Joulun yhteenveto

Mukava joulu takana. Tai siis vielä muutaman hetken edessäkin ;-)

Ei ehkä ihan sellanen kun mun ideaali-joulu ajatuksissa olis, mutta erittäin mukava kyllä. Vietettiin joulua sukulaisissa kera neljän pienen lapsen, ei siis sellaista rauhallista ja seesteistä joulua, joka mulla mielikuvissa siintää, mutta omalla tavallaan erittäin mukavaa joulua, sellaista meluisaa ja reuhakasta (onko toi sana ensinkään?). Ehtiihän sitä seesteistä sitten kun muksut tuosta kasvavat.

Tosin aatonattona Ape oksensi muutaman kerran, kuviteltiin jo joulun meidän osalta peruuntuvan. Mikä lie ollut, jäi muutamaan kertaan ja yhden päivän kuumepiikkiin. Räkäinen on kyllä edelleen.

Ja viime yönä Indy heräsi vaihteeksi kurkunpääntulehdukseen. Ei kulkenu taas henki. On ennenkin flunssan yhteydessä heränny haukkuvaan yskään henkeään haukkoen. Positiivista tässä on se, että ulkona on reilusti pakkasta. Ei muuta kun meidän makuuhuoneen ikkuna levälleen, pyyhe lattialle ikkunan alle (olivat luvanneet yöksi 20senttiä lunta :-D) ja vällyjen alle yhdessä neidin kanssa. Reipas neiti rauhottuu onneksi tosi nopeasti ja kylmä laukaisi pahimman ahdistuksenkin pian. Koska ikkuna jäi koko yöksi auki, huono puoli tässä oli se, että aamulla makuuhuone vastasi pakastinta :-D Mutta mitäpä sitä ei äiti lapsensa vuoksi tekisi.

Aamulla neiti vaikutti olevan ok, mitä nyt koko päivän oli vähän normaalia kiukkuisempi. Iltasella P sitten tajusi mitata kuumeen. Ja 4kymmentähän se taas näytti. No, neiti sai mennä nukkumaan meidän sänkyyn tänä iltana. Sillä seurauksella, että heräsi tunnin päästä yrjöömään koko sängyn :-(

Näin siis meillä jouluna. Nyt tapanin kunniaksi pyykkikone laulaa :-)

Mutta joulu ei siis tosiaankaan ole sairasteluista huolimatta ollut synkkä, kuten alkuun mainitsin. Lapsia eivät pienet taudit pysäytä. Joulu vietettiin aivan normaaliin tapaan. Sukulaisissa kävi joulupukki ja lahjoja toi aivan omiksi tarpeiksi. Ape sai toivomansa tietokoneen, star wars -shakin, Afrikan tähden, Nintendo-pelin... Indyllä toiveita oli kolme: GoGo-koira (sellainen patterilla kulkeva talutettava), mansikkahillo ja tarjotin. Hänenkin kaikki toiveensä toteutuivat + noin kakskymmentä muuta, joita ei huomannut edes toivoa ;-).

Pari päivää neiti on kulkenut viimeisen päälle laitettuna, uusissa meikeissä, korkokengissä, pikkujakussa, käsilaukussa, koiraansa taluttaen :-) Ja herran kanssa on isä, vaari, kummitäti ja kaikki muutkin joutuneet pelaamaan vuoronperään.

Minäkin olen tainnut olla superkiltti, kun sain viimeisen päälle upean sykemittarin pukilta. Sen siivittämänä tuli tänään vedettyä ennätyslenkki. Mieletön fiilis!

Kaiken kaikkiaan siis vastoinkäymisistä huolimatta oikein mukava ja leppoisa joulu!

Ja arjen puolellehan tässä jo taas siirryttiin. Onneksi loman merkeissä!
Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille!

Joulukoristeita hoitajille

Kuvia lupaamistani joulukoristeista. Ihan vaan siksi, että olen näistä niin ylpeä. Kerrankin onnistuimme lasten kanssa askarteluissa (- siis lapsethan osaavat kyllä, ongelma on yleensä äidissä).

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Yes yes yes

Äiti on tänään loputtoman onnellinen poikansa puolesta!

Vietettiin juuri päiväkodin joulujuhlaa - ja meidän poika ESIINTYI!! On jännittäny esiintymistä pari viimeistä vuotta niin, että ei ole meinannut suostua tulemaan koko juhlaan (- aivan, käsittämätöntä munkin mielestä, mutta hän tuntuu olevan ääritunteiden ihminen - kehen lie tullut, ei ainakaan äitiinsä ;-D).

Tänäkin vuonna keskustelut alkoivat samaan sävyyn. Jo viikko sitten alkoi käymään puhe siihen suuntaan, että esiintyminen jännittää eikä ehkä halua koko juhlaan.

Viikon varrella asiasta sitten puhuttiin noin tuhanteen kertaan ja kokeiltiin kaikkia mahdollisia lähestymistapoja vuoronperään P:n kanssa. Joko se tuotti tulosta tai sitten vaan jotain tapahtui. Tänään hän jo kenraaliharjoituksen jälkeen ilmoitti, että pitää erittäin epätodennäköisenä, että EI uskaltaisi esiintyä. Hän kertoi, että jos häntä rupeaa jännittämään, hän vetää syvään henkeä ja olo helpottaa heti :-)Rooliksikin oli kuitenkin tippunut melkoisen tärkeä Joosefin rooli (tosin ilman vuorosanoja, kuvaelma oli lyhennetty versio, jossa vain lauletaan Heinillä härkien).

