Treeniä

Ihania nuo lapset.

Äiti teki muutaman vatsaliikkeen ja punnerruksen olohuoneen lattialla. Molempien lasten oli päästävä treenaamaan myös.

On noi aika sitkeitä.

Ape vetäs
-30 punnerrusta (ihan oikeaoppista sellaista) - vaikka tarkoitus oli vetästä saman verran kuin äiti, tuplat tuohon ;-)
-30 kyykkyä
-lankkua 51 sekuntia
-ja päälle vielä 30 vatsalihasliikettä.

Indykin teki perässä samat 30 vatsalihasta :-)

Suututtaa

En tiedä mitä Indy oli tekemässä, mutta kuulin kommentin:
- "Nyt kyllä suututtaa. Vois sanoa parikin kirosanaa jos sais."

Kuulin Apen vastaavan välittömästi:
- "Sano fak! Äiti on sanonu, et niin saa sanoa, jos suututtaa oikein paljon."
(Hmm, en tosiaan muista, mutta olen sitten varmaan näin sanonut :-D)

Tämän jälkeen kuului muutaman kerran kuiskaten:
- "Fak! Fak!" :-D

Sisarusrakkautta

Ape: "Mitä sä teet?" siskolleen, joka istuu työpöytänsä vieressä touhuissaan piirtäen ja leikaten.
Indy: "Mä teen sulle sydäntä, ettei sun olis niin ikävä isiä" (Ape oli juuri aiemmin todennut, että hänen on ikävä isiä, kuten useimmiten, jos isi ei ole paikalla)

Tähän ei ole mitään lisättävää. Paitsi että rakastan lapsiani, joista syystä tai toisesta on tullut mahtavia ihmisen alkuja.

Tauko

Erinäisten asioiden vuoksi blogin pitäminen on jäänyt tauolle.

Palaan asiaan mahdollisimman pian!

Loppuun kuitenkin kevennykseksi prinsessamme uusi kuvaus itsestään:

"Äiti, mä olen löllötissifani!" :-D
Kyse on siis äidin etumuksesta, johon neiti mielellään painaa päänsä aina mahdollisuuksien mukaan.

Mukavaa marraskuuta!

Salaisuus säilyi

... Eli pikkuneiti pystyi pitämään isän synttärilahjan salaisuutena koko viikon.

Ehkä siksi, että unohti nopeasti koko asian :-)

Tässä on venähtänyt taas melkoinen tovi edellisestä päivityksestä. Selittyy monella asialla. Yksi niistä on se, että molemmat lapset ovat taas yskässä = yskivät vuoroöin itsensä oksennukseen asti. Yöunet ovat siis jääneet melkoisen vähiin viime aikoina.

Tänään onneksi yhtäkkiä muistin, että meiltähän löytyy kaapista astma-lääkettä. Ennenkin se on ollut pelastus näissä tilanteissa. Ei siis muuta kun lääkettä kehiin ja peukut pystyyn. Josko koko perhe nukkuisi ensi yönä, edes suurimman osan yötä!

Juttelin tänään tuon pikkuneidin kanssa pitkän tovin. On neiti tänä syksynä ottanut valtavan harppauksen eteenpäin. Meillä ei ole enää pieniä lapsia, ainoastaan isoja. Apen lähtö kouluun samasta päiväkodista ja Indyn siirtyminen isompien ryhmään on tehnyt neidille valtavan hyvää.

Hänestä on kehkeytynyt varsin osaava, reipas, omatoiminen ja itseensä luottava nuori nainen. Joka askartelee, maalaa, kirjoittaa ja touhuaa muita isojen tyttöjen juttuja kaiket päivät. Ja ne kaikki tarinat ja runot joita on jo ehtinyt päiväkodissa syksyn aikana oppia...

Miten se kasvaminen tapahtuu aina yllättäen? :-)

Salaisuus

Isännällä on synttärit viikon päästä.

Koska ensi viikolla ohjelmaa riittää, päätin viedä lapset tänään ostamaan isälleen lahjat.

Kerroin aamulla asiasta lapsille, sanoin, että synttärit ovat vasta viikon päästä, joten asia pitää pitää salassa siihen asti.

Indy: "Äiti, autatko sä sitten mua säilyttämään sen salaisuuden?" :-)

Saa nähdä miten käy :-)

Nyt kaupoille.

Tärkeintä elämässä

Tänä aamuna heti seitsemän jälkeen herättyämme kelli poikani sängyllä äidin kainalossa...

Kerroin hänelle - taas vaihteeksi ;-) - kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka mukavaa on, että hän tuli kainalooni makaamaan.

Ape:
"Tärkeimmät asiat mun elämässä on
*perhe,
*oma koti ettei tarvi asua roskiksessa,
*sen verran rahaa, että voidaan ostaa ruokaa ja tehdä joskus hauskoja juttuja,
*lelut,
*kaverit
*ja että mullakin on vähän rahaa"

Juuri tässä järjestyksessä. Ihana poikani!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