Vieraita odotellessa

Indyn pohdintaa itsekseen:

"Millonkohan ne tulee? Siinä on kestäny jo aika kauan... - tai sit mä oon kärsimätön."

(Puhelusta - josta selvisi että tulevat kohta - oli kulunut noin 10min. Toim.huom.)

Iltakeskustelua

- "Te ootte iskän kans maailman ihanimpia."
- "Kiitos rakas, mut en mä nyt tiiä maailman ihanimmasta."
- "Miks te ette usko, te aina sanotte,että ette te oo."
- "No ei me olla täydellisiä,mut yritetään parhaamme."
- "Ette te ehkä ookaan täydellisiä, mut te ootte meille täydellisiä... Äiti, sä oot hyvä just sellasena kun oot."
... Halauksia päälle <3 <3

Jatkoksi:

- "Tiiätkö, äiti, mitä Hannu kerran teki?"
- "Hannu? Kuka Hannu, mä en tunne ketään Hannua?"
- "No, Hannu Hanhi tietty."
- "Aa, no tietty. No mitä se teki?"
- "Se osti joskus tyttöystävälleen lahjan vaan siks että se on olemassa!!! Aattele, vaan siks et se on olemassa!"
- "Joo-o, oon mäkin joskus ostanu vaan siks et joku on olemassa."
- "Miks te ette koskaan osta lahjoja meille vaan siks et me ollaan olemassa?"...

Joululahjatoiveita

Päivänä muutamana tässä patistelin rakasta kakkosluokkalaista läksyjentekoon koulun jälkeen. Herraa suututti, jälleen kerran, olisi halunnut siirtää myöhemmäksi.

Tiukkis-äiti vaati kuitenkin, että läksyt tehdään heti, jotta niihin ei enää illan aikana tarvitse uhrata ajatuksiaan.

Tämän keskustelun seurauksena jääkaapin ovessa olevaan joululahjalistaan ilmestyi uusi toive:

Kysynpä vain, että kuinka moni teistä on huomannut tätä pukilta aikanaan toivoa? :-)

Elossa

Toukokuussako olen viimeksi päivittänyt? Huh, mihin se aika katoaa.

Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta lapsilla on kaikki hyvin. Tasaista ja tyyntä, niinkun nyt tokaluokkalaisen ja eskarilaisen kanssa voi olla :-)

Yritän vihdoin palailla maisemiin ja kirjoitella jälleen ylös lasten sattumuksia.

Vihdoinkin

Jonakin arkiaamuna...

Ape: "Äiti, mä rakastan sua maailman eniten, isää maailman eniten ja Indyä maailman eniten"

Indy, joka istuu vieressä, katsoo minua haltioituneena ja toteaa huokaisten: "Vihdoinkin se sanoi sen!"

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Avaruus

Älykäs lapseni (tai siis toinen älykkäistä) tuotti tässä eräänä päivänä niin hienoa tekstiä, että referointi lienee tälle äidille mahdotonta, mutta yritänpä saada edes ajatuksen kopioitua:

Ape: "Kuule äiti, mä oon miettiny tota avaruutta. Mihin se loppuu?"
Äiti: "En osaa vastata, sitä tuskin tietää kukaan."
Ape: "Eiks se oo niin, että avaruus laajenee koko ajan?"
Äiti: "No niinhän se taitaa olla."
Ape: "Mä oon vähän ajatellu, että kyllä avaruudella varmasti on loppu, mutta koska se laajenee koko ajan ja se loppu on jo nyt niin kaukana, ei sitä voida koskaan millään tavottaa kun se menee koko ajan karkuun."

Ja pari päivää tämän jälkeen...

Ape: "Äiti, mä oon miettiny, että joskus se avaruus ei oo ollu niin iso. Ja sillon sen loppu olis ollu mahdollista löytää. Mut siitä on niin kauan, että sillon ei kenelläkään oo tullu mieleenkään yrittää. Eikä sillon oo ollu sellasia vehkeitä, joilla olis sen voinu saavuttaakaan."

Mikähän tosta lapsesta tulee isona?

Maailman paras äiti

Kyllähän nuo ihanat päivittäin äitiään maailman parhaaksi kutsuvat, mutta pysäytinpä päivänä muutamana Apen ja kysyin hänen kriteereitään (heh, ei sitten jostakin syystä ensimmäisenä tuota sanaa ymmärtänyt).

1. "Sä pidät riittävästi kuria." ---- "Joskus liiankin".
2. "Vaikka sä et teekään meidän kanssa paljon mitään turhaa (??), sä oot meidän kanssa. Halit, juttelet ja sellasta"

Jälleen kerran voin vain todeta:

Voiko lapsi kauniimmin äidilleen sanoa? Ainakaan minulle, joka nimenomaan pidän näitä kahta ominaisuutta tärkeimpinä omassa äitiydessäni.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Hups

Mihin ihmeeseen kuukausi katosi?

