hoituu, voin keskittyä työhönpaluun aiheuttamaan rytminvaihdokseen.

Mutta toisaalta hurjaa, kun huomaan, etten oikeasti tiedä mitään. Kuulen kyllä, kuinka ovat olleet puistossa, Pihlajasaaressa grillaamassa, omalla veneellä kalastamassa, kavereiden kanssa siellä ja täällä. Mutta tiedättehän, siihen "ihan oikeaan arkeen" en pääse kiinni. Niihin kaikkiin hassuihin juttuihin, joita nuo ipanat heittelevät kaikki päivät; suruihin ja iloihin, joita kohtaavat koko ajan.

No, hieman surkeahan tämä roolini nyt on, se perheen työssäkäyvän ihmisen, mutta en valita. Pidetäänhän lapsista parasta mahdollista huolta.

Tämä kuitenkin selittänee, etten ehkä seuraavan puolen vuoden aikana osaa heidän hupsutuksiaan aiempaan tapaan tännekään kirjata.

Ps. Jotain pientä kuitenkin heidän elämästään sentään tiedän: Prinsessamme täyttää ensi viikon perjantaina 5v. Hän sai itse valita, miten haluaa synttärinsä järjestettävän. Valitsi HopLopin. Ei ole ikinä HopLopissa ollut (parissa vastaavassa kylläkin), mutta lienee mainonnan uhri ;-) Tänä kesänä kun HopLop on poikkeuksellisen paljon mainostanut tv:ssä.

No, äidille käy, tänä vuonna synttäreissä pääsen TÖRKEÄN, RIKOLLISEN helpolla :-)

Ensi viikko on lasten viimeinen lomaviikko. Ape on menossa kesän toiseen fudiskouluun ja Indyn kanssa ajattelin olevan tärkeää käydä päiväkodilla "tutustumassa" uuteen ryhmään (päiväkotihan siis säilyy samana, siirtyy isojen ryhmään) ja katsomassa etukäteen oman lokeron paikan. On sitten ensimmäisen aamun jännitys helpompi sietää.

Apen kanssa pitäisi varmaan hiukan puhua kouluun liittyvästä iltapäiväkerhosta ja muista käytännön asioista. Ehkä hiukan käydä ostelemassa uutta reppua, penaalia, kynää ja teroitinta (vaikka itse onkin todennut kaikkiin "Onko reppu jo ostettu"-kyselyihin, että onhan minulla noita reppuja ;-D) Tajusin eilen unohtaneeni kaiken sellaisen kokonaan...

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Hups...

... I got addicted! Addicted to cycling!

Enpä olisi uskonut, että mulle voisi käydä näin. Ja vielä kahdessa päivässä.

Eilen illalla odottelin jo malttamattomana, että pääsen aamulla fillaroimaan töihin. Enpä ole töihinmenoakaan odottanut näin kovasti pitkään aikaan ;-)

Iltapäivällä pyöräily ei tunnu yhtä mukavalta, ihmisiä on paljon liikkeellä (kuljen vielä ihan keskustan läpi, uh) ja vastatuulikin ollut molempina päivinä, mutta aamuisin... IHANAA!

Olen lähtenyt kotoa aamukuudelta, kun kaupunki (varsinkin näin heinäkuussa) vielä nukkuu, ihmisiä ei juurikaan ole missään, ilma on tyyni ja tähän mennessä ollut lämminkin.

Olo varmasti muuttuu tästä, kun ilmat kylmenevät ja huononevat. Mutta onpas hauska tunne, MINÄ innostuin pyöräilystä ihan yllättäen.

Eipä tällä kertaa muuta, tämä oli tälläinen JIHUU -postaus :-D!

Ihanaa viikkoa kaikille!

lisää lomaa...

Toinen ihana viikko perään.

Kylläpä onkin nyt ihmistä lomilla hellitty. Hauskaa on sekin, että tuntuu kuin koko ajan vaan paistaisi aurinko, vaikka kyllä tuohon niitä sadepäiviä - tai ainakin harmaita päiviä - on useita mahtunut.

Tällä viikolla saimme rakkaita vieraita Mikkelistä, peräti kaksi kokonaista päivää saimme viettää yhdessä. Ja tulipa tässä stadissakin pyörittyä kuin turistit ikään ;-)

Tiistaina vietimme kuusi tuntia Lintsillä (IIK, jo toinen kerta tänä kesänä!) kera viiden lapsen. Indy -raukka jäi vähän yksikseen, kun kolme isointa pääsivät jo joka toiseen vehkeeseen (ja muuten niissä sitten kiersivätkin, huh!) - ja Indy alle 120 senttisenä jäi yksikseen pyörimään muualla :-( Ja nuorimmaisesta (kolmivuotias) ei vielä oikein Indylle seuraksi asti ollut.

No, neiti on kyllä kovasti reipas ja omatoiminen, ei häntä ihan kauheasti tuolla asia häirinnyt, kulki kerran toisensa perään laitteissa, joihin pääsi. (Lintsi on muuten juuri tuon ikäisille ja kokoisille melkoisen tylsä paikka)

Ja hän on kunnostautunut erityisesti omatoimisessa ostosten teossa. Lintsillä osti itselleen hattaran :-) Pieni asia meille aikuisille, mutta valtava ylpeyden aihe pienelle ihmiselle, jonka nenä juuri ja juuri yletti tiskille.

Muuten Indyllä tuntuu olevan aina vain kovasti vaikea vaihe menossa. Oliko se niin, että tässä iässä se kuuluu asiaan? Kaikki kiukuttaa ihan koko ajan, pääsääntöinen äänensävy on natina ja narina :-( Läpsii ja läiskii meitä aikuisia ja erityisesti Apea. *huoh* Ei tuo neiti ole mikään lyöjä koskaan ollut, nyt vain tuntuu olevan ainoa keino purkaa turhautumista. - Rangaistusminuutteja on siis viime aikoina jaeltu melkoiset määrä, emme ole keksineet muutakaan keinoa siihen puuttumiseen. Vinkkejä anyone?

No, toisaalta ensimmäisen kerran puhuu asioista viisivuotiaan, ison tytön, tavoin. Pohtii isoja asioita: vertaa itseään muihin, miettii mummin kuolemaa, isoksi kasvamista, uuteen päiväkotiryhmään siirtymistä, kaverisuhteitaan, epäilee meidän perheen rakkautta häneen... Kyllä sellainen taitaisi ahdistaa ketä tahansa aikuistakin :-)

On myös keksinyt uuden tavan purkaa/kertoa oloistaan. Neiti säveltelee lauluja kaiket päivät. Sävelistä en osaa sanoa, mutta sanoitukset toivoisin saavani talteen jokaisesta. Ihania pieniä viisuja! (Joiden sanat esittäjä itse keksii siis laulun myötä - ja unohtaa yhtä nopeasti)

Viimeistä lomaviikkoa minun osaltani viedään. Uusi elämänvaihe siis koko perheellä juuri alkamassa. Ape menossa kouluun, Indy isoksi tytöksi uuteen päiväkotiryhmään, isäntä jäämässä puoleksi vuodeksi kotiin ja minä siirtymässä täysipäiväkseksi työntekijäksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen...

Töihinpaluuta tässä jo kaavailen, pyöräilyn merkeissä. Ajattelin ainakin kokeilla, miltä tuntuisi polkaista tuo 13km suuntaansa päivän alkuun ja työpäivän päälle...

Kostean helteistä viikonjatkoa!

LOMA

Tulihan se sieltä vihdoin.

Tällä viikolla on ollut lopulta lomafiilista parin rankan viikon jälkeen.

