Olen tässä blogin perustamisen myötä tutustunut ensimmäisen kerran blogi-maailmaan laajemminkin. Aivan järjettömän ihania blogeja, kauniita koteja, upeita vaatteita ja ennen kaikkea uskomattoman hienoja valokuvia. Ihana löytää aina vain uusia ja uusia sivuja, joita haluaa seurata jatkossakin.
Suurin osa niistä, joiden sivuille eksyin, ovat suunnilleen ikäisiäni ihmisiä, pienten lasten äitejä.
Mietin vain, että miten ihmeessä
a) he voivat näyttää niin freeseiltä ja kauniilta,
b) miten heidän kotinsa voivat näyttää niin hienoilta ja ennen kaikkea järjestyksessä olevilta (mihin he tunkevat kaikki ne tavarat?),
c) miten heillä voi olla aikaa ja jaksamista kirjoittaa niin usein ja ottaa kaikkia niitä upeita kuvia,
d) miten heillä voi olla rahaa ostaa niitä kaikkia ihanuuksia (vaatteita, kenkiä, laukkuja, sisustusjuttuja) ja
e) miten kaikki osaavat kirjoittaa niin hauskasti?
Ai miten niin heräsi pieni alemmuudentunto, hih :-D
No, unohtakaamme nämä, blogien ideahan ei suinkaan ole käsittääkseni tämä :-D Siis herättää ihan vilpitöntä kateutta ;-) Suon toki kaiken tämän ihanan heille, olen vilpittömän onnellinen jokaisen vieraankin ihmisen puolesta, katkeruutta ne eivät sentään herätä. Ennemmin herättävät halun aloittaa tämän asunnon raivaus. Tosin jää halun tasolle, en millään jaksa aloittaa sellaista possakkaa (Kuka muuten tietää, mitä tarkoittaa possakka? Olen jo törmännyt melkoisen moneen, jolla ei ole ollut hajuakaan)) tässä kohtaa. Ja turhauttavaahan se onkin, joten miksi edes aloittaa ;-) Kun aloitat yhdestä nurkasta, on se jo taas täynnä kun olet vihdoin päässyt toiseen. No, ehkä sitä jonakin päivänä vain sopeutuu. Tai tarttuu toimeen.
Jompaa kumpaa odotellessa ja tällä tyylillä siihen asti kulkiessa.
Ja kun tänne kuuluu näitä kuvia lisäillä, loppuun yksi suosikkiseinistäni meiltäkin.
Juuri niin sekava ja vähän likainen ja vinkurallaan kuin meidän perhekin. Ja siksi juuri niin ihana. ♥ ♥ ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti