hammastapaturma ja mustikkapiirakkaa

No niin, nyt on tämä äiti sitten tarpeeton myös leipomisessa. Olivat P ja Indy tänään tehneet mustikkapiirakkaa. Soveltaneet matkaan vielä turkkilaista jogurttiakin.

Enkä muuten ole parempaa ikinä saanut.

En tiedä, pitäisikö tuntea olonsa haikeaksi vai onnelliseksi, kun kokee itsensä tarpeettomaksi :-) Onnellinen tietysti olen, että nuo pärjäävät täydellisesti ilman minuakin, mutta tuntuuhan se oudolta.

Apelle puolestaan sattui tänään pieni hammastapaturma. Kaveri näytti jääkiekkomailalla temppua ja maila osui vahingossa pikkumiehen suuhun. Kävivät näyttämässä hammaslääkärillä, mutta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Minä sain fillarin huollosta ja pääsen huomenaamulla selkään neljän päivän tauon jälkeen. Jee! Pienet on tämän tarpeettoman äidin ilot ;-D

Arki sujuu siis täällä melko mukavasti kaikkien osalta.
Toivottavasti kaikilla teilläkin!

Indy-kohokas

Indy oli kuulemma jo useita päiviä puhunut isälleen, että pitäisi tehdä Indy-kohokasta. Tuumasta toimeen, ryhtyivät tekemään.

Indy itse kertoi, mitä kohokkaaseen tulee:

2 munaa
maitoa
vaniljasokeria
ripaus suolaa

Paistetaan pannulla ja päälle strösseleitä.

Hmm... En ollut maistamassa enkä näkemässä, mutta ei kuulemma ollut kauheasti neidille maistunut. I wonder why ;-D

Kevyt

Ape: "Tiedätkö äiti, kun puhuin asioista (vaikeista sellaisista), mulle tuli niin kevyt olo, että tuntui kuin olisin voinut lentää."

Voiko äiti ja psykiatrian alan ammattilainen enää parempaa palkintoa saada? Lapseni on 7-vuotiaana oivaltanut sen kaikkein tärkeimmän, puheen merkityksen.

Olen taas pakahtua onnesta ja rakkaudesta!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Aplodit ja ihan kivaa

Alkaa olla konkari tuo meidän ekaluokkainen. Onhan koulua jo viikko takana.

Näin työkuvioista käsin tarkastellen tuntuu, ettei isäntä tällä hetkellä muuta teekään kuin vie lapsia ja hakee heitä, kilometrejä kertyi pikaisen laskemisen mukaan tuossa yhtenä päivänä viisi... Kyllä siinä riittää miehellä syksyksi askaretta, huh. Ei käy kateeksi.

Ape sen sijaan tuntuu olevan jo koulussa ihan kotonaan. Eihän tuo kummia kerro, kysyttäessä kaikki on "ihan kivaa", mutta opelta kuulimme jo parikin asiaa.

Herra oli todennut erään päivän päätteeksi: "Ope, täällä koulussa on ihan kivaa, mutta kyllä mä vielä kyllästyn". Oh, so true! :-)

Ja eilen hän oli kuulemma ruokalassa nostanut pöydälle (tämä on siis nähtävästi koulun tapa) ne tuolit, joita muut eivät olleet huomanneet nostaa. Oli saanut opettajan johdolla luokassa aplodit huomaavaisuudestaan. Hei, se on mun lapseni, kyllähän mä tiedän, miten upea se on ;-D!

Isälle poika oli kertonut muutaman koulupäivän jälkeen, että kun luokassa on oikein levotonta (en tiedä mitä tämä tarkoittaa hänen mittapuullaan, levoton kun on usein itsekin), hän pyytää päästä vessaan. Kun hän on siellä, hän ei palaakaan ihan heti vaan jää hetkeksi katselemaan ulos ikkunasta :-D - Mitähän tästäkin pitäisi olla mieltä?

Kaikkinensa siis kivasti alkanut tämä uusi arki.

Kolmas koulupäivä

Rakkaalla ekaluokkalaisellamme on tänään kolmas koulupäivä.