Perinteinen Puuhamaa-reissukin tuli tehtyä (lapset tykkäävät siitä erityisen paljon, vaikka joku onkin sitä mieltä, että paikka on jo hiukan ränsistynyt). Vinkkinä mahdollisille menijöille: 4 euron alennuskupongin/henkilö saa tulostettua kirjauduttuaan Riemua.fi-sivustoille.

Vietimme Puuhamaassa kokonaisen työpäivän, kerrankin täysin kiireettömästi. Saimme myös kaksi perhettä mukaamme, kerrankin kaikilla taisi olla hyvää seuraa.

Muksutkin lienevät aistivan paremman fiiliksen, koska pahin riehuminen ja riekkuminen on helpottanut. Ehkä siis se olinkin vain jälleen minä, joka tartutin pahantuulisuuteni lapsiin.

Oli miten oli, ihana tietää, että ensi viikko on vielä edessä koko perheen voimin.

Vaikka poikkeuksellisesti odottelenkin malttamattomana jo töihinkin pääsyä, olen nimittäin päättänyt pyöräillä ainakin loppukesän ja alkusyksyn tuota työmatkaa (13km/suunta). Liekö siis vihdoin joku liikuntakärpänen minuakin puraissut? No, en vielä innostu liikoja, katsotaan nyt, kunhan ensin olen tuon matkan muutamaan kertaan rättiväsyneenä polkenut ;-)

Lasten tarinointi ja touhutkin jäänevät paremmin mieleen, kun oma mieli on hiukan rauhoittunut.

Indy muuten ilmoitti eilen vakaasti aikovansa isona poliisiksi. Moottoripyöräpoliisiksi. Tosin vielä on hieman epäselvää, miten hän saa punaisen pyörän, koska se on moottoripyöräilyn edellytys. Punainen moottoripyörä <- NAINEN ;-D - Ja siis tämä moottoripyörä on nimenomaisesti poliisiksi ryhtymisen syy.

aktiiviviikkoa

Äidin on pitänyt buukata viikko täyteen ohjelmaa, jotta on järjissään tästä selvinnyt.

Maanantaina Ape oli aamusta alkaen kaverillaan, jotta tytöt pääsivät shoppailemaan. Ja kyllä me tytöt shoppailtiinkin. Heitettiin isäntä lentokentälle heti ysin jälkeen ja siitä se sitten alkoi. Jumbo ja Ikea... Ei tarvinne enempää kertoa ;-) Mahtaa olla isäntä tyytyväinen luottokorttilaskuun, jonka saa maksettavakseen reissunsa jälkeen (kun vuorotteluvapaalaisellahan tunnetusti taskut on rahaa pullollaan) ;-D

Tiistaina oli sovittu, että Indy menee ystävänsä luo leikkimään. Ape halusi kuitenkin jäädä sinne myös, joten pääsin hetkeksi itsekseni. Tuo hetki tosin ei kulunut erityisen rennoissa tai mukavissa merkeissä. Halusin käydä sillä välin tapaamassa rakasta ystävääni, joka menetti juuri omaisensa :-(

Kotiin palattuani Indyn kaveri tuli vielä meille leikkimään, jotta hänen äitinsä pääsi vuorostaan hetkeksi omille asioilleen.

Keskiviikkona meitä ilahdutti koko päivän Apen rakas kummisetä poikansa kera. Kummitätikin suuntasi paikalle kun töiltään ehti. Pääsivät muksut Porschen kyytiinkin!!

Torstaina suuntasimme sukuloimaan Hämeenlinnaan. Mummo on muuttanut kertakaikkisen ihanalle paikalle, Ahveniston harjun yli kävelimme kymmenessä minuutissa uimarantaan (- metsämansikoitakin löytyi hurjat määrät!), jossa sitten muksut kaksi tuntia +21 asteisessa vedessä pulikoivat. Ei, minä en edelleenkään aio itseäni kylmettää, tämä helteinen ja kostea ilmasto sopii mun hipiälle paremmin.

Perjantaina jatkoimme Hämeenlinna tourneeta Papan kanssa, joka kuskasi meidät pitkästä aikaa Ahveniston näköalatorniin. Emme jaksaneet kaikki rappuja laskea, mutta niitä tuli jokunen sata kivuttua. Eikä muksuilla tehnyt heikkoakaan, hapoille meni ainoastaan äiti ;-) Suosittelen poikkemaan, jos Hämeenlinnassa liikutte, näköalat ovat mainitsemisen arvoiset!

Tänään saimme heti aamusta Apen rakkaan tyttöystävän yökylään. Äitinsäkin saapuu toista äitiä viihdyttämään, kun työnsä saa päätökseen.

Ja huomennahan isäntä jo saapuukin kotiin. Tästä viikosta selvittiin siis hengissä :-)

Mutta kuten huomaatte, sen verran on voimille käynyt, että melko yksipuolinen on raportti tällä kertaa, ei ole voimat riittäneet lasten tarinoiden mieleenpainamiseen. Ehkä sitten taas ensi viikolla, kun ihan oikea loma vihdoin alkaa!

krapulaviikko

Hups! Kuinkas se nyt noin vilahti, kokonainen viikko, enkä edes muistanut koko blogia.

Kertonee siis jotakin viime viikosta.

Ihanan juhannuksen perään seurasikin nimittäin varsinainen krapulaviikko. Hui kauhea! Ja krapula oli siis tuolla henkisellä puolella, erityisesti lapsilla.

En tajua mitä tapahtui. Meidän normaalisti suht siedettävästi (ainakin ison osan aikaa) käyttäytyvistä lapsista sukeutui viime viikolla täysiä hirviöitä. Koko viikko oli aivan järkyttävä. Muksut ärisivät ja murisivat, pahantuulisina tappelivat, kiusasivat vuoronperään toisiaan, mököttivät, uhosivat ja tekivät mitä huvitti.

Mikään puhe ei mennyt perille, ei kaunis eikä rumempikaan (joka sentään yleensä viimeistään auttaa).

*PUUH*

Isäntä oli vielä tietysti yövuoroissa ma-to, joten toivottua ja tarpeellista tukea ei sieltäkään voinut saada. Ristus, että "meinas" tämän äidin hermo olla koetuksella.

Tähän päälle vielä Apen 7v synttärit perjantaina (ja tietysti juhlat sekä lauantaina sukulaisille että sunnuntaina kavereille) siivoamisineen, kaupassakäynteineen, ruuanlaittoinen ja leipomisineen meinas olla hieman liikaa.

Lauantai-iltana mitta oli niin täysi, että painuin yksin leffaan myöhäisnäytökseen. Eipä ole sellaista ennen tapahtunut.

No, synttärit onnistuivat oikein kivasti, aikuisillakin oli mukavaa, vaikka työtähän nuo aina teettävät (ja hikipisaroita, koska kesän kuumimmat päivät tuntuvat aina sattuvan synttärien tienoille). Kaverisynttärit järjestettiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona, Leikkiluolassa Hakaniemessä, ja kokemus oli sen verran helppo, ettei jatkossakaan varmaan juhlia kotona enää järjestetä ;-)

Ja Ape oli tietysti aivan fiiliksissä.

Isäntä lähti tänään viikoksi lappiin kalastamaan, joten yh-arki senkun jatkuu. Toivotaan siis, että tällä viikolla Ape rauhassa omassa huoneessaan vain rakentelee synttärilahjaksi saamiaan Star Wars-legoja (joita taisi tulla viisi tai kuusi pakettia :-D) ja neitikin keksii muuta tekemistä kuin veljensä kiduttamisen.