Onko siitä todella jo kuukausi, kun sairastimme sen hirveän taudin?

Viimeinen kuukausi on sujunut normaalissa kiireisessä arjen pyörityksessä eikä elämää suurempia tai edes arjen pienempiä oivalluksia ole juuri kuulunut. Tai sitten äiti ei niitä vain ole kuullut.

Muutama ylös laitettava nyt kuitenkin:

Ape vastasi jonakin iltana johonkin tavalliseen kysymykseeni: "Ei pientä pieruakaan". Pyytäessäni selitystä kommenttiin, kertoi hän sen tarkoittavan "Ei hajuakaan".

Indy kertoili toissailtana innoissaan osallistuvansa jonakin päivänä Voice of Finlandiin. Hän pukee kuulemma päälleen rokkivaatteet (rokkipaidan hän jo omistaa) ja haluaa sen lisäksi roikkuvat korvikset, joissa on pääkallo plus mustat kengät, joiden päällä on pääkallon kuvia.

Olivat samaan hengenvetoon miettineet Apen kanssa biisiäkin. Biisin nimi oli "Kihomadot kuussa" :-D Valitettavasti muut sanat pääsivät unohtumaan.

Valmistautumista arkeen

Kun miesväki on lähetetty kouluun, on naisten aika alkaa valmistautua huomiseen arkeen.

Luonnollisesti naisväellä se tarkoittaa kaunistautumista. Tukka pitää pestä (viiden päivän sairastamisen aikana on ollut hyvässä rasvahoidossa ;-) ), takut olisi syytä selvittää (lähinnä Indyltä, äidin lyhyt pysyy sentään suht asennossa) ja kynnet on ilman muuta lakattava. Äidillä homman on hoitanut ammattilainen, joten kaunistettavana ovat siis neidin kynnet.

Tulos olisi tässä:

Ja nyt onkin äiti tehnyt yhdelle päivälle sen verran, että toipilaan on syytä vetäytyä takaisin vaakatasoon pariksi tunniksi.

Irti päästämistä

Koska olemme sairastaneet tässä viimeiset viisi päivää urakalla, päätös Apen koulumatkasta ei ollut vaikea:

Olen edelleen heikko ja toipilas hirveän kuumetaudin jäljiltä eikä minusta olisi tänä aamuna ollut saattamaan Apea kouluun. Sovimme siis eilen illalla, että hän kulkee matkan ensimmäistä kertaa yksin.

Sinänsähän asiassa ei ole mitään kummallista. Tässä Helsingin keskustassa - ja juuri Apen koulun vieressä - vain riittää pirullisia isojen teiden ylityksiä, siksi olen ollut saattamisen kannalla.

Pari kertaa Ape on kuitenkin jo aiemmin halunnut tulla osan kotimatkaa yksin, kun olemme iltapäivällä Indyn kanssa hypänneet matkalta bussiin, joten aivan vieras reitti ei hänelle ole.

Nyt päädyimme jonkinasteiseen kompromissiin. Hän kulki "tutun" matkan yksin, nappasi sen jälkeen kaverin mukaansa ja menivät yhdessä loppumatkan.

Iltapäivällä sama toisinpäin. Ei mene iltapäiväkerhoon vaan jää taas tutussa kadunkulmassa muun porukan matkasta ja tulee suoraan kotiin.

Pienen pieniä askelia, mutta niin isoja Apelle - ja ehkä vielä isompia äidille. Vaikka lapseeni luotankin täydellisesti.

Sängystä kuultua

"Äitiiiiii"
"No?"
"Voiko lapset kuolla, jos ne ei nuku?"

"Äitiiiii"
"No?"
"Voitaisko me halata?"

Voi pientä prinsessaa!

Iltasatu

Muistelisin joskus aikanaan järkyttäneeni teitä tällä ennenkin, mutta lasten pyynnöstä pitkän tauon jälkeen uudelleen:

Lapset pyysivät tänään iltasaduksi Kakkalistaa ;-D - Hetken aikaa yritin pyristellä vastaan, koska en oikeasti todellakaan ole erityinen kakkahuumorin ystävä. Mutta jostakin syystä tämä lista (riittävän harvoin luettuna) saa mussakin aina primitiivisen hihittelyreaktion aikaan (joka on lasten mielestä äärimmäisen ärsyttävää, koska eivät saa lukemisestani mitään selvää), joten suostuin pienen taivuttelun jälkeen.