Kyseinen koulupäivä alkoi tänään jo 7.50 - ja sisään oli mentävä sivuovesta.
Koska Ranskan opetusministeri vierailee tänään koululla.

Hih, tällä tavalla alkaa esikoisemme koulutie, mihinkähän tästä jatketaan :-)

Jos joku ei siis tunnista, tässä kyseinen herra (juu, en tiennyt minäkään)

Paras lahja

"Äiti, mulla oli niiiiin ihanat synttärit. Mä sain niiiiin ihania lahjoja."

"- Mut ihan paras lahja oli mun työkalusalkku. Mä oon niin onnellinen siitä, että voisin itkeä"

Indy 5v.

kuvat eivät ole omiamme vaan lainattu netistä

Osattavia asioita

Äiti: "Sun pitäis varmaan lukea läpi se lappu, jonka sait koulusta, että tiedät, onko kaikki asiat nyt kunnossa ennen sen alkua"
Ape: "Lue ite, jos haluat tietää!"
Äiti: "Enhän minä sinne kouluun ole menossa vaan sinä. Minä olen kouluni jo käynyt."
Ape: "On ainakin yks asia, jonka mä osaan sua paremmin jo nyt, vaikka en oo koulussa vielä ollukaan"
Äiti: "No?"
Ape: "No kiroilu" - Ja tällä tarkoitti tietysti sitä, että hän ei kiroile, toisin kuin äitinsä.

Tosin, tänään ei ole tämänkään äidin tarvinut kiroilla, ollaan vietetty niin rentoa päivää muksujen kera (isäntä kalassa). Lapset ovat katselleet dvd:tä ja YouTubelta mm. Tom ja Jerryä, äiti on maannut tunteja tv:tä katsellen toisessa huoneessa. Kaikki ovat olleet hyvällä tuulella.

Yleisimmin tänään kahden huoneen välillä käyty keskustelu:
"ÄITI!"
"NO?"
"Mä rakastan sua"

Ja tätä ovat siis huudelleet molemmat vuoronperään vähintään kerran tunnissa.
Ihania!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

simppeli

Äiti tuhersi eilen illalla myöhään hienon kortin tänään 5 vuotta täyttävälle tyttärelleen (sorry, en laita tänne kuvaa, vaikka olenkin kortista ylpeä, koska kortissa lukee molempien lasten nimet).

Kukaan ei tietenkään spontaanisti kehunut äitiä korttia, vaikka äiti kieli pitkällä kehuja odotteli.

Kysyi lopulta rakkaalta tyttäreltään, että no, olikos kortti hieno. Tytär tietysti toteamaan, että oli tosi ihana.

Kun äiti ohimennen kysäisi ekaluokkalaiseltaan samaa, oli vastaus: "No onhan se tosi hieno, vaikka vähän simppeli" :-D

iso tyttö

Jep, tänään se sitten tapahtui. Nyt on meidän tytöllä reiät korvissa.

Juu, oli minulla joskus periaatteita, ettei ennen koulua tarvi mitään tuollaista edes puhua. En tiedä, mihin ne periaatteet oikein karkasivat ;-) Mut itse tuo on niitä jo jonkun aikaa pyydellyt, ajattelin, että ei kai siinä mitään, kun itse jo ymmärtää niitä kysyä (- ja jälleen tiedoksi niille, jotka eivät meitä tunne: EI, meillä lapset EIVÄT saa kaikkea, mitä pyytävät. Mutta mietin kyllä, missä kohtaa pitää pitää periaatteista kiinni, millon niistä voi yhtä hyvin joustaa)

Yllätys itselleni oli, että alle kouluikäisille ei saa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla kultasepänliikkeissä reikiä laitettua. Jokainen kieltäytyi järjestäin, kysyin ainakin viidestä tai kuudesta paikasta. Kosmetologilla sitten kävimme.