Jos ei, jääpalat laitoin jo pakkaseen tekeytymään, jos joutuu miestä väkevämpää paukkua tekemään selvitäkseen tästäkin viikosta ;-D

Mukavaa lomaa joka tapauksessa kaikille, joilla sellaista jo on! Kai se loma voi olla rentouttavaakin ;-D

juhannus

Voi miten olenkaan unohtanut, että juhannus voi olla oikeasti ihana juhla!?

Vietimme kaksi päivää Savon sydämessä, Puulaveden rannalla, hyvien ystävien ihanassa kodissa. Aikuisia oli kuusi, lapsia seitsemän. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanu olla mukana ;-)

Lapset tulivat toimeen käsittämättömän hyvin, yhtä ainoata riitaa ei edes tyttöjen välille tullut koko aikana (no, ihan pientä mökötystä lukuunottamatta).

Juoksentelivat ISOLLA pihamaalla, hyppivät trampoliinilla, pojat saivat pelata sydämensä kyllyydestä Pleikkaria (ja kyllä muuten pelasivatkin), tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, My Little Ponyilla, PetShopeilla...

Ja ajoivat mönkijää (samoin MINÄ!!), uivat, saunoivat, söivät herkkuja ja nukkuivat asuntoautossa!

Ja aikuiset juttelivat, söivät, joivat, saunoivat ja nauroivat. En muista, koska viimeksi olisin nauranut niin paljon ja makeasti kuin viime yönä aina aamuyöhön asti.

En voi kuin huokaista syvään. Ja kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka meidät luokseen pyysivät. Parempaa lomanaloitusta en olisi voinut saada!

iso neiti myös!

Meidän neitikin liittyi tänä aamuna isojen kerhoon:

Hän kävi yksin kauppaostoksilla!

Uskomattoman reippaasti ilmoitti olevansa halukas lähtemään vessapaperiostoksille lähikauppaan (meillähän ei ole tarvetta ylittää katua, joten siltä osin matka on turvallinen).

Ja niin Indy menikin. Avain kaulassa, puhelin kassissa.

Vartin reissulla ei meitä puhelimitse tuekseen kaivannut. Oli ehtinyt jo tuona aikana löytää Apelle tuliaisiksi tennispallon, ruosteisen rautanaulan ja käydä kaupassa kahdesti - kun oli ensimmäisellä kerralla unohtanut ostoksensa sinne ;-)

Ja voi sitä ylpeyttä. Sekä lapsen omaa että äidin.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ja meidän herra sitten:

Makasi tuossa patjalla lukemassa lehteä. Vilkaisin ohimennen ja tajusin, että hänellä on edessään Suomen Kuvalehti. Nauratti, kysyin, mitä ihmettä hän sillä lehdellä teki. Vastasi aika ajoin aikuisten lehtiä selailevansa. Pakkohan minun oli katsoa, mitä käyriä hän lehdestä juuri sillä hetkellä tutki: "Budjettivajeet paisuvat", "Julkinen velka kasvaa" ja "Työttömyys nousee kriisimaissa" :-D

Ihan vain hiukan nauratti :-)

Mukavaa juhannusta kaikille!

iso mies

Mikä on ison miehen merkki?

No tietysti se, että menee Lintsillä vuoristorataan!

Voi taivas, enpä olisi uskonut, että niin se meidän jätkä vilahti vuoristorataan. Eikä kuulemma huutanut matkalla kertaakaan :-D

Kyllä, kesän "pakollinen" huvipuistovierailu on tehty viime sunnuntaina. Ei ole mua varten se paikka, onneksi lasten kavereiden äiti kulki noiden kanssa pakolliset laitteet.

Ja tänään oli virallisesti sitten viimeinen päiväkotipäiväkin. Apesta tuli iso mies :-( Itse on vähän surkeana, toistaa useasti, ettei halua olla yhtään vanhempi kuin nyt on. Kyllä on suuri vaihe pienen ihmisen elämässä.

mitä mitä mitä

Onko tässä tullut liikuttua liikaa puistoissa, kavereilla, tapahtumissa ja pitkin poikin viimeaikoina?

Meidän normaalia, ihanaa lauantaipäivää ovat tänään sävyttäneet mankumiset "Mennäänkö tänään puistoon?", "Äiti, voidaanko mennä tänään ulos?", "Äi-ti, mennään puistoon!".

Ei, ei, ei, eihän meidän lauantai-päivän ohjelmaan kuulu tuollainen ;-) Eikä varsinkaan, kun ulkona on sateisen harmaa päivä.

Meillähän maataan sängyssä, sohvalla, patjalla, katsotaan tv:tä, syödään karkkia, pelaillaan pelejä ja vain ollaan...

Täytyypä palata takaisin normaali-elämään, etteivät opi liian aktiiviksi ;-D

- By the way: Tämä äiti taisi olla hiukan väsynyt parin viime viikon univeloista. Sain tänään itseni kiskottua väkisin ylös klo 13.30, silloinkin olisin vielä mieluusti jatkanut uniani!

Eikä meillä siis ollut toista aikuista kotosalla, keskenään nuo kaksi aikaansa viettivät. Sillä seurauksella, että olivat nauttineet koko rahan edestä: Neiti oli mm. syönyt aamupalaa olohuoneessa (muroja ympäri sohvaa ja lattiaa) ja rikkonut rakkaan snö-koruni *huoh* Mutta aina jotakin joutuu maksamaan, ehkä tämä oli pieni hinta siitä, että kerrankin nukuin.

pikkuroisto

Kyllä toi meidän neiti on uskomaton!

Tänään taas kuuhaili nukkumaan mennessä pitkin poikin pitkälti yli tunnin, kanniskeli tavaroita sänkyynsä, kävi vessassa, isää halaamassa, varastamassa äidin peiton...

Lopulta sanoin painavan sanan (ts. ärähdin), että nyt riittää, nyt nukkumaan.

Ja puoli tuntia tämän jälkeen, kun huoneessa oli hiljaista, menin katsomaan joko olisi nukahtanut. Neitiä ei ollut missään!!! Ajattelin ensin, että nukkuu taas lattialla (tätähän harrasti jossakin vaiheessa), muttei näkynyt.

Voitte vain arvata, mistä hänet löysimme, täysin tyytyväisenä nukkumassa: No vanhempien makuuhuoneesta, äidin paikalta tietysti!!!

On se kyllä uskomaton pikkuroisto!! :-D

Me ollaan tulevaisuudessa sen kanssa niiiiiiin pulassa!

aurinkoa, fudista, kirjaimia ja perkeleitä

Siinä tämän päivän saldo.

IHANA ilma! Voi kunpa saisimme taas tällaisen kesän. Mitä kuumempi, sen parempi. Tämän äidin mielestä, ajatelkoot muut mitä tykkäävät! Pakko oli tänään vielä illalla lähteä hetkeksi uudelleen ulos töiden jälkeen, kun pelkään näiden säiden olevan kohta taas ohi.

Fudiskoulua tämä viikko. Apella siis. Kovasti työllistävää, noinniinkun kuljetus- ja järjestelynäkökulmasta. Onneksi Apen parhaan kaverin äiti on pelastavana enkelinä kuljettanut herraa kolme päivää, huomisen ja perjantain saamme järjestymään omin voimin.