Jos on olemassa vielä joku, joka ei ole tätä koskaan nähnyt, liitän sen nyt tähän paheksuttavaksi ;-) - Ja jos olette, mutta ette ole pitkään aikaan nähneet tätä, kokeilkaapa lukea näitä ääneen :-D

KAKKALISTA


KUMMITUSKAKKA
Tiedät kakanneesi. Vessapaperissa on kakkaa, mutta pönttö on tyhjä.

TEFLONPÄÄLLYSTEINEN KAKKA
Tulee ulos niin livakasti ettet huomaa sitä lainkaan. Ei jätä jälkiä paperiin. Joudut kurkistamaan pönttöön varmistuaksesi, että olet kakannut.

SIIRAPPIKAKKA
Edellisen vastakohta. Koostumukseltaan kuin kuumaa tervaa. Pyyhit takapuolesi 12 kertaa ja silti se jää likaiseksi. Päädyt tunkemaan vessa-paperia alushousuihisi, ettei niihin tulisi tahroja. Kakka jättää pysyvät jarrutusjäljet pönttöön.

”JOSPA SITTENKIN” –KAKKA
Olet jo pyyhkinyt pyllysi ja valmistaudut nousemaan pöntöltä, kun huomaat, että sieltähän tulee lisää!!!

”POKSAUTA VERISUONI PÄÄSTÄSI” –KAKKA
Tällainen kakka tappoi Elviksen. Ei putoa ennen kuin olet yltä päältä hiessä, tutiseva ja punainen punnerruksen voimasta. Useimmiten tulee silloin kun sinulla on kiire.

VELLIMAHAKAKKA
Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa 5 kiloa.

”JUST NYT” –KAKKA
Tällaisen sattuessa on parasta olla n. 10 sekunnin päässä pöntöltä. Useimmiten sillä on jo pää ulkona ennen kuin saat housusi alas.

”KING KONG” TAI ”YÖASTIAN TUKEHDUTTAJA” –KAKKA
Tämä kakka on niin iso ettei se mahdu pöntöstä alas ellet pilko sitä pienempiin kimpaleisiin. Henkari toimii tässä hyvin. Tämänkaltainen kakka tulee useimmiten kun olet kylässä.

”MÄRÄT POSKET” –KAKKA
Kakka osuu veteen poikittain ja aiheuttaa ison molskahduksen, joka kastelee takapuolesi.

TOIVOKAKKA
Istut pöntöllä krampissa, pieraiset pari kertaa, mutta kakkaa ei vain tule.

KÄÄRMEKAKKA
Tämä kakka on kohtalaisen pehmeä ja suurinpiirtein peukalosi paksuinen. Tuntuu siltä kuin se olisi ainakin metrin mittainen.

KORKKIKAKKA (MYÖS KILJUNTAKAKKA)
Vielä kolmannen huuhtelukerran jälkeen se vain kelluu pöntössä. Hyvä Jumala, kuinka minä pääsen tästä eroon? Tämäkin kakka tulee useimmiten kyläillessäsi.

MEKSIKOLAISRUOKAKAKKA
Tiedät että on OK syödä taas, kun takapuoltasi lakkaa kirvelemästä.

OLUTKAKKA
Tämä tulee kankkuspäivänä. Luulet että oma kakka ei haise pahalta, mutta tämä on paha! Useimmiten joku odottaa vuoroa käyttää vessaa oven ulkopuolella. Myös tämä kakka tulee usein ollessasi kylässä.

Ja muutama uusikin oli tässä listassa, joihin ainakaan minä en ollut aiemmin törmännyt:

VARPUSPARVIKAKKA
Tämä kakka ryöpsähtää rajuna kertalatauksena ja pöntön sisäreunat ovat yltäpäältä kakassa. Tästä johtuen sitä kutsutaan myös pilkulliseksi arabialaiseksi.

PERÄMOOTTORIKAKKA
Tämä kakka on useimmiten myös aamukakka. Sitä tulee pärskähtävien pierujen välillä. Jos omistaa pukamat on tämä kakka erittäin kiusallinen. Kakka kuuluu myös kylässäkäyntikakkoihin.

JARI SARASVUO -KAKKA
Lopetettuasi kakkaamisen vedät vessan ja kakka katoaa pöntöstä, mutta hetken kuluttua yksi egoistinen pökäle lipuu viemäristä takaisin pöntön veteen killumaan.

ACTIONKAKKA
Koostuu raivokkaista pieruista ja voimalla ulostuvasta kakasta. Kuulostaa Die Hardin efektiraidalta höystettynä ilmatorjuntaosuman saaneella zeppeliinillä.

MYRSKYTUULI
Pöntön reunat ovat tuotoksen jälkeen kauttaaltaan ruskeat, mutta vesi on kirkasta kuin lähteessä konsanaan. Esiintyy yleensä mahtavan paine- ja ääniefektin saattelemana (vrt. Actionkakka).