Kyllähän tiesin, että rohkea tuo neiti on, ihan omaa luokkaansa tässä perheessä, mutta jälleen hän yllätti. Ensimmäisen reiän jälkeen sattui nähtävästi jonkin verran. Itku tuli ja pois pyrki, mutta lopulta kuitenkin äidin sylissä sen toisenkin halusi ottaa. Huolimatta siitä, että pelotti. Ihana neiti, meidän ritari Rohkea.

Loppuun yksi hauska kuva neidistä tältä kesältä. Lähdimme kaupungille hienoina; minihameet, hellehatut, käsilaukut ja kaikki (no, okei, Crocsit eivät ole hienon naisen asuste, mutta parhaat pidemmillä kävelyillä, joita meillä aina harrastetaan). Siitä en kuitenkaan ole ihan varma, onko tämä hienon neidin käytöstä :-)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Apua!

Kuten huomaatte, edellisestä päivityksestä on hiukan taas jo aikaa. Arvakaapa miksi?!

Koska mulla ei tällä hetkellä ole pienen pientä hajuakaan mitä meidän perheen hajuherneiden elämässä tapahtuu. Ihan kääks! Jotenkin on kaikki ajatukset ja voimat nyt keskitetty viiden päivän työssäolosta ja viiden päivän fillaroinnista (26km/pvä), siihen kuuluviin suihkuista (x 2/pvä *huoh*) ja muusta aikuisen normielämään kuuluvasta selviämiseen.

Koska... ihana miehenihän se on, joka nyt lapsista huolehtii. Myönnän, minun elämäni on tällä hetkellä puhdasta luksusta, noin niinkuin kahden lapsen äidiksi. Tiedän, että lapsista pidetään täydellistä huolta ja kaikki muukin hoituu, voin keskittyä työhönpaluun aiheuttamaan rytminvaihdokseen.

Mutta toisaalta hurjaa, kun huomaan, etten oikeasti tiedä mitään. Kuulen kyllä, kuinka ovat olleet puistossa, Pihlajasaaressa grillaamassa, omalla veneellä kalastamassa, kavereiden kanssa siellä ja täällä. Mutta tiedättehän, siihen "ihan oikeaan arkeen" en pääse kiinni. Niihin kaikkiin hassuihin juttuihin, joita nuo ipanat heittelevät kaikki päivät; suruihin ja iloihin, joita kohtaavat koko ajan.

No, hieman surkeahan tämä roolini nyt on, se perheen työssäkäyvän ihmisen, mutta en valita. Pidetäänhän lapsista parasta mahdollista huolta.

Tämä kuitenkin selittänee, etten ehkä seuraavan puolen vuoden aikana osaa heidän hupsutuksiaan aiempaan tapaan tännekään kirjata.

Ps. Jotain pientä kuitenkin heidän elämästään sentään tiedän: Prinsessamme täyttää ensi viikon perjantaina 5v. Hän sai itse valita, miten haluaa synttärinsä järjestettävän. Valitsi HopLopin. Ei ole ikinä HopLopissa ollut (parissa vastaavassa kylläkin), mutta lienee mainonnan uhri ;-) Tänä kesänä kun HopLop on poikkeuksellisen paljon mainostanut tv:ssä.

No, äidille käy, tänä vuonna synttäreissä pääsen TÖRKEÄN, RIKOLLISEN helpolla :-)

Ensi viikko on lasten viimeinen lomaviikko. Ape on menossa kesän toiseen fudiskouluun ja Indyn kanssa ajattelin olevan tärkeää käydä päiväkodilla "tutustumassa" uuteen ryhmään (päiväkotihan siis säilyy samana, siirtyy isojen ryhmään) ja katsomassa etukäteen oman lokeron paikan. On sitten ensimmäisen aamun jännitys helpompi sietää.

Apen kanssa pitäisi varmaan hiukan puhua kouluun liittyvästä iltapäiväkerhosta ja muista käytännön asioista. Ehkä hiukan käydä ostelemassa uutta reppua, penaalia, kynää ja teroitinta (vaikka itse onkin todennut kaikkiin "Onko reppu jo ostettu"-kyselyihin, että onhan minulla noita reppuja ;-D) Tajusin eilen unohtaneeni kaiken sellaisen kokonaan...

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!