Eltsun kenttä ja uusi elämä

Vietettiin tänään lasten kanssa ihka ensimmäistä kertaa niiden elämässä kaks ja puol tuntia yleisurheilukentällä.

Pitihän tuonne jo viime vuonna mennä, mutta enpä yllättäen saanut aikaseksi. Nyt kävin kuitenkin siellä antamassa lähtölaskennan omille läskeille (sain kunto-ohjelman, jonka tarkoitus olisi nyt sulattaa seitsemän vuoden aikana kertyneet ylimääräiset kerrokset) ja muksut olivat mukana (P yövuoroissa, joten vaihtoehtojakaan ei ollut ;-D).

Mutta olipa mukavaa! Kokeiltiin juoksemista, vauhditonta pituutta, korkeushyppyä ja kuulantyöntöäkin. Aika kului nopeasti, lapset pujottelivat erikorkuisten aitojen ali ja hyppivät "trampalla" (kuten Iina hyppypaikkojen laskeutumisalustoja kutsui) ja kaikille jäi hyvä mieli.

Eltsun (=Eläintarhan) kenttä on ehdottomasti mukava paikka meille kaupunkilaisille, joiden takapihalla ei ole montaa metriä ylimääräistä juoksutilaa. Ymmärtääkseni se tosin menee jossakin vaiheessa remonttiin, mutta saadaanpahan sitten vielä ehompi paikka temmeltää.

Ehdottamasti must go -paikka jatkossakin. Liikuntaa tulee kaikille ihan huomaamatta.

By the way - tuo meidän vanhempi lapsemme vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus myös korkeushypyssä. Vai mitä sanotte, jos n. 125 senttinen kaveri hyppää 87cm kevyesti? En oikeasti osaa arvioida, mutta noin niinkun ensikertalaiseksi aika hyvä saavutus. Ei tarvitsisi itse kokeilla edes, jos rima olisi oman rinnan korkeudella :-)

Minäkin hiukan kokeilin juoksemista, kun niiiiiiin kauheasti teki mieli. Huonolla menestyksellä :-( Jalkapohja on edelleen aivan yhtä huonona - se olisi sitten lääkäriaikaa ensi viikolle tiedossa *huoh*

Muuten fiilis liikunnan suhteen on itselläkin taas nousussa. Sain henkilökohtaisen ohjelman, jolla tavoite tosiaan olisi nyt oikeasti alkaa itseään piiskaamaan ;-) Koska mikäs sen kivempaa, heh.

Kesäkuu jo kurkistaa, toivottavasti saataisin jo niitä kesäkelejäkin!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Arki is back

Mikä ihme siinä on, että ollaan oltu kotona kokonaista neljä päivää ja lomasta tuntuu olevan jo ikuisuus?

Ei sillä tavalla ikävästi, että arki jotenkin ahdistaisi, hämmentää vain tämän ajantajun (vai mikä se sitten onkaan) katoaminen.

Onko tämä yleismaailmallinen kokemus vai ovatko ne vain minun aivoni, jotka toimivat kummallisesti? Kun kuitenkin meidän ihmistenhän pitäisi olla nimenomaan se rotu, jolla on muisti ja kokemusmuistikin.

No, se siitä. Kuumeen työnsi minulle paluupäivänä ja sitä onkin pidellyt tähän asti. Onneksi ei muita oireita ole, olo on ollut ihan ok. Tänään kävin lääkärissä, labrakokeilla nyt testataan, tuliko tuliaisia matkalta vai onko kyse jostakin muusta pöpöstä.

Ape valitteli eilen illalla nukkumaan käydessä leukaansa. Annoin lääkettä, epäilin, että olisi jotenkin kolahtanut ja mennyt vähän sijoiltaan. Parempaakaan selitystä en keksinyt. Heräsi raukka tänä aamuna neljän jälkeen itkien, valitteli poskea, kaulaa, korvaa. Olin aivan varma, että se on taas korvatulehdus. Ei muuta kuin lääkäriaikaa netissä aamuyön tunteina varaamaan, jottei vaan pääse yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla talvella.

Eipä siellä ollutkaan tulehdusta!?! Ja kipukin on ainakin päivän ajan ollut pois (tuntuu kyllä kuulemma - tosin lääkityskin on ollut tehokas). Toivottavasti oli vain jokin epämääräinen hetkellinen vaiva, koska muutoin tämä äiti on taas melkoisena kysymysmerkkinä.

