Naninuu

... on Apen hellittelysana äidille ja isille. Tarkoittaa "äiti on ihana ja isi on ihana". Ja samaan kuuluu vielä tulla kainaloon halittavaksi. Ihana poika ♥

Meidän Naninuumme on nyt sitten ollut kipeänä viime postauksesta asti *huoh*. Päivisin lupaa kuumeetonta, alkuiltaan mennään ihan normaalilömmöillä, sitten alkaa taas nousta. Tähän aikaan illasta kuumetta jo 38,4, viime yön saldo oli 39,8 :-(

Muutama päivä taitaa siis edelleen kotosalla kulua. Tosin tällä kertaa isäntä jää lasten kera, äiti pakenee töihin.

Viime yö oli taas raukalla aika helvetillinen. Hereillä taidettiin jälleen olla kolme-neljä tuntia (kuten edellisenäkin yönä), parhaaseen aikaa tietysti kahden ja viiden välillä. Limaa nousee maate mennessä niin, että järkyttävä yskä jyskyttää tuntikausia - kunnes lopulta helpottaa oksennuksen myötä. Tätähän tämä räkätaudin sairastaminen on meidän pikkumiehellä ollut aina. Huimauksen lisäksi siis oksentelua. Cool. Not.

Muuten elämään voisi kuuluakin ihan hyvää. Aikuisväki vietti eilen isännän synttäreitä (täysiä kymmeniä) kaksistaan ravintolassa alkuillasta, kun ihana paras ystävä tuli tauteja uhmaten katsomaan muutamaksi tunniksi kakaroiden perään ♥ Jos Ape olisi ollut kovin kipeä jo illalla, emme tietenkään olisi lähteneet, mutta tuolloin ei vielä vaikuttanut ihan niin pahalta kuin sitten yöllä oli.

Olisihan se mukavaa, jos virus jo jättäisi lapset rauhaan! Toistaiseksi pärskintä kuitenkin jatkuu.


Terveempää (taipuuko tämä sana tosiaan näin?) viikon aloitusta muille!

Sairastupa

Viikko sairastupaa takana, eikä loppua näy. Perheen naisväki sairastaa nyt, sitten onkin varmaan miesväen vuoro.

Uskomattoman sitkeä tauti kyllä nyt jyllää. Indyllä on ollut kova kuume nyt tasan viikon. Tänään ei "enää" noussut ilman lääkettä yli 39:n. Tähän asti kuume pysyi järjettömällä lääkearsenaalilla 38:ssa, ilman hipoi jatkuvasti 41astetta.

Mutta 38 tuntuu meidän lapsilla olevan aivan normaalilämpö, ainakin vauhdista päätelleen. Joku sanoi, että iän myötä alkaa kuume vaikuttaa rauhoittavasti. Heh, mä en moneen päivään edes ymmärtänyt, että Indyllä voisi kuumetta ollakaan, sen verran oli vauhti päällä.

Muutamia hauskoja juttuja tähän viikkoon on toki mahtunut.

Uskokaa tai älkää - olen ollut käsittämättömän rauhallinen kaikesta huolimatta koko viikon, sain siitä jopa Apelta palautetta. Yksi ilta tuossa väsyneenä (itsekin kovassa yskässä) muutaman kerran ärähdin muksuille, jotka eivät malttaneet asettua nukkumaan. Ja normaaliin tapaan sitten pyysin sitä heti anteeksi. Johon Ape totesi, että oletkin ollut koko päivän tosi ihana. Ainoastaan nyt illalla meni vähän överiksi. :-D

Toinen hauska keskustelu käytiin tässä aamuna muutamana aamupalapöydässä, jossa Indy ei tavalliseen tapaansa halunnut syödä juuri mitään (eipä ole ruoka muutenkaan juuri maistunut tällä viikolla) ja hänelle tarjottiin vaikka vain keittokinkkua. Sehän neidille kelpasi.
Äiti: "Indy onkin meidän perheen lihansyöjä."
Indy: "Onko tässä lihaa?"
Äiti: "Onhan siinä kinkkua."
Indy: "Liiskattua lihaa!"

Ja tältä illalta:
Lapset halusivat katsoa tv:stä illalla jonkin ohjelman, josta minä totesin, että saavat valita. Jos katsovat ohjelman, ei lueta iltasatua (ja sehän sopii äidille, koska ääntä ei muutenkaan juuri lähde). Lapset aikansa asiaa edestakas pähkäilivät, toinen halusi ensin iltasatua ja toinen katsoa ohjelmaa, mutta päätyivät lopulta molemmat ohjelmaan. Kun minä sitten menin samaan aikaan siivoamaan keittiötä, tuli Indy sinne perässä: "Äiti, jos sä ensin antaisit meidän katsoa ohjelman ja lukisit sen jälkeen iltasadun, ei me kimpoiltais. Sä pääsisit paljon helpommalla, kun tekisit molemmat, kun me ei sitten kitistäis perässä koko ajan."

Terveempää viikkoa kaikille!