Ape kuitenkin viihtyy ja tykkää. Vaikka myönnän, etten ole oikein ehtinyt kysellä tuntemuksia. Voimat taas vähän vähissä äidillä - syykin selvisi muutama tunti sitten: lämpöily ei ole ottanutkaan lähteäkseen. Joko kuuma sää saa lämmöt nousemaan - tai sitten tauti jyllää edelleen, kolme viikkoa huomenna täynnä :-(

Muutaman lastenkin jutun olen tänään kuitenkin pistänyt mieleen:

Olimme lähdössä puistoon. Olimme menossa pihaportista ulos (ainoa poistumistie meiltä). Työmiehet olivat säätäneet talon portin kanssa, eikä se toiminut normaalisti. Kirosin tapani mukaan prkl:ttä portista ulos yrittäessämme. Ape totesi minulle: "Äiti, älä kiroile, täällä on muitakin!" (nuori poika koiraa ulkoiluttamassa) - Tästäkö se alkaa kun äitiä pitää hävetä? ;-)

Hetken päästä Indy kertoili potkulautailun lomassa, että hänen suosikkikirjaimensa ovat R ja E. No minunhan kuului tietysti kysyä miksi. "No R niinkun rakkaus tietysti" ------ "Äiti mikä se toinen kirjain oli, jonka sanoin?" :-D Ihana!

Äitiinsä tullut tuo lapsi muutenkin. Tämän päivän järjestelyihin kuului, että paras ystäväni tuli tunniksi Indyn seuraksi, kun molemmat vanhemmat olivat töissä ja Ape fudiskoulussa (en halunnut tunnin takia viedä päiväkotiinkaan). Aamulla neiti oli meikannut ja valinnut pitkään vaatteita, kun hänelle tuli hoitaja.

Tiedättekö sen tunteen, kun voisi pakahtua rakkaudesta, kun nuo omat hassut ovat niin kertakaikkisen ihania?

voihan itku

Joskus elämä voi olla pienestä kiinni, erityisti kun sitä katselee tuolta lähempää lattianrajaa.

Rakas prinsessamme meni tänään iltapissalle - ja hetken päästä vessasta kuului lohduton itku.

Menin katsomaan, mikä pienellä on hätänä:

Vessapaperi on erilaista kuin normaalisti. Tässä paperissa on sydämiä.

Voi noita lapsia, kyllä elämä on joskus vaikeaa.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Oma koti kullan kallis

Aihe ei nyt liippaa kovin läheltä lapsia, mitä nyt tietysti asuvat samassa taloudessa, mutta Liloun innostamana päätin kuvata minulle tärkeitä kohtia kodistamme. Emme toki ole tästä muuttamassa, mutta kiva kuitenkin, kun jotakin on tallessa.

Halusin jakaa kuvat teidänkin kanssanne. Päiväkirjahan näiden sivujen tarkoitus on olla, miksi tänne ei siis muutamat kotikuvatkin sopisi.

Vuosien varrella olen pikkuhiljaa saanut ja kerännyt ympärilleni rakkaita esineitä ja huonekaluja.

Vuosien haaveeni teatterituolista toteutui vihdoin, kun noin vuosi sitten bongasin tämän kaunottaren huuto.netistä. Sopi väreihinkin loistavasti. Tuoli on peräisin Turun ruotsalaisesta teatterista, Suomen ensimmäisestä kuulemma. Näiden veikattiin olevan noin 30-luvulta. Miettikää, millaisia ihmisiä näissä on mahtanut vuosikymmenien saatossa istua?!

Naivistinen taide on aina ollut minusta hauskaa, vaikka en erityisesti taiteen ystävä olekaan. Taulu on perintö rakkaalta edesmenneeltä mummoltani ja siksi erityisen tärkeä. Lisäksi kuvassa on suosikkilamppuni. Laatikosto on vanha hammaslääkärin vastaanoton kaappi, pieni tuoli sen päällä valurautainen pihakoriste.

Ihastuin tähän tuoliin ikihyviksi Dayssä. - Onnekseni tuohon aikaan pieni prinsessamme täytti 1v, joten sain hyvän syyn ostaa sen hänelle synttärilahjaksi :-) Pupu kyydissä on Mailegin söpöläinen.

Meille tuli vähän niinkuin vahingossa uusi isompi tv ja tv-taso oli pakko hommata. Tämä on uusin kaikista hankinnoistamme.

En ole erityinen afrikka-fani, mutta anopin perintönä meille on eksynyt jokunenkin afrikka-aiheinen esine. Tämä kehyksiin pingotettu kangas on yksi suosikeistani. - Ja kuten huomaatte, korut ovat heikkoutuni.

Ystävämme otti aikanaan ihania hääkuvia, joista minä hieman modifioin suosikkiani. Tämä on rajattu isommasta hääkuvasta, muutettu mustavalkoiseksi ja teetetty canvas-kankaalle. Seinään olen maalannut harmaalla kehykset.

Koska hääpuvulle ei löytynyt mistään paikkaa, ripustin sen seinälle koristeeksi (kerää muuten pirusti pölyä ;-D)

Tämä on kodin ehdoton suosikkini. Vaatekaappi on mittojen mukaan teetetty - ja ovessa oleva kuva on ystävämme ottama.

Tämän vaatekaapin kunniaksi on pidetty bileekin ;-)

En ole erityisen kätevä käsistäni, mutta kun tarvitsimme uudet yöpöydät, maalasin vanhat ruokapöydän tuolimme uudelleen ja ruuvasin yölampun niihin kiinni.

Hyödylliseksi muistutukseksi tälle kuumakallelle. Taulu ottaa kaikki kotiimme tulijat vastaan heti ovelta.

Ja jottei totuus unohtuisi - tältä meillä näyttää yleensä aina. Tavaraa joka paikassa enemmän kuin laki sallii :-)

Ihanaa helleviikkoa jokaiselle!

ylös ja ulos

Todellakin. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kaksi päivää ulkoiltu ahkerasti!! Uskomatonta mutta totta! Eilen oltiin työpäivän päälle vielä kaks ja puol tuntia puistossa (MIELETÖN ilma, lämpöä oli varmaan auringossa 30), tänään kans yli kaksi tuntia (ei enää ollenkaan niin ihana ilma, olin lopulta ihan jäässä!).

Tarkoittaakohan tämä sitä, että minäkin alan pikkuhiljaa tervehtyä? Eilisen uskomattoman lämpimän kesäkelin jälkeen tänään on vapaapäiväkin tuntunut poikkeuksellisen mukavalta. Ihan lomamaiselta.

Lapsetkin ovat olleet mukavia - tai sitten hyvällä fiiliksellä ei kiukuttelua edes kuule.

Päiväkodin kevätjuhla onnistui tiistai-iltana hyvin. Molemmat lapset esiintyivät käsittämättömän reippaina eikä jännitystä näkynyt lainkaan (sitä kyllä kuulemma oli, kertoivat jälkikäteen). Äitikin piti itsensä kasassa eikä kyyneleitä tarvinut vielä vuodattaa (lapsillahan jatkuu hoito vielä kuukauden).

Meidän kundista on tullut kertakaikkisen upea nuori mies. Vaikka jokainen äiti ja isä on tietysti sitä mieltä, että oma lapsi on se fiksuin, kyllä tuo meidän lapsi on hieno lapsi. Puistossa tänään pelasivat kuuden kundin kanssa fudista - ja meidän kundi oli ainoa, joka ahkerasti syötteli. Tuohon ikään toki kuuluu vielä itsekkyys, mutta muut kundit olivat parikin vuotta vanhempia - ja silti meidän kundi (porukan nuorin) oli se kaikkein epäitsekkäin syöttelijä.

Itsekin hiukan ihmetteli jälkikäteen: "Äiti, miksi muut haluaa aina vaan laukoa itse eikä koskaan syöttele?"

