Se oli sitten siinä tältä erää

Aivan oikein. Loma on sitten loppu. Maanantaina alkaa arki.

Kiskon lapset sängystä seitsemältä (kun itse olen ensin repinyt itseni ylös kuuden jälkeen, laittanut itseni kuntoon ja jo edellisenä iltana kerännyt päiväkotia varten vaatteet sille päivällä, varavaatteet, sadevaatteet, sisäkengät, unikaverit...), yritän saada ne kohtuullisessa ajassa puetuksi ja ovesta ulos puoli kasi. Päiväkotiin pitää jaksaa pitkän tauon jälkeen kävellä ja lasten (sekä äidin) on selvittävä eroahdituksen tuomista kyynelistä.

Mitä työpaikalla sitten odottaakaan, sitä en suostu edes ajattelemaan, kunhan nyt selviän noista maanantaiaamun ensimmäisistä tunneista järjissäni.

Ja muutenkin alkaa taas oikea elämä. Karkit, sipsit, jäätelöt, limut ja muut mönjät jätetään kauppaan ja tämä perhe (kirjoitusvirhe toi sanaksi ensin perse, liekö freudilainen lipsahdus ;-D) aloittaa syksyn uusissa merkeissä.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet oikein nautinnollisia ja mukavia huolimatta siitä, että P on joutunut työssä ahertamaan. Lasten kanssa on ehditty tehdä vaikka mitä mukavaa, viimeisimpänä vietettiin taas kaksi päivää muksujen serkkujen luona Hyvinkäällä. Ja tänään A on ollut koko päivän kaverinsa luona, joten olen saanut viettää laatuaikaa rakkaan pikkutyttäreni kanssa (hih, hän on siis katsonut dvd:tä, olemme käyneet P:n kera hampurilaisella ja ostamassa karkkia ;-D).

Alkavassa syksyssä on kuitenkin älyttömästi myös kivaa ja jännittävää odotettavaa koko perheelle: I:n synttärit lähestyvät, hänestä tulee iso tyttö, joka pääsee myös päiväkodissa mukaan retkille, A:lla alkaa eskari, joten hänen ei enää tarvitse nukkua päiväunia pk:ssa (sitä onkin odotettu!), P pääsee neljäksi päiväksi kalareissulle, nuo kaikki kolme lomailevat vielä kolme viikkoa elo-syyskuun vaihteessa ja minäkin pääsen kaupunkilomalle syyskuussa kera neljän äiti-ystävän (Bryssel tänä vuonna)
+ työkavereiden kera päiväreissulle Tallinnaan. Sen lisäksi tietysti tulossa 2v hääpäivä, mun synttärit ja P:n tasakymmenet... Ihan vain muutaman mainitakseni

Ai niin - IIKS! Mä saan muutaman viikon päästä uuden vaatekaapin. Siitä tuleekin meidän perheen vuoden tapahtuma, ikinä ei ole ollut tässä perheessä mitään niin hienoa!! Siitä lisää myöhemmin.

Oho, tällä kertaa tulikin vähän enemmän aikuisten asiaa. No, joskus näinkin.
Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä

Ei se elämä loppunutkaan P:n töihin paluuseen. Näin jälkikäteen ajatellen mukava viikko takana.

Ei mitään erityisiä tapahtumia ja paljon ärtyneitä fiiliksiä (sekä äidillä että lapsilla), mutta paljon kivaakin. Kavereiden tapaamista (äidin ja lasten), fillarointia (I kyydissä, A omalla pyörällä), makuuhuoneen seinän maalaamista (siitä ei enempää, meni aivan käsille!), dvd:n katselua... Erityisesti jotenkin tänään ovat muksut tuntuneet kovinkin mukavilta, riehumista ja tappeluakaan ei ole juuri ollut.

