Vihdoinkin

Jonakin arkiaamuna...

Ape: "Äiti, mä rakastan sua maailman eniten, isää maailman eniten ja Indyä maailman eniten"

Indy, joka istuu vieressä, katsoo minua haltioituneena ja toteaa huokaisten: "Vihdoinkin se sanoi sen!"

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Avaruus

Älykäs lapseni (tai siis toinen älykkäistä) tuotti tässä eräänä päivänä niin hienoa tekstiä, että referointi lienee tälle äidille mahdotonta, mutta yritänpä saada edes ajatuksen kopioitua:

Ape: "Kuule äiti, mä oon miettiny tota avaruutta. Mihin se loppuu?"
Äiti: "En osaa vastata, sitä tuskin tietää kukaan."
Ape: "Eiks se oo niin, että avaruus laajenee koko ajan?"
Äiti: "No niinhän se taitaa olla."
Ape: "Mä oon vähän ajatellu, että kyllä avaruudella varmasti on loppu, mutta koska se laajenee koko ajan ja se loppu on jo nyt niin kaukana, ei sitä voida koskaan millään tavottaa kun se menee koko ajan karkuun."

Ja pari päivää tämän jälkeen...

Ape: "Äiti, mä oon miettiny, että joskus se avaruus ei oo ollu niin iso. Ja sillon sen loppu olis ollu mahdollista löytää. Mut siitä on niin kauan, että sillon ei kenelläkään oo tullu mieleenkään yrittää. Eikä sillon oo ollu sellasia vehkeitä, joilla olis sen voinu saavuttaakaan."

Mikähän tosta lapsesta tulee isona?