juhannus

Voi miten olenkaan unohtanut, että juhannus voi olla oikeasti ihana juhla!?

Vietimme kaksi päivää Savon sydämessä, Puulaveden rannalla, hyvien ystävien ihanassa kodissa. Aikuisia oli kuusi, lapsia seitsemän. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanu olla mukana ;-)

Lapset tulivat toimeen käsittämättömän hyvin, yhtä ainoata riitaa ei edes tyttöjen välille tullut koko aikana (no, ihan pientä mökötystä lukuunottamatta).

Juoksentelivat ISOLLA pihamaalla, hyppivät trampoliinilla, pojat saivat pelata sydämensä kyllyydestä Pleikkaria (ja kyllä muuten pelasivatkin), tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, My Little Ponyilla, PetShopeilla...

Ja ajoivat mönkijää (samoin MINÄ!!), uivat, saunoivat, söivät herkkuja ja nukkuivat asuntoautossa!

Ja aikuiset juttelivat, söivät, joivat, saunoivat ja nauroivat. En muista, koska viimeksi olisin nauranut niin paljon ja makeasti kuin viime yönä aina aamuyöhön asti.

En voi kuin huokaista syvään. Ja kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka meidät luokseen pyysivät. Parempaa lomanaloitusta en olisi voinut saada!

iso neiti myös!

Meidän neitikin liittyi tänä aamuna isojen kerhoon:

Hän kävi yksin kauppaostoksilla!

Uskomattoman reippaasti ilmoitti olevansa halukas lähtemään vessapaperiostoksille lähikauppaan (meillähän ei ole tarvetta ylittää katua, joten siltä osin matka on turvallinen).

Ja niin Indy menikin. Avain kaulassa, puhelin kassissa.

Vartin reissulla ei meitä puhelimitse tuekseen kaivannut. Oli ehtinyt jo tuona aikana löytää Apelle tuliaisiksi tennispallon, ruosteisen rautanaulan ja käydä kaupassa kahdesti - kun oli ensimmäisellä kerralla unohtanut ostoksensa sinne ;-)

Ja voi sitä ylpeyttä. Sekä lapsen omaa että äidin.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ja meidän herra sitten:

Makasi tuossa patjalla lukemassa lehteä. Vilkaisin ohimennen ja tajusin, että hänellä on edessään Suomen Kuvalehti. Nauratti, kysyin, mitä ihmettä hän sillä lehdellä teki. Vastasi aika ajoin aikuisten lehtiä selailevansa. Pakkohan minun oli katsoa, mitä käyriä hän lehdestä juuri sillä hetkellä tutki: "Budjettivajeet paisuvat", "Julkinen velka kasvaa" ja "Työttömyys nousee kriisimaissa" :-D

Ihan vain hiukan nauratti :-)

Mukavaa juhannusta kaikille!

iso mies

Mikä on ison miehen merkki?

No tietysti se, että menee Lintsillä vuoristorataan!

Voi taivas, enpä olisi uskonut, että niin se meidän jätkä vilahti vuoristorataan. Eikä kuulemma huutanut matkalla kertaakaan :-D

Kyllä, kesän "pakollinen" huvipuistovierailu on tehty viime sunnuntaina. Ei ole mua varten se paikka, onneksi lasten kavereiden äiti kulki noiden kanssa pakolliset laitteet.

Ja tänään oli virallisesti sitten viimeinen päiväkotipäiväkin. Apesta tuli iso mies :-( Itse on vähän surkeana, toistaa useasti, ettei halua olla yhtään vanhempi kuin nyt on. Kyllä on suuri vaihe pienen ihmisen elämässä.

mitä mitä mitä

Onko tässä tullut liikuttua liikaa puistoissa, kavereilla, tapahtumissa ja pitkin poikin viimeaikoina?

Meidän normaalia, ihanaa lauantaipäivää ovat tänään sävyttäneet mankumiset "Mennäänkö tänään puistoon?", "Äiti, voidaanko mennä tänään ulos?", "Äi-ti, mennään puistoon!".

Ei, ei, ei, eihän meidän lauantai-päivän ohjelmaan kuulu tuollainen ;-) Eikä varsinkaan, kun ulkona on sateisen harmaa päivä.

Meillähän maataan sängyssä, sohvalla, patjalla, katsotaan tv:tä, syödään karkkia, pelaillaan pelejä ja vain ollaan...

Täytyypä palata takaisin normaali-elämään, etteivät opi liian aktiiviksi ;-D

- By the way: Tämä äiti taisi olla hiukan väsynyt parin viime viikon univeloista. Sain tänään itseni kiskottua väkisin ylös klo 13.30, silloinkin olisin vielä mieluusti jatkanut uniani!