Kai on siis lupa olla ihan oikeasti ylpeä? ;-)

Prinsessakin on muutamassa kuukaudessa muuttunut silmissä. Tuo oman polkunsa kulkija, jolla ei juuri hyviä kavereita ole ollut, eikä niitä ole edes kaivannut, juoksenteli tukka putkella koko ajan uuden hyvän ystävänsä kanssa. Ja äiti saattoi siinäkin huokaista - ei se sittenkään ole erakko :-)

Monenlaisilla hyvillä fiiliksillä siis tänään!

Mukavaa loppuviikkoa!

Eltsun kenttä ja uusi elämä

Vietettiin tänään lasten kanssa ihka ensimmäistä kertaa niiden elämässä kaks ja puol tuntia yleisurheilukentällä.

Pitihän tuonne jo viime vuonna mennä, mutta enpä yllättäen saanut aikaseksi. Nyt kävin kuitenkin siellä antamassa lähtölaskennan omille läskeille (sain kunto-ohjelman, jonka tarkoitus olisi nyt sulattaa seitsemän vuoden aikana kertyneet ylimääräiset kerrokset) ja muksut olivat mukana (P yövuoroissa, joten vaihtoehtojakaan ei ollut ;-D).

Mutta olipa mukavaa! Kokeiltiin juoksemista, vauhditonta pituutta, korkeushyppyä ja kuulantyöntöäkin. Aika kului nopeasti, lapset pujottelivat erikorkuisten aitojen ali ja hyppivät "trampalla" (kuten Iina hyppypaikkojen laskeutumisalustoja kutsui) ja kaikille jäi hyvä mieli.

Eltsun (=Eläintarhan) kenttä on ehdottomasti mukava paikka meille kaupunkilaisille, joiden takapihalla ei ole montaa metriä ylimääräistä juoksutilaa. Ymmärtääkseni se tosin menee jossakin vaiheessa remonttiin, mutta saadaanpahan sitten vielä ehompi paikka temmeltää.

Ehdottamasti must go -paikka jatkossakin. Liikuntaa tulee kaikille ihan huomaamatta.

By the way - tuo meidän vanhempi lapsemme vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus myös korkeushypyssä. Vai mitä sanotte, jos n. 125 senttinen kaveri hyppää 87cm kevyesti? En oikeasti osaa arvioida, mutta noin niinkun ensikertalaiseksi aika hyvä saavutus. Ei tarvitsisi itse kokeilla edes, jos rima olisi oman rinnan korkeudella :-)

Minäkin hiukan kokeilin juoksemista, kun niiiiiiin kauheasti teki mieli. Huonolla menestyksellä :-( Jalkapohja on edelleen aivan yhtä huonona - se olisi sitten lääkäriaikaa ensi viikolle tiedossa *huoh*

Muuten fiilis liikunnan suhteen on itselläkin taas nousussa. Sain henkilökohtaisen ohjelman, jolla tavoite tosiaan olisi nyt oikeasti alkaa itseään piiskaamaan ;-) Koska mikäs sen kivempaa, heh.

Kesäkuu jo kurkistaa, toivottavasti saataisin jo niitä kesäkelejäkin!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Arki is back

Mikä ihme siinä on, että ollaan oltu kotona kokonaista neljä päivää ja lomasta tuntuu olevan jo ikuisuus?

Ei sillä tavalla ikävästi, että arki jotenkin ahdistaisi, hämmentää vain tämän ajantajun (vai mikä se sitten onkaan) katoaminen.

Onko tämä yleismaailmallinen kokemus vai ovatko ne vain minun aivoni, jotka toimivat kummallisesti? Kun kuitenkin meidän ihmistenhän pitäisi olla nimenomaan se rotu, jolla on muisti ja kokemusmuistikin.

No, se siitä. Kuumeen työnsi minulle paluupäivänä ja sitä onkin pidellyt tähän asti. Onneksi ei muita oireita ole, olo on ollut ihan ok. Tänään kävin lääkärissä, labrakokeilla nyt testataan, tuliko tuliaisia matkalta vai onko kyse jostakin muusta pöpöstä.

Ape valitteli eilen illalla nukkumaan käydessä leukaansa. Annoin lääkettä, epäilin, että olisi jotenkin kolahtanut ja mennyt vähän sijoiltaan. Parempaakaan selitystä en keksinyt. Heräsi raukka tänä aamuna neljän jälkeen itkien, valitteli poskea, kaulaa, korvaa. Olin aivan varma, että se on taas korvatulehdus. Ei muuta kuin lääkäriaikaa netissä aamuyön tunteina varaamaan, jottei vaan pääse yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla talvella.

Eipä siellä ollutkaan tulehdusta!?! Ja kipukin on ainakin päivän ajan ollut pois (tuntuu kyllä kuulemma - tosin lääkityskin on ollut tehokas). Toivottavasti oli vain jokin epämääräinen hetkellinen vaiva, koska muutoin tämä äiti on taas melkoisena kysymysmerkkinä.

Ape jäikin sitten kotiin tänään, kun Indy pääsi päiväkodin kanssa koko päivän retkelle Rehndahlin kotieläintilalle . Koko päiväkodin väki lähti matkaan. Itse en ole käynyt, mutta muksut tuntuvat kovasti tykkäävän. Päiväkoti teki vastaavan retken myös viime keväänä ja siitä asti on puhuttu pupuista, joita sieltä kuulemma löytyy.

Tänään Indy otti jopa kameran mukaan ottaakseen kuvia pupuista Apelle, joka niistä on ollut erityisen innoissaan. No, kuten arvata saattaa, ei jäänyt aikaa kuvien ottamiseen, oli mm. karannut härkä (tämä tarina ei ole ihan vielä aikuisille auennut) :-)

Menin kuitenkin Apen surkeutta katsellessani lupaamaan, että kesän aikana vuokraamme auton ja käymme tilalla perheen kesken (Piru että aina pitää mennä lupaamaan kaikenlaista, minä kun olen äääääärimmäisen tarkkaa siitä, että pidän kiinni KAIKISTA lupauksistani!). Ehkä näemme silloin kaikki niitä pupuja - tai sen härän :-)

Tämä pupu ei kuitenkaan taida tuolta tilalta löytyä ;-) Moniko tunnistaa ja muistaa hänet?

sisarusrakkautta

Tähän ei äidin liene tarpeen kommentoida:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ei mennä kotiin, eihän?

Jos oli lähtö reissuun vaikeaa, yhtä vaikeaa oli reissusta kotiinlähtö :-( Itku oli päästä, kun piti Rodokselta eilen lähteä.

Onneksi muisto haalistuu nopeasti, ikäväkin siis helpottaa - ja kuvat ovat aina muistuttamassa lapsia ihkaensimmäisestä etelän reissustaan.

Reissussa tapahtunutta

Pitäähän reissusta kortteja lähettää. Lapset saivat valita, kenelle halusivat omat korttinsa osoittaa.

Molemmat halusivat lähettää kortit myös päiväkotiryhmilleen.
Indyn kortin teksti:
"Minulla on jo ikävä teitä. Haluaisin jo päiväkotiin, mutta en pääse, kun olen lomalla."

- "Ei mulla oikeasti ole sinne ikävä, mutta niille tulee parempi mieli, kun ne kuulee, että mulla on niitä ikävä. Jos mä sanoisin, että mä olen mielummin täällä kuin niiden kanssa, niille tulis varmasti paha mieli"

OMG! Milloin 4-vuotias on alkanut miettiä muiden tunteita? Mutta ihanahan tuo on, meidän pieni tyttäremme.

Terveisiä helteestä

Että vähänkös täällä on ihanaa!!! Neljättä päivää auringonpaahteessa aloitellaan (26-27 astetta), ei höpsömpää.

Altaassa ja hotellin ympäristössä lupaukseni mukaisesti vietetty koko tämä aika. Ei ole ollut kiire mihinkään.

Lapset ovat olleet oikein hienosti, ei ole tarvinut juuri ärähdellä. Lento meni mainiosti, neljä tuntia on oikein passeli. Ruoka on maistunut (kiitos All Inclusive seisovan pöydän) ja unten maille ovat lapset kadonneet joka ilta hyvin tehokkaasti ilman suurempia suruja. (Koko perhe nukahtanut kahdeksan jälkeen joka ilta, hih)

Ape oppi uimaan heti ensimmäisenä päivänä - ja uimavehkeitä (puhallettavia lainelautoja, -lauttoja, käsikellukkeita, vesipyssyjä) on matkalaukullinen :-)

Maanantaina ja tiistaina on auto varattuna, pitäisi kai lähteä ihan hiukan katsastamaan nähtävyyksiä. Helposti saisin kyllä viikon istuttua tuossa altaan reunalla, mutta ehkä on hyvä viettää hieman aikaa myös pois paahteesta.

Kuvia en täällä maailman kolkassa saa koneelle siirrettyä, joudutte siis tyytymään netistä löytämääni.

Ihanaa sunnuntaita sinne kylmään Suomeen (totta kai olemme seuranneet netistä teidän ilmojanne - vahingonilohan on se paras ilo ;-D)! Huutakaa Suomi tänään maailmanmestariksi!

Wappujuoksun tulokset

Kaikki ovat varmasti suurella jännityksellä näitä odottaneet, löysin ne vihdoin netistä:

Tänä vuonna ei ihan voittoa tullut. Tuloksia hiukan vääristää se, että poikkeuksellisesti kaksi ikäluokkaa ja molemmat sukupuolet juoksivat samassa lähdössä ja molemmilla sattui vuotta vanhempien porukka. Tuloksista ei selviä, kuka on minkäkin ikäinen, joten nyt ikäkautensa parhaimpia ei voi sanoa.

Indy:
TYTÖT ja POJAT 2005-2006 synt. Matka 40 m

Sijoitus tytöistä 16. ajalla 10,46
Sijoitus kaikista 39. , osallistujia 93

Ape:
TYTÖT ja POJAT 2003-2004 synt. Matka 60 m

Sijoitus pojista 10. ajalla 12,00
Sijoitus kaikista 14., osallistujia 62

Mun mielestä nää on ihan loistavia tuloksia, mutta sen verran korkeat odotukset muksuilla oli, että tuloksia en ole heille viitsinyt kertoa. Kerrotaan sitten, jos niitä kysyvät.

Jännitystä ilmassa

Meidän perheen ensimmäinen etelänreissu lähestyy, lähtö on HUOMENAAMULLA (- ja apua, satatuhatta asiaa tekemättä, vaikka luulin olevani hyvin valmistautunut!)

Jännitystä ilmassa kahdellakin tavalla:

Erityisesti Indy on ihan täpinöissään, ei meinaa housuissaan pysyä (yleensä kulkeekin vain alushoususillaan kotona ;-D), eilen veti oman lentolaukkunsa meidän ison matkalaukun viereen. Sinne oli pakattu uikkarit ja uudet varvastossut (jotka välttämättä halusi, vaikka ne hiertävät varpaita <-NAINEN!).

Sitten veti kättä lippaan mun vieressä (ai miten niin tv:stä tulee näitä armeija-aiheisia ohjelmia "erikoisrajajääkärit" ja mitä niitä nyt on):
"Äiti, mitä voin sitten tehdä?"


Suurempi jännityksen aihe onkin sitten Ape, joka on kipeänä :-( Nosti kuumeen maanantai-aamuyöstä. Varasin samantein lääkäriajan ja saimme antibiootin, joten nyt jännityksellä odotellaan. (Liimakorva oli btw parantunut, mutta siellä oli JÄLLEEN punoitusta molemmissa korvissa - ei kai tässä iässä enää voi alkaa korvatulehduskierrettä?) Eilen oli vielä 38 kuumetta, mutta korvia ei valita eikä oloaan muutenkaan - paitsi sitä huimausta, jota aina flunssa yhteydessä nykyään.


Jos siis kaikki menee näin hyvin, päästään huomenaamulla lähtemään. Vielä tosin voi tapahtua mitä tahansa, meidän perheessähän toinen lapsi yleensä tulee kolmen päivän viiveellä kipeäksi. Ja kun se sitten vielä on Indy, joka tulee TODELLA kovaan kuumeeseen, en usko lähtöön ennen kun ollaan perillä.

Suuria asioita

Keskustelu tältä illalta:

Pieni neiti prinsessamme (jolla sivumennen sanoen on järkyttävä esiteini-ikä ja jonka viime päivät ovat olleet yhtä draamaa) tulee itkien äidin luo haluten kuiskata jotakin tämän korvaan:

Indy: "Äiti, mun tarvii varmaan muuttaa täältä perheestä lapsena pois."

Äiti: "No minkä takia sä sellaista ajattelet?" ("Huh huh. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut, että hän tuollaista edes miettii, viisivuotias omassa päässä, mistä ihmeestä hän nyt noin loukkaantunut ja vihainen on?")

Indy: "No kun mun täytyy muuttaa johonkin, jossa mua autetaan tavaroiden keräämisessä. Täällä kukaan ei auta mua siivoamisessa. Te ette koskaan auta mua siivoamisessa, te vaan istutte ja katsotte televisiota ja mun on pakko siivota yksin."

Voi toista pientä. Hän kun on meidän perheen levittelijä. Leikkejä löytyy joka päivä, jokaisesta huoneesta ja hyvin monta kerrallaan. Ja vaikka kuinka autamme häntä joka päivä ja ilta, aina hän kokee, että hänen on yksin sotkunsa siivottava, koska kerromme hänelle, että on itse vastuussa sotkuistaan.

Mietinpähän taas vain, että missähän olemme tämän neidin kanssa kymmenen vuoden kuluttua. *huoh*

Kaikella Rakkaudella tietenkin.

Perheen isoin

En tainnut vielä muistaa kertoa tätä:

Indy: "Äiti, mä olen tän perheen isoin!"
Äiti: "Ahaa, miten niin?"
Indy: "Koska mä rakastan eniten tässä perheessä. Mulla on siis kaikkein isoin sydän."

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ - Voiko ihanampaa olla? - ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Treeniä, treeniä

Ja on pojat muuten treenattukin.

Koko viikko, vähän toistakin.

Ei, ei, en tietenkään minä. Olen istunut tiiviisti perseelläni sohvalla, koska sehän jo todettiin, että urheilu ei mulle sovi, viisi kuukautta edelleen kipuilevaa päkiää osoittaa sen täysin selvästi.

Mukulathan nuo. Treenaavat kuin hullut. Ape 50 vatsalihasta, 50 selkälihasta, 50 punnerrusta joka päivä. Juoksut, potkulautailut, pallon pelailut, fillaroinnit ja normaali arkikävelyt rapun kiipeämisineen päällä.

Indy ei ole halunnut ryhtyä selkä-,vatsa- ja ojentajalihastreeniin (teki toki kertaalleen) vaan on keskittynyt jalkalihaksiin.

P olisi torstaina tuonut autokyydillä Indyn luokseni kampaajalle (isäntä lähti itse veneenpesuhommiin). Ei käynyt, koska halusi kävellä treenin vuoksi.