Eilen illalla kävimme ensi kertaa kokeilemassa I:n kanssa ajamista ilman apupyöriä. Ihan samalla tavalla ei lähtenyt kuin A:lla, joka oppi ensimmäisestä liikkeelle lähdöstä ajamaan itsekseen, mutta oikein hienosti neidilläkin. Ja sitä onnen määrää neidin kasvoilla kun onnistui ensimmäisen kerran ajamaan kymmenisen metriä ja häntä siitä hulluna kehuttiin :-)

A:lla nostettiin samalla satulaa, jätkä on venähtänyt vuodessa taas kymmenen senttiä, joten fillari alkaa jäädä jo taas pieneksi. Menee kuitenkin ainakin tämän kesän loppuun kunnon crossipyöränä.

Totesimme kuitenkin taas, että ei ole tuo fillarin huolto meitä varten. Puoli tuntia ja aika monta kirosanaa meni parissa satulan ja tangon nostossa.

Tänä aamuna lapset olivat ihanan omatoimisia. Erityisesti I halusi laittaa kaikki aamujutut valmiiksi (hammasharjat ja aamupalatarvikkeet). Kiipesi keittiössä pöytätasolle saadakseen murokulhot ylhäältä. Ei oikein kunnolla ylettynyt, joten veti alimmaisen kulhon vahingossa alas. Murskaksihan se meni, onneksi ei kuitenkaan pientä naarmua enempää I:n jaloille. Isä pääsi kuitenkin heti aamusta keittiön siivoukseen, kun joutui lasinsirut joka nurkasta esille kaivamaan :-( Ja itse neiti harmistui kovasti, kun olisi niin kovasti halunnut auttaa.

Nyt tuolla parin ystävän kanssa leikkivät. Äidin luksus-aikaa päivisin, kun muksuilla on kavereita.

Mukavaa viikonloppua vähemmän helteisestä lauantaista huolimatta (tai juuri sen takia)!

Voih, lomako oli jo tässä?

Vähän pelottaa, kun herra P poistuu huomenna lomalta töihin, että mitähän tästä meidän loppulomasta mahtaa tulla. Olisihan tuota vielä puolitoista viikkoa jäljellä, mutta tunnetusti en oikein ole lasten kanssa kotona oloa tai reissaamistakaan lomana pystynyt pitämään. Nyt siis vähän jännittää, pystyisinkö asennoitumaan toisin. Koska kaikkihan on minusta kiinni, eikö? Jos pystyn päättämään, että loppuloma on ihanaa ja rentouttavaa, se on sitä. Eikös se näin mene :-D

No joo, kaikkea kivaa voimme toki tehdä, oli se työntekoa tai ei. Huomenna aloitetaan puistoilemalla ystävien kanssa, ei huono aloitus :-)

Pieni mainospala muuten: Eilen testasimme ekaa kertaa Linjan puiston (Toinen Linja, Helsinki). Kuulinkin siitä vasta hetki sitten ystävältäni. Suosittelen. Sijainnista huolimatta (Kallion virastotalon takana) ERITTÄIN siisti ja miellyttävä puisto, ihan viimeisen päälle remontoitu ja kahluuallaskin löytyi! Uskokaa tai älkää, mutta oheinen kuva on sieltä!



Tänään kävimme viimeisen lomapäivän kunniaksi ostamassa jäätelöt Senaatintorin laidalta ja menimme syömään ne perinteisesti Tuomiokirkon rappusille. BAD BAD BAD mistake!! Ensinnäkin, oli sen verran lämmin, että kävely jäätelöiden kanssa torin yli tarkoitti sitä, että jäätelöt valuivat jo käsille. Olivat sen verran sulia, että molemmat lapset onnistuivat pallonsa pudottamaan portaille samantein istuttuaan vain yrittämällä syödä niitä (koska meillä ei olla bakteerikammoisia, ne nostettiin takaisin tuutin päälle ja pyyhkäistiin hiekasta jotakuinkin puhtaiksi paperilla)! Toiseksi, tuuli todella navakasti, vaikka lämmin olikin, joten kaikki muukin HIEKKA oli jäätelössä! :-( Emme nimittäin tajunneet, että rappuja ollaan jotenkin uudistamassa ja niillä on tällä hetkellä melkoisesti hiekkaa. Valitsimme tietysti juuri sen oikean puolen. Siis tuulen suhteen. Huoh!

No, onpahan taas jotakin lisätä muistojen kirjaan :-D Harvoin sitä hampaat narskuu jäätelöä syödessä, hih.

