Olen päiväkodin ja koulun jälkeen viettänyt lasten kanssa pari tuntia.
Tänä aikana olen saanut
*selittää, mitä tarkoittaa aktiivinen (Indylle), erakko (Apelle),
*selittää Apelle, että sovittu ei ole kirosana,
*valmistaa lapsille karppausaterian (halusivat illan ruuaksi munia ja pekonia :-D),
*taistella neidin pahan olon kanssa (häntä suututti järjettömästi kun ei ylettynyt ripustamaan vaatteitaan naulakkoon ja holdingia käyttäessäni sain naarmuja naaman, niskan ja selän täyteen ;-)),
*painia sen kysymyksen kanssa, että toiminko oikein, kun pidän lasta sylissäni väkisin hänen pahan olonsa aikana, vaikka hän rimpuilee vastaan (kertoen toki samalla koko ajan rauhallisena, että hänellä ei ole hätää, äiti on lähellä ja pitää huolen, hänen ei tarvitse pahaa oloaan yksin kestää)
*ottaa vastaan Indyn suukot, läheisyyden ja halaukset - siis rakkauden - holdingin jälkeen,
*todeta, että taisin sittenkin jälleen toimia oikein,
*kuunnella Apen yksityiskohtaisia selvityksiä siitä, kuinka hän on pelannut korista ja tehnyt suvereenisti koreja hyökäten kuulemma aktiivisesti ;-),
*loukata Apen tunteita, kun olen hänen mielestään kirjoittanut hänestä ikävään sävyyn
*olla ylpeä lapsestani, kun hän kertoo tämän minulle rehellisesti
*pyytää anteeksi lapseltani, kun olen hänen tunteitaan ymmärtämättömyyttäni loukannut,
*muuttaa tekstiä, jotta se ei olisi loukkaavaa
*kuulla Indyltä, että hän haluaa uuden äidin (tosin kysyttäessä tämä oli kuulemma vitsi) ja
*juoda lasillisen viiniä.
Melkoisen ihana perjantai-illan aloitus.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
