juhannus

Voi miten olenkaan unohtanut, että juhannus voi olla oikeasti ihana juhla!?

Vietimme kaksi päivää Savon sydämessä, Puulaveden rannalla, hyvien ystävien ihanassa kodissa. Aikuisia oli kuusi, lapsia seitsemän. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanu olla mukana ;-)

Lapset tulivat toimeen käsittämättömän hyvin, yhtä ainoata riitaa ei edes tyttöjen välille tullut koko aikana (no, ihan pientä mökötystä lukuunottamatta).

Juoksentelivat ISOLLA pihamaalla, hyppivät trampoliinilla, pojat saivat pelata sydämensä kyllyydestä Pleikkaria (ja kyllä muuten pelasivatkin), tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, My Little Ponyilla, PetShopeilla...

Ja ajoivat mönkijää (samoin MINÄ!!), uivat, saunoivat, söivät herkkuja ja nukkuivat asuntoautossa!

Ja aikuiset juttelivat, söivät, joivat, saunoivat ja nauroivat. En muista, koska viimeksi olisin nauranut niin paljon ja makeasti kuin viime yönä aina aamuyöhön asti.

En voi kuin huokaista syvään. Ja kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka meidät luokseen pyysivät. Parempaa lomanaloitusta en olisi voinut saada!

iso neiti myös!

Meidän neitikin liittyi tänä aamuna isojen kerhoon:

Hän kävi yksin kauppaostoksilla!

Uskomattoman reippaasti ilmoitti olevansa halukas lähtemään vessapaperiostoksille lähikauppaan (meillähän ei ole tarvetta ylittää katua, joten siltä osin matka on turvallinen).

Ja niin Indy menikin. Avain kaulassa, puhelin kassissa.

Vartin reissulla ei meitä puhelimitse tuekseen kaivannut. Oli ehtinyt jo tuona aikana löytää Apelle tuliaisiksi tennispallon, ruosteisen rautanaulan ja käydä kaupassa kahdesti - kun oli ensimmäisellä kerralla unohtanut ostoksensa sinne ;-)

Ja voi sitä ylpeyttä. Sekä lapsen omaa että äidin.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ja meidän herra sitten:

Makasi tuossa patjalla lukemassa lehteä. Vilkaisin ohimennen ja tajusin, että hänellä on edessään Suomen Kuvalehti. Nauratti, kysyin, mitä ihmettä hän sillä lehdellä teki. Vastasi aika ajoin aikuisten lehtiä selailevansa. Pakkohan minun oli katsoa, mitä käyriä hän lehdestä juuri sillä hetkellä tutki: "Budjettivajeet paisuvat", "Julkinen velka kasvaa" ja "Työttömyys nousee kriisimaissa" :-D

Ihan vain hiukan nauratti :-)

Mukavaa juhannusta kaikille!

iso mies

Mikä on ison miehen merkki?

No tietysti se, että menee Lintsillä vuoristorataan!

Voi taivas, enpä olisi uskonut, että niin se meidän jätkä vilahti vuoristorataan. Eikä kuulemma huutanut matkalla kertaakaan :-D

Kyllä, kesän "pakollinen" huvipuistovierailu on tehty viime sunnuntaina. Ei ole mua varten se paikka, onneksi lasten kavereiden äiti kulki noiden kanssa pakolliset laitteet.

Ja tänään oli virallisesti sitten viimeinen päiväkotipäiväkin. Apesta tuli iso mies :-( Itse on vähän surkeana, toistaa useasti, ettei halua olla yhtään vanhempi kuin nyt on. Kyllä on suuri vaihe pienen ihmisen elämässä.

mitä mitä mitä

Onko tässä tullut liikuttua liikaa puistoissa, kavereilla, tapahtumissa ja pitkin poikin viimeaikoina?

Meidän normaalia, ihanaa lauantaipäivää ovat tänään sävyttäneet mankumiset "Mennäänkö tänään puistoon?", "Äiti, voidaanko mennä tänään ulos?", "Äi-ti, mennään puistoon!".

Ei, ei, ei, eihän meidän lauantai-päivän ohjelmaan kuulu tuollainen ;-) Eikä varsinkaan, kun ulkona on sateisen harmaa päivä.

Meillähän maataan sängyssä, sohvalla, patjalla, katsotaan tv:tä, syödään karkkia, pelaillaan pelejä ja vain ollaan...

Täytyypä palata takaisin normaali-elämään, etteivät opi liian aktiiviksi ;-D

- By the way: Tämä äiti taisi olla hiukan väsynyt parin viime viikon univeloista. Sain tänään itseni kiskottua väkisin ylös klo 13.30, silloinkin olisin vielä mieluusti jatkanut uniani!

Eikä meillä siis ollut toista aikuista kotosalla, keskenään nuo kaksi aikaansa viettivät. Sillä seurauksella, että olivat nauttineet koko rahan edestä: Neiti oli mm. syönyt aamupalaa olohuoneessa (muroja ympäri sohvaa ja lattiaa) ja rikkonut rakkaan snö-koruni *huoh* Mutta aina jotakin joutuu maksamaan, ehkä tämä oli pieni hinta siitä, että kerrankin nukuin.

pikkuroisto

Kyllä toi meidän neiti on uskomaton!

Tänään taas kuuhaili nukkumaan mennessä pitkin poikin pitkälti yli tunnin, kanniskeli tavaroita sänkyynsä, kävi vessassa, isää halaamassa, varastamassa äidin peiton...

Lopulta sanoin painavan sanan (ts. ärähdin), että nyt riittää, nyt nukkumaan.

Ja puoli tuntia tämän jälkeen, kun huoneessa oli hiljaista, menin katsomaan joko olisi nukahtanut. Neitiä ei ollut missään!!! Ajattelin ensin, että nukkuu taas lattialla (tätähän harrasti jossakin vaiheessa), muttei näkynyt.

Voitte vain arvata, mistä hänet löysimme, täysin tyytyväisenä nukkumassa: No vanhempien makuuhuoneesta, äidin paikalta tietysti!!!

On se kyllä uskomaton pikkuroisto!! :-D

Me ollaan tulevaisuudessa sen kanssa niiiiiiin pulassa!

aurinkoa, fudista, kirjaimia ja perkeleitä

Siinä tämän päivän saldo.

IHANA ilma! Voi kunpa saisimme taas tällaisen kesän. Mitä kuumempi, sen parempi. Tämän äidin mielestä, ajatelkoot muut mitä tykkäävät! Pakko oli tänään vielä illalla lähteä hetkeksi uudelleen ulos töiden jälkeen, kun pelkään näiden säiden olevan kohta taas ohi.

Fudiskoulua tämä viikko. Apella siis. Kovasti työllistävää, noinniinkun kuljetus- ja järjestelynäkökulmasta. Onneksi Apen parhaan kaverin äiti on pelastavana enkelinä kuljettanut herraa kolme päivää, huomisen ja perjantain saamme järjestymään omin voimin.

Ape kuitenkin viihtyy ja tykkää. Vaikka myönnän, etten ole oikein ehtinyt kysellä tuntemuksia. Voimat taas vähän vähissä äidillä - syykin selvisi muutama tunti sitten: lämpöily ei ole ottanutkaan lähteäkseen. Joko kuuma sää saa lämmöt nousemaan - tai sitten tauti jyllää edelleen, kolme viikkoa huomenna täynnä :-(

Muutaman lastenkin jutun olen tänään kuitenkin pistänyt mieleen:

Olimme lähdössä puistoon. Olimme menossa pihaportista ulos (ainoa poistumistie meiltä). Työmiehet olivat säätäneet talon portin kanssa, eikä se toiminut normaalisti. Kirosin tapani mukaan prkl:ttä portista ulos yrittäessämme. Ape totesi minulle: "Äiti, älä kiroile, täällä on muitakin!" (nuori poika koiraa ulkoiluttamassa) - Tästäkö se alkaa kun äitiä pitää hävetä? ;-)

Hetken päästä Indy kertoili potkulautailun lomassa, että hänen suosikkikirjaimensa ovat R ja E. No minunhan kuului tietysti kysyä miksi. "No R niinkun rakkaus tietysti" ------ "Äiti mikä se toinen kirjain oli, jonka sanoin?" :-D Ihana!

Äitiinsä tullut tuo lapsi muutenkin. Tämän päivän järjestelyihin kuului, että paras ystäväni tuli tunniksi Indyn seuraksi, kun molemmat vanhemmat olivat töissä ja Ape fudiskoulussa (en halunnut tunnin takia viedä päiväkotiinkaan). Aamulla neiti oli meikannut ja valinnut pitkään vaatteita, kun hänelle tuli hoitaja.

Tiedättekö sen tunteen, kun voisi pakahtua rakkaudesta, kun nuo omat hassut ovat niin kertakaikkisen ihania?

voihan itku

Joskus elämä voi olla pienestä kiinni, erityisti kun sitä katselee tuolta lähempää lattianrajaa.

Rakas prinsessamme meni tänään iltapissalle - ja hetken päästä vessasta kuului lohduton itku.

Menin katsomaan, mikä pienellä on hätänä:

Vessapaperi on erilaista kuin normaalisti. Tässä paperissa on sydämiä.

Voi noita lapsia, kyllä elämä on joskus vaikeaa.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Oma koti kullan kallis

Aihe ei nyt liippaa kovin läheltä lapsia, mitä nyt tietysti asuvat samassa taloudessa, mutta Liloun innostamana päätin kuvata minulle tärkeitä kohtia kodistamme. Emme toki ole tästä muuttamassa, mutta kiva kuitenkin, kun jotakin on tallessa.

Halusin jakaa kuvat teidänkin kanssanne. Päiväkirjahan näiden sivujen tarkoitus on olla, miksi tänne ei siis muutamat kotikuvatkin sopisi.

Vuosien varrella olen pikkuhiljaa saanut ja kerännyt ympärilleni rakkaita esineitä ja huonekaluja.

Vuosien haaveeni teatterituolista toteutui vihdoin, kun noin vuosi sitten bongasin tämän kaunottaren huuto.netistä. Sopi väreihinkin loistavasti. Tuoli on peräisin Turun ruotsalaisesta teatterista, Suomen ensimmäisestä kuulemma. Näiden veikattiin olevan noin 30-luvulta. Miettikää, millaisia ihmisiä näissä on mahtanut vuosikymmenien saatossa istua?!

Naivistinen taide on aina ollut minusta hauskaa, vaikka en erityisesti taiteen ystävä olekaan. Taulu on perintö rakkaalta edesmenneeltä mummoltani ja siksi erityisen tärkeä. Lisäksi kuvassa on suosikkilamppuni. Laatikosto on vanha hammaslääkärin vastaanoton kaappi, pieni tuoli sen päällä valurautainen pihakoriste.

Ihastuin tähän tuoliin ikihyviksi Dayssä. - Onnekseni tuohon aikaan pieni prinsessamme täytti 1v, joten sain hyvän syyn ostaa sen hänelle synttärilahjaksi :-) Pupu kyydissä on Mailegin söpöläinen.

Meille tuli vähän niinkuin vahingossa uusi isompi tv ja tv-taso oli pakko hommata. Tämä on uusin kaikista hankinnoistamme.

En ole erityinen afrikka-fani, mutta anopin perintönä meille on eksynyt jokunenkin afrikka-aiheinen esine. Tämä kehyksiin pingotettu kangas on yksi suosikeistani. - Ja kuten huomaatte, korut ovat heikkoutuni.

Ystävämme otti aikanaan ihania hääkuvia, joista minä hieman modifioin suosikkiani. Tämä on rajattu isommasta hääkuvasta, muutettu mustavalkoiseksi ja teetetty canvas-kankaalle. Seinään olen maalannut harmaalla kehykset.

Koska hääpuvulle ei löytynyt mistään paikkaa, ripustin sen seinälle koristeeksi (kerää muuten pirusti pölyä ;-D)

Tämä on kodin ehdoton suosikkini. Vaatekaappi on mittojen mukaan teetetty - ja ovessa oleva kuva on ystävämme ottama.

Tämän vaatekaapin kunniaksi on pidetty bileekin ;-)

En ole erityisen kätevä käsistäni, mutta kun tarvitsimme uudet yöpöydät, maalasin vanhat ruokapöydän tuolimme uudelleen ja ruuvasin yölampun niihin kiinni.

Hyödylliseksi muistutukseksi tälle kuumakallelle. Taulu ottaa kaikki kotiimme tulijat vastaan heti ovelta.

Ja jottei totuus unohtuisi - tältä meillä näyttää yleensä aina. Tavaraa joka paikassa enemmän kuin laki sallii :-)

Ihanaa helleviikkoa jokaiselle!

ylös ja ulos

Todellakin. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kaksi päivää ulkoiltu ahkerasti!! Uskomatonta mutta totta! Eilen oltiin työpäivän päälle vielä kaks ja puol tuntia puistossa (MIELETÖN ilma, lämpöä oli varmaan auringossa 30), tänään kans yli kaksi tuntia (ei enää ollenkaan niin ihana ilma, olin lopulta ihan jäässä!).

Tarkoittaakohan tämä sitä, että minäkin alan pikkuhiljaa tervehtyä? Eilisen uskomattoman lämpimän kesäkelin jälkeen tänään on vapaapäiväkin tuntunut poikkeuksellisen mukavalta. Ihan lomamaiselta.

Lapsetkin ovat olleet mukavia - tai sitten hyvällä fiiliksellä ei kiukuttelua edes kuule.

Päiväkodin kevätjuhla onnistui tiistai-iltana hyvin. Molemmat lapset esiintyivät käsittämättömän reippaina eikä jännitystä näkynyt lainkaan (sitä kyllä kuulemma oli, kertoivat jälkikäteen). Äitikin piti itsensä kasassa eikä kyyneleitä tarvinut vielä vuodattaa (lapsillahan jatkuu hoito vielä kuukauden).

Meidän kundista on tullut kertakaikkisen upea nuori mies. Vaikka jokainen äiti ja isä on tietysti sitä mieltä, että oma lapsi on se fiksuin, kyllä tuo meidän lapsi on hieno lapsi. Puistossa tänään pelasivat kuuden kundin kanssa fudista - ja meidän kundi oli ainoa, joka ahkerasti syötteli. Tuohon ikään toki kuuluu vielä itsekkyys, mutta muut kundit olivat parikin vuotta vanhempia - ja silti meidän kundi (porukan nuorin) oli se kaikkein epäitsekkäin syöttelijä.

Itsekin hiukan ihmetteli jälkikäteen: "Äiti, miksi muut haluaa aina vaan laukoa itse eikä koskaan syöttele?"

Kai on siis lupa olla ihan oikeasti ylpeä? ;-)

Prinsessakin on muutamassa kuukaudessa muuttunut silmissä. Tuo oman polkunsa kulkija, jolla ei juuri hyviä kavereita ole ollut, eikä niitä ole edes kaivannut, juoksenteli tukka putkella koko ajan uuden hyvän ystävänsä kanssa. Ja äiti saattoi siinäkin huokaista - ei se sittenkään ole erakko :-)

Monenlaisilla hyvillä fiiliksillä siis tänään!

Mukavaa loppuviikkoa!