Sunnuntaina sukumme uusin tulokas, rakas pieni mies - meidän lasten serkku - vietti syntymäjuhlaansa (ei ristiäisiä, kun eivät kuulu kirkkoon eikä nimijuhlaa, koska sai nimensä jo syntyessään) ihan lähisuvun kesken. Ilman lupaa en voi kuvia juhlijoista tai juhlakalusta laittaa, mutta ihanat juhlat olivat ja kakku oli vallan söpö!





Loppuun vielä tänään isolta kundiltamme kuultua:
A puistoili kaverinsa (ekaluokkalaisen) ja tämän äidin kanssa tänään iltasella. Kun tuli sieltä kotiin, kertoili isälleen, että ei käyttäydy ihan niinkun normaalisti tämän kundin kanssa. Hän kuulemma käyttäytyy enemmän kuten tämä kundi. Antoi esimerkinkin. Sanoo kuulemma tämän kaverin seurassa "pillittää", vaikka muuten puhuu itkemisestä. Vähän kovis siis :-) Totesi loppuun isälle, että on kuitenkin kaikkein mieluiten oma itsensä :-)

Uusia kuvia kotisivuilla

Infona vain, että olen vihdoin lisännyt HURJAN määrän kuvia kotisivuille. Käykääpä katsomassa, jos kiinnostaa. Ja jos jollakulla on tiedossa ISO ilmainen nettivalokuvakansio (vai miksi piruiksi niitä kutsutaan), otan mielelläni infoa vastaan. Kotisivut ovat nimittäin jo melkoisen täynnä kuvia - ja maksan tästä tilasta...

P:n ottama kuva Kylmäpihlajan Majakalta.

Kotona jälleen

Viikon reissu (juuri tuossa kotimatkalla laskeskeltiin, että näin pitkään ollaan oltu pois kotoa viimeksi ennen lapsia, siis vuonna 2003! Ehkä siis olikin jo aika) onnellisesti takana ja alkuillasta saavuttiin armaaseen kotiin. Lämpöä ei sisällä ollut tullessa kuin 30 astetta :-D Sitä sitten tässä ollaan yritetty muutamalla asteella laskea, puoleen yöhön mennessä (siis seitsemässä tunnissa) pelkkien tuulettimien voimalla se onkin laskenut peräti vajaa kolme astetta ;-D - mukavahan sitä on tuollaisessa 26:ssa tai 27:ssä asteessa yönsä nukkua, heh. Edelleenkään en valita, älkää luulkokaan.

Nyt on siis tosiaan palattu ja palettu oikein reilusti. ARGH! Minä, joka en koskaan edes aurinkoa ota, koska en voi voiteita käyttää (saan niistä vaan todella pahan aurinkoihottuman) vietin kaikkein kuumimpana päivänä (auringossa noin 40 astetta länsirannikolla) NELJÄ tuntia YYTERISSÄ!! Käytin kyllä rasvaa, en kuitenkaan riittävästi. Sain siis helvetin pahat palovammat - ja päälle vielä hysteerisesti kutiavan aurinkoihottuman koko kroppaan. Jeah! Ja siltikään ette kuule valitusta, ihanaa kun kerrankin on lämmin.

Mutta se minusta. Palanut selkä on jo kunnossa, kiitos kysymästä!(ja muu perhe selvisi palovammoitta, mitä nyt I niitä viikona aikana sai kaatumisten (noin sadan) seurauksena melkoisen monta polviinsa!)

Lupasin aiemmassa kirjoituksessani laittaa kuvan, mikäli armas aviomieheni saa onnistuneen otoksen Saimaalla näkemästämme upeasta sateenkaaresta auringonlaskun aikaan. Tässähän sellainen olisi. Ja punainen väri kuvassa ei siis ole epäonnistunut otos vaan illan väri. Jos oikein tarkkaan tutkitte, saatatte nähdä toisenkin sateenkaaren ensimmäisen yläpuolella.