Ape jäikin sitten kotiin tänään, kun Indy pääsi päiväkodin kanssa koko päivän retkelle Rehndahlin kotieläintilalle . Koko päiväkodin väki lähti matkaan. Itse en ole käynyt, mutta muksut tuntuvat kovasti tykkäävän. Päiväkoti teki vastaavan retken myös viime keväänä ja siitä asti on puhuttu pupuista, joita sieltä kuulemma löytyy.

Tänään Indy otti jopa kameran mukaan ottaakseen kuvia pupuista Apelle, joka niistä on ollut erityisen innoissaan. No, kuten arvata saattaa, ei jäänyt aikaa kuvien ottamiseen, oli mm. karannut härkä (tämä tarina ei ole ihan vielä aikuisille auennut) :-)

Menin kuitenkin Apen surkeutta katsellessani lupaamaan, että kesän aikana vuokraamme auton ja käymme tilalla perheen kesken (Piru että aina pitää mennä lupaamaan kaikenlaista, minä kun olen äääääärimmäisen tarkkaa siitä, että pidän kiinni KAIKISTA lupauksistani!). Ehkä näemme silloin kaikki niitä pupuja - tai sen härän :-)

Tämä pupu ei kuitenkaan taida tuolta tilalta löytyä ;-) Moniko tunnistaa ja muistaa hänet?

sisarusrakkautta

Tähän ei äidin liene tarpeen kommentoida:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ei mennä kotiin, eihän?

Jos oli lähtö reissuun vaikeaa, yhtä vaikeaa oli reissusta kotiinlähtö :-( Itku oli päästä, kun piti Rodokselta eilen lähteä.

Onneksi muisto haalistuu nopeasti, ikäväkin siis helpottaa - ja kuvat ovat aina muistuttamassa lapsia ihkaensimmäisestä etelän reissustaan.

Reissussa tapahtunutta

Pitäähän reissusta kortteja lähettää. Lapset saivat valita, kenelle halusivat omat korttinsa osoittaa.

Molemmat halusivat lähettää kortit myös päiväkotiryhmilleen.
Indyn kortin teksti:
"Minulla on jo ikävä teitä. Haluaisin jo päiväkotiin, mutta en pääse, kun olen lomalla."

- "Ei mulla oikeasti ole sinne ikävä, mutta niille tulee parempi mieli, kun ne kuulee, että mulla on niitä ikävä. Jos mä sanoisin, että mä olen mielummin täällä kuin niiden kanssa, niille tulis varmasti paha mieli"

OMG! Milloin 4-vuotias on alkanut miettiä muiden tunteita? Mutta ihanahan tuo on, meidän pieni tyttäremme.

Terveisiä helteestä

Että vähänkös täällä on ihanaa!!! Neljättä päivää auringonpaahteessa aloitellaan (26-27 astetta), ei höpsömpää.

Altaassa ja hotellin ympäristössä lupaukseni mukaisesti vietetty koko tämä aika. Ei ole ollut kiire mihinkään.

Lapset ovat olleet oikein hienosti, ei ole tarvinut juuri ärähdellä. Lento meni mainiosti, neljä tuntia on oikein passeli. Ruoka on maistunut (kiitos All Inclusive seisovan pöydän) ja unten maille ovat lapset kadonneet joka ilta hyvin tehokkaasti ilman suurempia suruja. (Koko perhe nukahtanut kahdeksan jälkeen joka ilta, hih)

Ape oppi uimaan heti ensimmäisenä päivänä - ja uimavehkeitä (puhallettavia lainelautoja, -lauttoja, käsikellukkeita, vesipyssyjä) on matkalaukullinen :-)

Maanantaina ja tiistaina on auto varattuna, pitäisi kai lähteä ihan hiukan katsastamaan nähtävyyksiä. Helposti saisin kyllä viikon istuttua tuossa altaan reunalla, mutta ehkä on hyvä viettää hieman aikaa myös pois paahteesta.

Kuvia en täällä maailman kolkassa saa koneelle siirrettyä, joudutte siis tyytymään netistä löytämääni.

Ihanaa sunnuntaita sinne kylmään Suomeen (totta kai olemme seuranneet netistä teidän ilmojanne - vahingonilohan on se paras ilo ;-D)! Huutakaa Suomi tänään maailmanmestariksi!

Wappujuoksun tulokset

Kaikki ovat varmasti suurella jännityksellä näitä odottaneet, löysin ne vihdoin netistä:

Tänä vuonna ei ihan voittoa tullut. Tuloksia hiukan vääristää se, että poikkeuksellisesti kaksi ikäluokkaa ja molemmat sukupuolet juoksivat samassa lähdössä ja molemmilla sattui vuotta vanhempien porukka. Tuloksista ei selviä, kuka on minkäkin ikäinen, joten nyt ikäkautensa parhaimpia ei voi sanoa.