Neiti on näistä kahdesta se, joka yleensä alakerrassa kotiin tullessa aloittaa AINA marinan "mua väsyttää, mennään hissillä", vaikka tietää, että käytämme kolmanteen kerrokseen aina portaita, jollei ole painavia kasseja mukana. Viimeisen viikon hän on KIELTÄYTYNYT tulemasta hissillä. Treeniä, treeniä.

Huvittavia. Ihania. Suloisia. Hellyyttäviä.

Ja kaikki tämä siis sen (heidän mielestään) ainoan ja oikean Wappujuoksun vuoksi! Voi hemmetin perkele! Rakas systerini meni vuosi sitten muksuille tästä kertomaan ja pyysi heitä mukaansa osallistumaan. No, tietystihän sinne oli päästävä. Ja nyt sitten matkaamme sinne todennäköisesti JOKA IKINEN vappu seuraavat vuodet.

Eihän siinä mitään, mutta tästä pääkaupungista tuonne Hyvinkäälle autottomana siirtyminen klo 9 vappupäivän aamuksi ei ole erityisen houkuttelevaa.

Mutta mitäpä sitä ei äiti lastensa vuoksi tekisi. Auto on vuokrattuna odottamassa, huomenna kerätään kimpsut ja kampsut, mennään serkkujen luo yökylään, äiti tappelee illalla puolitoista tuntia nukkumaan menon kanssa (kun molemmat itkevät ja parkuvat, että haluavat yöksi kotiin, kun heillä on niin ikävä omaa sänkyä!! UH!) ja herää silmät ristissä seitsemän jälkeen (viimeistään) vappupäivän aamuna.

Jep, Wappujuoksuun siis. Järjestetään paikallisella urheilukentällä. Viime vuonna molempien juoksumatka oli 40metriä, tänä vuonna Ape juoksee jo 60m. Lapsia on paikalla useampi sata, ratoja tietysti kahdeksan. Joten jonottamista, odottelua, kärkkymistä tiedossa...

Viime vuonna molemmat olivat NIIIN ylpeitä, voittivat omat juoksunsa. Ihan siis ikäkausitasolla, eivät vain tuossa omassa kahdeksan joukossaan. (Kyllä, ihan on ajanottokin kaikille lapsille, koska ajat ja sijoitukset ilmoitetaan paikallislehdessä! Vaikka mitalin saa tietysti jokainen lapsi)

Saa nähdä miten tänä vuonna. Kovasti ovat hetkittäin yrittäneet psyykata itseään pettymykseen, kun olen vihjannut, että aina ei välttämättä voita, mutta toisaalta se luotto omaan kykyyn on NIIN vahva.

Indylle tosin pettymykset ovat niin vaikeita käsitellä ja jännittää niin kovasti uusia tilanteita, että oli pitkään vakaasti sitä mieltä, ettei osallistu tänä vuonna. Kovasti on kuitenkin viime ajat treenannut, joten mielenkiinnolla odotan. Sääli, että olen lasten kanssa yksin, isäntä joutuu taas töihin, joten meitä ei ole kahta aikuista noita muksuja psyykkaamassa.

Mielenkiintoinen vappu siis taas edessä ;-)

Mukavaa vappua kaikille teillekin!

Siivoa suusi

Äiti: "Voi perseen perse!"
Indy: "ÄI-TI! Eikö tästä olla puhuttu!!?"

Elämän suuria totuuksia

Taas se totuus tulee lasten suusta.

Rakas poikamme sen eilen totesi:
- "Äiti, lapset on oikeasti hyvempiä kun aikuiset."
- "Mitä sä tarkoitat?"
- "No, mä en voisi olla rosvo, kun mä olen lapsi. Aikuiset voi."

Jotenkin tämä hyvä/paha-teema on ollut eilen pinnalla muutenkin, kävimme nimittäin myös seuraavan keskustelun:
-"Äiti, Kalle (nimi muutettu) tietää, että siitä voi tulla isona rosvo."
-"Ai. Miten niin? Ootko sä sanonu sille siitä asiasta jotain?"
-"Joo. Se ei kyllä enää oo kovin paha. Mut mä sanoin sille, että siitä voi tulla rosvo, jos se käyttäytyy aina tyhmästi. Se sano, että joo."

Tämä hyvän ja pahan miettiminen lienee ihan hyvä pääsiäisteema ;-)

Ihanaa aurinkoista pääsiäisen jatkoa, tänään luvattiin ennätyslämmintä!

Huiskis ja tsuiskis

Menipäs pitkä aika taas tässä välissä.

Mitään erityista ei ole tainnut olla, kun ei ole tullut mitään ylös kirjoiteltua.

Tänään kyllä Indy totesi jotakin hauskaa, joka piti tänne laittaa. Mutta kun en sitä sillä siunaamalla ylös kirjoittanut - ei ole enää pienintäkään hajua mitä se oli.

Kaikkineen hyvää kuuluu. Rauhaisia pääsiäsipyhiä tässä kotosalla vietetään. Äiti pistettiin viikoksi jäähylle, täysi varauskielto jalalle, josko se sillä kuntoon VIHDOIN saataisiin. Isäntä työssä, joten kolmisin päivät lasten kanssa tässä kotosalla kökötetään.

Ihan kauhean pitkälle en suostu noiden keppien kanssa lähtemään. Eilen halusin välttämättä hakea uuden puhelimeni postista, matkaa noin 500m suuntaansa - ja kämmenet huusivat hoosiannaa jo sillä matkalla. Näin painavaa ruhoa on näemmä haasteellista kannatella ;-) Sääli sinänsä, koska lupasivat yli 15 asteen lämpötiloja tänne etelään.

Pääsiäisrituaaleja ei meillä ole. Ei ole virvottu (päiväkodissa tehneet yhdet vitsat), rairuohoa ei ole kylvetty (päiväkodissa ovat), pupuja tai muita koristeita ei esillä ole, pashaa ei ole tehty tai ostettu, ei sen puoleen mämmiäkään, mutta suklaamunia meillä sentään syödään ympäri vuoden :-)

Mietin tätä asiaa tänään, hassua kun ei mitään rituaaleja tai tapoja ole, mutta en muista sellaisia omasta lapsuudestanikaan. Jotenkin kai pääsiäinen on ohitettu muutamalla munalla vapaapäivinä. Mistä lie johtunut.

Jotenkin hyvällä fiiliksellä tässä on nyt muutama päivä menty. Kerta kaikkiaan selvästi nyt tajuan, että nuo mukulat ovat jo isoja ja elämä ON niin paljon helpompaa kuin kertaakaan niiden syntymän jälkeen.

Mummoni hautajaiset viikko sitten vetivät kyllä moneksi päiväksi hiljaiseksi, jotakin taisi purkautua tuon surun myötä.

Sen jälkeen kuitenkin elämä ja muksut ovat tuntuneet poikkeuksellisen mukavilta nyt pari päivää. Ovat nuo riiviötkin käyttäytyneet hurjan hyvin. Auttaneet kaikissa kotihommissa, kun en ole pystynyt keppien kanssa juuri mitään tekemään eivätkä ole mahdottomasti keskenäänkään tapelleet.

Tästä on siis hyvä jatkaa rauhaisaa pääsiäisen viettoa!

Aurinkoista kevättä!

Lapsen logiikkaa

Lapset olivat pihalla keskenään, kun huutelin Indylle, että tulisiko käymään kotona, minulla olisi hänelle mukava tehtävä.

Neiti tuli ja annoin hänelle kirjekuoren käteen: "Vietkö tämän laatikkoon?".
Hän totesi menevänsä ja arveli Apen tulevan mukaan.

Kuulin pihalta keskustelua ja hetken päästä kuori putosi meidän postilaatikosta :-D

No, minä tietysti avasin oven ja kysyin mitä ihmettä he vitsailevat.