Pakko lisätä toinenkin aivan loistava otos. Tämä on otettu Kylmäpihlajan Majakalta, jossa siis vietimme kaksi yötä. Saari on noin kymmenen kilometriä Rauman edustalla. Lasten mielestä saaressa oli ehdottomasti parasta tyrskyt (ja tietysti se, että saimme nukkua majakan tornissa). Pariinkin kertaan tuulta oli sen verran, että onnistuivat kastelemaan itsensä ihan kunnolla. Muitakin upeita tyrskykuvia löytyy, mutta tämä on ehdottomasti yksi mun suosikeista! Lapsetkin kuvasta löytyvät, jos oikein tarkkaan tutkii ;-D

Nyt siis tässä pikkuhiljaa taas arkeen palaillaan, P:lla lomaa enää muutama päivä. Vaikka lasten kanssa vielä pari seuraavaa viikkoa jatkamme, ei loma tunnu samalta, jos koko perhe ei ole koossa. Mutta ehkä jotakin mukavaa keksitään kolmisinkin - ja onhan P:lla vapaapäivät.

Ihanaa (ja edelleen helteistä, paitsi lapinkävijöillä) viikonloppua!

Ah tätä elämisen ihanuutta...

...loma on niin kertakaikkisen ihanaa aikaa, että sitä unohtaa koko bloginkin. Anteeksi ystävät rakkaat, jos tätä nyt joku käy lukemassa, edelleenkään en ole siitä ihan varma :-)

Meitä ovat kyllä sääjumalat hellineet, ei auta valittaa. Aivan mielettömät kelit, koko tähänastisen loman aikana, siis viikkoon, ei ole lämpö pudonnut alle 20 asteen. Ei edes yöllä ;-)

Ja se kelpaa meille. Lapsetkin ovat jo tottuneet, vaikka alkuun I valitteli ihan koko ajan kuumuutta. Epäilin jo ääneen, että ensi kevääksi lupaamani Välimeren matka täytyy perua, jos ei yhtä ainoaa hellepäivää kestä. Tänään sitten I jo totesikin, että "äiti, vaikka mä nyt sanon, että mulla on kuuma, se tarkoittaa, että on kuuma vaan hetken eikä sen takia tarvi perua etelänreissua" :-D

Saimaalla vietettiin viime viikonloppu. Lapset vaan pulasivat, vesi oli aivan käsittämättömän lämmintä. Ei hajuakaan veden lämpötilasta, mutta lämmintä täytyy olla, jos minäkin vedessä viihdyn. Ainoatakaan hyttystäkään ei nähty!! Siis aivan luksus-viikonloppu! I tosin kaatui kallioisella saarella noin kolmekymmentä kertaa, joten itkua kuultiin ja laastareita kului. Onneksi ei kuitenkaan pintanaarmuja pahempaa, tuolla kohelolla olisi muutakin voinut seurata. A oli maailman onnellisin pikkumies, kun onnistui uiminen kymmeniä metrejä pelkkien selkäkellukkeiden avulla. Aiemmin ei ole ollenkaan uskaltanut luottaa kykyihinsä, nyt vihdoin ymmärsi, että pysyy kyllä pinnalla.

Viikonloppu vietettiin mun mielimaisemassa. Vaikka vesillä olosta en välitä, tätä kauniimpaa maisemaa ei maailmassa ole. Parhaimmillaan näimme yhtä aikaa kaksi sateenkaarta ja auringonlaskun. Valitettavasti siitä ei nyt ole kuvaa, jos saan myöhemmin onnistuneen, lupaan jakaa teidänkin kanssanne. Tässä yksi kaunis kuva Saimaalta, ei ole sukulaistemme saari eikä edes oma kuva, mutta kertoo jotakin sielunmaisemastani. (sukulaissaari on hieman isompi ja lisättynä suurella määrällä mustikanvarpuja ja mäntyjä. Ah!)

Tänään istuttiin 7 (!!) tuntia autossa, ajettiin käytännössä Suomen halki, melkein 500km. Ja onnistui meidän lapsilta YHDELLÄ pysähdyksellä (okei, kaksi pelkkää pissataukoa sen lisäksi). Elämä siis tosiaankin voi helpottaa!

Nyt sitten jatketaan lomaa - ja palaan asiaan taas!!

Ihanaa Helleviikkoa kaikille!!!