Täydellinen

Nukkumaan mennessä joutui vaihteeksi hieman ärisemään tuolle nuorisolle, kun eivät meinanneet malttaa rauhottua ollenkaan. Kun lopulta sain muksut paimennettua sänkyyn ja oman verenpaineen suunnilleen tasattua, istuin Indyn sängyn laidalle antamaan iltahalit.

Äiti: "Miks te ette koskaan tottele kun mä pyydän nätisti, miks mun pitää aina hermostua ja huutaa ennenkun mitään tapahtuu?"

Indy: "No kun ei me lapsetkaan aina ihan täydellisiä olla"

Mitäpä siihen enää kommentoida :-D