Kyllä, se näemmä ON mahdollista. Kukapa olisi uskonut? Pärjään sittenkin ilman nettiä, tai ainakin hyvin vähäisellä määrällä. En siis olekaan addikti.
Ehkä tässä on juhlan paikka :-) Tai sitten vaan todistin muille sen minkä itse jo tiesin.
Lomalla ollaan siis oltu tämä viikko ja koneella ei ole tullu juuri istuttua. Edes sen vertaa, että uutisia tietäisi. Meni nimittäin Japanin maanjäristyksen alku-uutiset täysin ohi, vaikka sitä oli kaikki paikat täynnä.
Ystävä tuossa juuri sosiaalisessa mediassa totesi, kuinka on hiihtänyt lomallaan. Ja tajusin samalla hetkellä, että meidän perheellä ei edes tuo ulkoilu kuulu tärkeimpiin lomanviettotapoihin ;-)
Mukava ja tiivis viikko ollut. On ollut Leikkiluolaa ja ravintolareissua lasten ystävien kanssa, kummivanhempien luona vierailuja, jääkiekkomatsia, tyttöjen iltaa, aikuisten omaa aikaa (lapsilla uusi hoitaja), hotelliyötä, kotimaanmatkailua, kaverisynttäriä... Haluatteko, että vielä jatkan? ;-D
Tiivis viikko tosiaan, mutta juuri sopivasti ohjelmaa. - Ja meidän perheessähän se tosiaan tarkoittaa, että myös laiskotteluun on jäänyt aikaa.
Ja rakas poikamme on nyt löytänyt tulevaisuuden ammattinsa. Voi piru. Ihan tätä en toivonut, mutta minkäs mahtaa. Jos valinta on tehty, ei äidin auta kuin hyväksyä.
Kävivät nimittäin miesväki Apen parhaan kaverin kera lätkämatsissa tiistaina. HIFK-Tappara. Miehillä on jo pari vuotta ollut tapana käydä kerran kaudessa fiilistelemässä, vaikka MINÄHÄN en todellakaan Hifkiä kannata. Eikä kyllä oikeastaan P:kaan, mutta näistä paikallisistahan toinen on valittava, jos ei pitkälle halua matsia katsomaan lähteä.
Ja kuten asiaan kuuluu, meidän herralla (pienemmällä) on matsissa rekvisiittaa mukana. Pitäähän sitä jotakin olla. Aiemmin oli jo ostettuna Hifkin lippu. Ja nyt isäntä oli mennyt lupaamaan, että Ape saa myös t-paidan varustettuna Hifkin logolla. Ja kun lisätään seuraava tarina, voitte jo arvata, mikä on poikamme tulevaisuuden ammatti:
Matsi oli tiukka, meni rankkareihin asti, mutta lopulta Hifki sen vei. Kun pelaajat ottelun päätyttyä kiersivät kenttää kiittämässä yleisöä, antoi P pojille luvan mennä laidalle katsomaan. Ja kävi sitten niin, että Apen seistessä alhaalla (tuossa uudessa punaisessa peto-paidassaan), tuli itse Peltosen Ville pleksin toiselle puolen, osoitti Apea ja heitti hänelle tähtikiekkonsa (jonka siis pelin kaksi parasta pelaajaa saivat).
Se oli sitten siinä. Pikkumies lähes nukkui kiekko tyynyllä. Ja heti samana iltana oli äidin laitettava viestiä joukkueen toimistolle, josko sieltä heruisi Villen sähköpostiosoitetta. No eihän sitä tietenkään irronnut, mutta lupasivat Apen viestin toimittaa perille. Niinpä poikamme, ikiomasta sähköpostistaan, kirjoitti uudelleen esikuvalleen kiitosviestin.
Ja ilmoitti meille, että hänestä tulee isona jääkiekkoilija.
Arvatkaa montako kertaa tänä talvena on käyty luistelemassa? - Kerran ;-D
(Okei, okei. Myönnän, myönnän. Olihan se aika munkin elämässäni, jolloin olisin saattanut nukkua tuo kiekko tyynyn alla, JOS sen olisin saanut. Huvittavinta tässä ehkä onkin, että samainen mies, joka aikanaan 20v sitten sai äidin sydämen jättämään yhden lyönnin välistä - ihan vain fanimielessä!! - ja jolta äiti ei edes nimmaria aikanaan saanut, antoi nyt kiekon seuraavalle sukupolvelle.)