Indy:
TYTÖT ja POJAT 2005-2006 synt. Matka 40 m

Sijoitus tytöistä 16. ajalla 10,46
Sijoitus kaikista 39. , osallistujia 93

Ape:
TYTÖT ja POJAT 2003-2004 synt. Matka 60 m

Sijoitus pojista 10. ajalla 12,00
Sijoitus kaikista 14., osallistujia 62

Mun mielestä nää on ihan loistavia tuloksia, mutta sen verran korkeat odotukset muksuilla oli, että tuloksia en ole heille viitsinyt kertoa. Kerrotaan sitten, jos niitä kysyvät.

Jännitystä ilmassa

Meidän perheen ensimmäinen etelänreissu lähestyy, lähtö on HUOMENAAMULLA (- ja apua, satatuhatta asiaa tekemättä, vaikka luulin olevani hyvin valmistautunut!)

Jännitystä ilmassa kahdellakin tavalla:

Erityisesti Indy on ihan täpinöissään, ei meinaa housuissaan pysyä (yleensä kulkeekin vain alushoususillaan kotona ;-D), eilen veti oman lentolaukkunsa meidän ison matkalaukun viereen. Sinne oli pakattu uikkarit ja uudet varvastossut (jotka välttämättä halusi, vaikka ne hiertävät varpaita <-NAINEN!).

Sitten veti kättä lippaan mun vieressä (ai miten niin tv:stä tulee näitä armeija-aiheisia ohjelmia "erikoisrajajääkärit" ja mitä niitä nyt on):
"Äiti, mitä voin sitten tehdä?"


Suurempi jännityksen aihe onkin sitten Ape, joka on kipeänä :-( Nosti kuumeen maanantai-aamuyöstä. Varasin samantein lääkäriajan ja saimme antibiootin, joten nyt jännityksellä odotellaan. (Liimakorva oli btw parantunut, mutta siellä oli JÄLLEEN punoitusta molemmissa korvissa - ei kai tässä iässä enää voi alkaa korvatulehduskierrettä?) Eilen oli vielä 38 kuumetta, mutta korvia ei valita eikä oloaan muutenkaan - paitsi sitä huimausta, jota aina flunssa yhteydessä nykyään.


Jos siis kaikki menee näin hyvin, päästään huomenaamulla lähtemään. Vielä tosin voi tapahtua mitä tahansa, meidän perheessähän toinen lapsi yleensä tulee kolmen päivän viiveellä kipeäksi. Ja kun se sitten vielä on Indy, joka tulee TODELLA kovaan kuumeeseen, en usko lähtöön ennen kun ollaan perillä.

Suuria asioita

Keskustelu tältä illalta:

Pieni neiti prinsessamme (jolla sivumennen sanoen on järkyttävä esiteini-ikä ja jonka viime päivät ovat olleet yhtä draamaa) tulee itkien äidin luo haluten kuiskata jotakin tämän korvaan:

Indy: "Äiti, mun tarvii varmaan muuttaa täältä perheestä lapsena pois."

Äiti: "No minkä takia sä sellaista ajattelet?" ("Huh huh. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut, että hän tuollaista edes miettii, viisivuotias omassa päässä, mistä ihmeestä hän nyt noin loukkaantunut ja vihainen on?")

Indy: "No kun mun täytyy muuttaa johonkin, jossa mua autetaan tavaroiden keräämisessä. Täällä kukaan ei auta mua siivoamisessa. Te ette koskaan auta mua siivoamisessa, te vaan istutte ja katsotte televisiota ja mun on pakko siivota yksin."

Voi toista pientä. Hän kun on meidän perheen levittelijä. Leikkejä löytyy joka päivä, jokaisesta huoneesta ja hyvin monta kerrallaan. Ja vaikka kuinka autamme häntä joka päivä ja ilta, aina hän kokee, että hänen on yksin sotkunsa siivottava, koska kerromme hänelle, että on itse vastuussa sotkuistaan.

Mietinpähän taas vain, että missähän olemme tämän neidin kanssa kymmenen vuoden kuluttua. *huoh*

Kaikella Rakkaudella tietenkin.

Perheen isoin

En tainnut vielä muistaa kertoa tätä:

Indy: "Äiti, mä olen tän perheen isoin!"
Äiti: "Ahaa, miten niin?"
Indy: "Koska mä rakastan eniten tässä perheessä. Mulla on siis kaikkein isoin sydän."

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ - Voiko ihanampaa olla? - ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