Eikä meillä siis ollut toista aikuista kotosalla, keskenään nuo kaksi aikaansa viettivät. Sillä seurauksella, että olivat nauttineet koko rahan edestä: Neiti oli mm. syönyt aamupalaa olohuoneessa (muroja ympäri sohvaa ja lattiaa) ja rikkonut rakkaan snö-koruni *huoh* Mutta aina jotakin joutuu maksamaan, ehkä tämä oli pieni hinta siitä, että kerrankin nukuin.

pikkuroisto

Kyllä toi meidän neiti on uskomaton!

Tänään taas kuuhaili nukkumaan mennessä pitkin poikin pitkälti yli tunnin, kanniskeli tavaroita sänkyynsä, kävi vessassa, isää halaamassa, varastamassa äidin peiton...

Lopulta sanoin painavan sanan (ts. ärähdin), että nyt riittää, nyt nukkumaan.

Ja puoli tuntia tämän jälkeen, kun huoneessa oli hiljaista, menin katsomaan joko olisi nukahtanut. Neitiä ei ollut missään!!! Ajattelin ensin, että nukkuu taas lattialla (tätähän harrasti jossakin vaiheessa), muttei näkynyt.

Voitte vain arvata, mistä hänet löysimme, täysin tyytyväisenä nukkumassa: No vanhempien makuuhuoneesta, äidin paikalta tietysti!!!

On se kyllä uskomaton pikkuroisto!! :-D

Me ollaan tulevaisuudessa sen kanssa niiiiiiin pulassa!

aurinkoa, fudista, kirjaimia ja perkeleitä

Siinä tämän päivän saldo.

IHANA ilma! Voi kunpa saisimme taas tällaisen kesän. Mitä kuumempi, sen parempi. Tämän äidin mielestä, ajatelkoot muut mitä tykkäävät! Pakko oli tänään vielä illalla lähteä hetkeksi uudelleen ulos töiden jälkeen, kun pelkään näiden säiden olevan kohta taas ohi.

Fudiskoulua tämä viikko. Apella siis. Kovasti työllistävää, noinniinkun kuljetus- ja järjestelynäkökulmasta. Onneksi Apen parhaan kaverin äiti on pelastavana enkelinä kuljettanut herraa kolme päivää, huomisen ja perjantain saamme järjestymään omin voimin.

Ape kuitenkin viihtyy ja tykkää. Vaikka myönnän, etten ole oikein ehtinyt kysellä tuntemuksia. Voimat taas vähän vähissä äidillä - syykin selvisi muutama tunti sitten: lämpöily ei ole ottanutkaan lähteäkseen. Joko kuuma sää saa lämmöt nousemaan - tai sitten tauti jyllää edelleen, kolme viikkoa huomenna täynnä :-(

Muutaman lastenkin jutun olen tänään kuitenkin pistänyt mieleen:

Olimme lähdössä puistoon. Olimme menossa pihaportista ulos (ainoa poistumistie meiltä). Työmiehet olivat säätäneet talon portin kanssa, eikä se toiminut normaalisti. Kirosin tapani mukaan prkl:ttä portista ulos yrittäessämme. Ape totesi minulle: "Äiti, älä kiroile, täällä on muitakin!" (nuori poika koiraa ulkoiluttamassa) - Tästäkö se alkaa kun äitiä pitää hävetä? ;-)

Hetken päästä Indy kertoili potkulautailun lomassa, että hänen suosikkikirjaimensa ovat R ja E. No minunhan kuului tietysti kysyä miksi. "No R niinkun rakkaus tietysti" ------ "Äiti mikä se toinen kirjain oli, jonka sanoin?" :-D Ihana!

Äitiinsä tullut tuo lapsi muutenkin. Tämän päivän järjestelyihin kuului, että paras ystäväni tuli tunniksi Indyn seuraksi, kun molemmat vanhemmat olivat töissä ja Ape fudiskoulussa (en halunnut tunnin takia viedä päiväkotiinkaan). Aamulla neiti oli meikannut ja valinnut pitkään vaatteita, kun hänelle tuli hoitaja.

Tiedättekö sen tunteen, kun voisi pakahtua rakkaudesta, kun nuo omat hassut ovat niin kertakaikkisen ihania?

voihan itku

Joskus elämä voi olla pienestä kiinni, erityisti kun sitä katselee tuolta lähempää lattianrajaa.

Rakas prinsessamme meni tänään iltapissalle - ja hetken päästä vessasta kuului lohduton itku.

Menin katsomaan, mikä pienellä on hätänä:

Vessapaperi on erilaista kuin normaalisti. Tässä paperissa on sydämiä.

Voi noita lapsia, kyllä elämä on joskus vaikeaa.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