Vieraita odotellessa

Indyn pohdintaa itsekseen:

"Millonkohan ne tulee? Siinä on kestäny jo aika kauan... - tai sit mä oon kärsimätön."

(Puhelusta - josta selvisi että tulevat kohta - oli kulunut noin 10min. Toim.huom.)

Iltakeskustelua

- "Te ootte iskän kans maailman ihanimpia."
- "Kiitos rakas, mut en mä nyt tiiä maailman ihanimmasta."
- "Miks te ette usko, te aina sanotte,että ette te oo."
- "No ei me olla täydellisiä,mut yritetään parhaamme."
- "Ette te ehkä ookaan täydellisiä, mut te ootte meille täydellisiä... Äiti, sä oot hyvä just sellasena kun oot."
... Halauksia päälle <3 <3

Jatkoksi:

- "Tiiätkö, äiti, mitä Hannu kerran teki?"
- "Hannu? Kuka Hannu, mä en tunne ketään Hannua?"
- "No, Hannu Hanhi tietty."
- "Aa, no tietty. No mitä se teki?"
- "Se osti joskus tyttöystävälleen lahjan vaan siks että se on olemassa!!! Aattele, vaan siks et se on olemassa!"
- "Joo-o, oon mäkin joskus ostanu vaan siks et joku on olemassa."
- "Miks te ette koskaan osta lahjoja meille vaan siks et me ollaan olemassa?"...

Joululahjatoiveita

Päivänä muutamana tässä patistelin rakasta kakkosluokkalaista läksyjentekoon koulun jälkeen. Herraa suututti, jälleen kerran, olisi halunnut siirtää myöhemmäksi.

Tiukkis-äiti vaati kuitenkin, että läksyt tehdään heti, jotta niihin ei enää illan aikana tarvitse uhrata ajatuksiaan.

Tämän keskustelun seurauksena jääkaapin ovessa olevaan joululahjalistaan ilmestyi uusi toive:

Kysynpä vain, että kuinka moni teistä on huomannut tätä pukilta aikanaan toivoa? :-)

Elossa

Toukokuussako olen viimeksi päivittänyt? Huh, mihin se aika katoaa.

Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta lapsilla on kaikki hyvin. Tasaista ja tyyntä, niinkun nyt tokaluokkalaisen ja eskarilaisen kanssa voi olla :-)

Yritän vihdoin palailla maisemiin ja kirjoitella jälleen ylös lasten sattumuksia.