JÄNÖKAKKA
Kakkaat sarjalla pientä papanaa. Tuntuu kuin anukseen olisi piilotettu Uzi. Tavataan myös nimellä "Konekiväärikakka".

AISTIHARHAKAKKA
Kakan kiinteysaste minimaalinen. Haju kertoo, että kakkaat, ääni että virtsaat. Esiintyy usein pitkien ryyppyputkien jälkeen sekä ulkomaanmatkoilla.

YLLÄRIKAKKA
Pierun yhteydessä housuun puskeva lusikallinen-kauhallinen. Edeltää yleensä aistiharhakakkaa.

KAKTUSKAKKA
Todennäköinen pitkän pidätyksen jälkeen. Alkaa yleensä "Poksauta verisuoni päästäsi"-kakkana, mutta ulostullessaan repii suolen melkein verille.

KAUHUKAKKA
Vetäessäsi vessan vesi värjäytyy punaiseksi. Juuri kun lääkärisi vastaa puhelimeen muistat syöneesi punajuurta.

Tällaista meidän maanantai-iltaan :-)

Koulun verkkolehti

Nyt alkoi poikani virallinen kirjoittajan ura :-)

Koulunsa verkkolehteen oli kuulemma ollut runoa kirjoittamassa useamman muun lapsen kanssa yhteistyönä. Viimeinen lause on kertomansa mukaan hänen keksimänsä.

Nuuttipukki

Talvi-ilta verraton,
on aika lähteä auringon.
Kun ovelta kuuluu kolinaa,
niin nuuttipukki oven avaa.
Minne glögi pantu on ja joulukinkku suunnaton?
Sitten minä heräsin,
ja untani ihmettelin.

xxxx 2B, Ape 1A, xxxx 1A ja xxxx-xxxxx 2B

Ei höpsömpi ensimmäiseksi julkiseksi kirjalliseksi tuotokseksi, tämähän on kerrassaan humoristinen :-)

Sarkasmia

Haettuani lapset päiväkodista ja iltapäiväkerhosta kävelimme noin -14 asteen pakkasessa, kovassa tuulessa meren yli johtavalla sillalla kohti kotia. Jostakin syystä olin laittanut itselleni aivan liian vähän vaatetta aamulla lähtiessäni kotoa, olin aivan syväjäässä.

Ape heitti kysymyksen: "Äiti, mitä on sarkasmi?"

Rakkaus äitiin on järkkymätöntä

Neiti oppi eilen kirjoittamaan ja tänään hän jo halusi kuvata rakkautta äitiin ;-)

(typerys, kakkapää, idiootti ja pissapää)

Indy tosin ei ollut edes vihainen äidille, hän halusi vain matkia veljeään, joka suuttui äidille eikä tiennyt kuinka sitä purkaa. Ehdotin Apelle, että kirjoittaisi minulle.

Nyt sekin tapahtui...

...neidin itseluottamus kasvoi siihen pisteeseen, että tänään hän vihdoin uskoi osaavansa kirjoittaa :-)

Onhan hän osannut sen oikeasti jo vuoden. On osannut äidin tai isän sanomana äänteistä kuunnella, mikä kirjain sanassa tulee seuraavaksi ja osannut sen kirjoittaa.

On vain tähän päivään asti ollut sitä mieltä, ettei pysty siihen itsenäisesti.

Yhtäkkiä se vain tapahtui. Kaupungille lähtiessämme neiti kysyi kuinka Fanta kirjoitetaan (puhuimme suosikkijuomista) ja totesi normaaliin tapaansa, ettei halua minun pyytävän häntä itseään kuuntelemaan.

Teki sen kuitenkin - ja kas, osasikin koko sanan ihan helposti. Innostuneena tästä kirjoitti heti kotona muutaman sanan, jotka hänelle Apen kanssa annoimme:

Oli itse kovasti kiinnostunut siitä, kumpi yleensä opitaan ensin, kirjoittaminen vai lukeminen. Siihen en osannut ottaa kantaa, mutta näinhän meillä Apekin aikanaan oppi.

Tyttöjen juttuja

Niitä alkaa tämän perheen naisväeltä löytyä, yhteisiä sellaisia ;-)

Vai mitä sanotte? :-)

neidille...

...äidillä varpaankynsiin, mutta varpaita ei kehtaa esitellä julkisesti ;-)

Äidin sormenkynnet ammattilaisen laittamat

Uudet (roikkuvat niiden pitää kuulemma edelleen olla) korvikset...

neidille...

...ja äidille.

Pahoittelen ajoittain järkyttävän huonoa kuvanlaatua, kamerakännykkä ei halua olla yhteistyössä.

Niin joo, Ape oli tietysti omilla menoillaan, vietti iltapäivän pelaten kaverinsa luona SuperMariota ;-)

Mukavaa loppiaista kaikille!