Ape sanoi, etteivät he tienneet, mihin laatikkoon se olisi pitänyt viedä.
(Kuoressa oli nimi, osoite ja postimerkki)

Joskus siis fiksukin lapsi voi mennä hieman sekaisin.

Arvaa kuka?

Tämäniltaista:

"Katso syvälle nenään", sanoo hän ja heiluttaa vastapuolen nenän edessä valkoisista hahtuvista itsetehtyä pitkää "lumikoristetta" :-)

"Ihanainen äiti, on ja on ja on ja on." lallattelee hän kohta perään.

"Minä olen suuuuuurin."
"Mä tarkoitin tolla, että mun sydän on suurin. Ja nyt minä aion voittaa sen."
- "Minkä?"
"Sydämen. Eli halusin antaa sulle suukon."

Ei, kyse ei ole mieleltään järkkyneestä henkilöstä vaan rakkaasta prinsessastamme :-)

Pimeä nuori nainen! ♥ ♥ ♥

Apua, taas!

Juuri kun edellisestä pahasta toivuin, eilen illalla tuli seuraava:

Aivan täysin odottamatta, ilman mitään selitystä:
Ape: "Äiti, mitä tarkoittaa seksi?" ("Argh, ei tätä vielä!")
Äiti: (Ensimmäinen pelastusyritys)"No mitä sä luulet, että se tarkoittaa?"
Ape: "En mä yhtään tiedä. Mitä se tarkoittaa?" ("Perhana, ei onnistunut tämä")
Äiti: "Mistä sä olet kuullu sen sanan?" (viivytystaktiikkaa)
Ape: "Telkkarissa oon joskus kuullu kun siitä puhutaan" ("Missä perhanan ohjelmassa, eihän meillä lapset katso kuin koko perheelle sopivia juttuja?")
Äiti: ("Ei kai tässä auta mikään") "No se on aikuisten juttu. Se on hellimistä sillon kun rakastaa toista"
Ape: "Aha, okei" ("Puuh, taas jälleen kerran pelastus")

AINA ne iskee puun takaa!

Love is on the air

Ihanaa, kun nuo kaksi lasta rakastavat toisiaan. Ainakin joskus. Ainakin toinen. :-D

No tietysti rakastavat, mutta tuo rakkauden näyttäminen jostakin syystä hieman takkuilee aika ajoin. Mistä lie tulee, koska tunteiden näyttäminen kenelle tahansa muulle onnistuu kyllä ;-D

Indyhän kyllä toteaa useinkin rakastavansa veljeään, Apen on kuitenkin vaikea nähdä omia tunteitaan sisarillisena rakkautena.

Ihana hellyyttävä esimerkki sisarusrakkaudesta:

Ape oli kaverinsa synttäreillä (kuten käsittämättömän usein) ja me naiset kaksin kotosalla. Toisen kaverin isä oli tuomassa Apea kotiin, joten odottelimme ikkunassa, josko hän jo tulisi. Indy haki ikkunaan myös Apen nallen (joka kylläkin tällä hetkellä Indyllä käytössä), Rogerin.

Jouduimme odottelemaan melkoisen tovin.
Indy totesi lopulta minulle:
"Rogerkin ikävöi Apea".
Ja suputti perään Rogerille:
"Älä sure, kyllä se pian palaa".

Pieni ovela eukko

Päiväkodissa tapahtunutta:

Päiväunien jälkeen Indyn pitkähihaista paitaa ei löytynyt mistään (- nukkuvat t-paidassa). Sitä etsittiin kuulemma ihan päiväkodin johtajaa myöden joka ikisestä nurkasta (ja meidän perheen vaatteethan ON merkattu nimillä, joten löytymisen ei luulisi olevan niin vaikeaa). Ei löytynyt.

Lopulta olivat luovuttaneet, neiti oli saanut lähteä t-paidassaan (koska joku on tehnyt jotain MERKATULLE varapaidallekin, jonka aivan varmasti edellispäivänä Indyn lokerossa vielä näin), fleecellä vahvistettuna ulos (siis takin alla tietysti).

Ulkona neiti olikin sitten kertonut hoitajalle:
"Huijasin teitä, kyllä mä tiesin koko ajan missä se on, laitoin sen piiloon reppuun." - ja hihitykset perään.

Se roisto! :-D

Kireä, typerä mutsi :-(

Huh mikä viikko! Onneksi se on ohi.

Tämä äiti ei ole tällä viikolla (taaskaan) ollut mikään esimerkki-äiti. Jos en nyt koskaan ole mikään ihmeellisen hyvä ollut, viime aikoina kuitenkin hieman vähemmän persiistä kuin taas tällä viikolla.

Kireänä kuin viulunkieli koko viikon :-( Lapsi-parat ovat saaneet kuulla karjumista taas parin kuukauden edestä. Ja armollisesti aina anteeksiantaneet ennen nukkumaanmenoa. Milloinkohan sekin armollisuus päättyy?

No joo, siis esimerkkiä kehiin:

Tulin töistä kotiin ja heittäydyin patjalle olohuoneen lattialle lasten kanssa juttelemaan:
Jonkin ajan päästä Ape alkoi heilutella kädessään olevaan metallista korua uhkaavan oloisesti nenäni vieressä. Pari kertaa pyysin, että lopeta, ettei se osu minuun. Ei auttanut. Jolloin paloi pinna, tartuin koruun ja kiskaisin sen viiden metrin päähän seinään :-( Ja perään jokunen painokelvoton sananen kohtuullisella volyymillä siitä, että jos mä sanon jotain, se tarkoittaa sitä.

No, Apehan tietysti meni tolaltaan. Siitä, että huusin (vaikkei siis ole ollenkaan poikkeuksellista, että huudan, hän reagoi siihen aina) ja siihen, että heitin tavaran.

"Äiti, sähän lupasit, ettet ENÄÄ IKINÄ heitä mun tavaroita!" - Olen siis KERRAN aiemmin, noin viisi vuotta sitten heittänyt yhden pikkutuolin lattiaan (tosin silloin olin vihainen isännälle, mutta tuoli sattui pahasti tielle - ja tietysti hajosi. Tästä kuulen edelleen rakkaalta pojaltani).

*huoh*

No, nukkumaan mennessä vielä keskustelimme asiasta.
- "Äiti, arvaa miksi mulle oli niin paha juttu, kun luulin, etten löydä sitä enää, kun sä heitit sen?"
- "No?"
- "No kun mä oon saanu sen yhdeltä parhaista kavereistani niin se on mulle tärkeä" ♥

Ihania nuo lapsukaiset!

Ai niin muuten: Ape oli tänään taas koululla. Ovat käyneet työstämässä jotakin sirkusprojektia yhdessä ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa kuukauden ajan joka viikko ja tänään oli projektin päättäjäiset.

Nämä nuorimmat esiintyivät päättäjäisissä. Meidän herra vetäisi vuorosanansa (joita ei enää illalla sitten muistanutkaan) yli 100 hengen yleisön edessä!! Vaikka kertoikin illalla, että kun esitys alkoi, hän toivoi, että lattiassa olisi luukku, josta pääsisi kotiin piiloon, niin paljon jännitti. Jälkeenpäin kuulemma oli kuitenkin hyvä olo ♥ ♥ ♥ - Näin siis meidän ukko, joka vielä vuosi sitten halusi jättää päiväkodin kevätjuhlat kokonaan väliin, kun pelkkä paikallemeno ahdisti (-istui selin kaikkien esitysten ajan, eikä siis osallistunut).

Ihanaa, keväistä viikonloppua kaikille!