Ja niin sitten tapahtui. Sinne Ape käveli selkä suorana, paimensauva kädessä, äidille peukkua näyttäen. Ja äidiltähän pääsi tietysti itku :-) Osallistui vielä muutamaan muuhunkin ohjelmanumeroon, joista hurjimmaksi äidin mielestä nousi ehdottomasti kahden muun lapsen kanssa esitetty laulu!!

Indyhän on esiintynyt aiemminkin ilman ongelmia, omilla ehdoillaan tietysti. Jos hänen mielestään esitys on typerä, hän seisoo keskellä liikuttamatta eväänsäkään :-D Tänään niin kävi yhden laulun aikana, kertoi jälkikäteen, että hänen mielestään laulu oli tyhmä.

Tästä on hyvä jäädä odottamaan jouluaattoa, enää viikko!

Huomioita

* Prinsessa on prinsessa, vaikka voissa paistais. Neidistä on tullu nyt yhtäkkiä kertakaikkiaan NIIIIN neiti. Eilen hän pukeutui Prinsessa Ruusunen- mekkoonsa, laittoi tukkaansa äidin ISON 80-lukurusetin, hiukset niskasta nutturalle, punaisen vyön mekon päälle ja äidin 80-lukukorkkarit jalkaan. Ja kertoi olevansa Maria Lund :-D (Kyllä, meillä katsottiin eilen Obladii-ohjelmaa)

* Tänään meille oli tulossa vieraita, neiti puki päälleen harmaat pillifarkut, vihreän paidan ja vaaleanpunaiset jakun. Unohtamatta tietenkään kenkiä, ne olivat tänään kangastossut :-)

* Neiti on myös nykyään vallan kova askartelemaan. Tänään hän istui pitkään pöytänsä ääressä viivottimen ja kynän kanssa. Kun menin katsomaan, ajettiin minut pois, kun kyseessä oli yllätys. Ihan tarkkaan minulle ei sitten myöhemminkään selvinnyt, mitä oli välineillä tehnyt, mutta tyytyväisenä (tosin parin itkun jälkeen, kun homma ei toiminut ihan niinkuin oli kuvitellut) tuli esittelemään suorakaiteen muotoista paperia, johon oli päälle liimattu (ja teipattu, kun liima ei pitänytkään) samanmuotoinen leivinpaperin pala. Leivinpaperiin oli piirretty ihmishahmo ja siitä oli tehty narun kera ripustettava koriste. ♥ ♥ ♥ Omien lasten tekeleet on aina niin kertakaikkisen suloisia ja hellyttäviä. On niin surullista, että jokaista niistä ei voi säästää.

* Herra sen sijaan on niin iso poika nykyään, että ihan kauhistuttaa. Äidin apulaisena hyöri tänään puoli päivää, kun oli vieraita tulossa. Kaksin leivottiin joulutorttuja (ja hänestä oli ihan oikeasti jo itsekin tekijäksi eikä vain äidin riesaksi), imuroi olohuonetta (siinä tosin jaksaminen loppui äidin mielestä turhan lyhyeen ;-D), siivosi ja järjesteli paikkoja, toi ja vei tavaroita pyynnöstä.

* Kun aika kävi pitkäksi vieraita odottaessa, ehdotin hänelle, että lukisi jotain, jotta aika kuluisi nopeammin. Hän kävi hakemassa lintukirjansa (jossa siis vain lintujen kuvia ja nimiä) ja siirtyi sängylleen lukemaan. Tuleva lintubongari?

* Äiti sai taas olla niin valtavan ylpeä pojastaan, joka ei millään tavalla ihmettele tai kummastele erilaisia ihmisiä. Juteltiin isännän kanssa ystäväperheen pojasta, jolla on jonkinasteista kehitysviivästymää. Ape istui vieressä ja kysyi vain: "Saako Jesse (nimi muutettu) sitten eskarissa oman apuopen?"

* Äiti on myös onnellinen siitä faktasta, että meidän perheessä ei kaverin sukupuolella ole väliä. Tytöt ja pojat tulevat eriomaisesti juttuun Apen kanssa (ja taitaapi kuulemma päiväkodissa jo muutama meidän hajuherneeseen olla rakastunutkin ♥ ) ja Ape muokkaa leikkinsä kaverin mukaan. Toistaiseksi kelpaavat aivan yhtä hyvin leikkeihin PetShopit ("Ne on niin söpöjä") kuin Bakuganitkin. Voi kun tämän saisikin säilytettyä, mutta yhteiskunta tekee kyllä koko ajan työtään meidänkin perheessä :-( Kyllä meillä jo tunnetaan tyttöjen ja poikien leikit, valitettavasti.

* Joulua odotetaan kovasti, mutta Apen odotukset ovat kovinkin realistiset. Tai ainakin yrittää itseään psyykata. Kävivät keskustelua Indyn kanssa, kun totesivat yhdessä, että Apen Nintendon Mario-peli on kadonnut. Ape totesi, että voi olla jouluna, että hänellä on uusi Mario-peli. Totesi kuitenkin useilla eri tavoilla perään, että ehkä mahdollisesti mutta todennäköisesti ei kuitenkaan :-)

Nyt on tämän äidin aika lähteä nukkumaan, huomenna on herätys kello kuusi ja uusi viikko edessä (jonka päätteeksi pitäisi juosta 10km. Uh!)!

Pakkasviikkoa kaikille!

LUNTALUNTALUNTALUNTALUNTA

Kerta se on ensimmäinenkin, että meillä täällä Helsingin keskustassa on lunta enemmän kuin missään muualla Suomessa (tänään viimeisen lumipyryn jälkeen mitattuna 49cm Kaisaniemessä). Ja lunta onkin sitten enemmän kuin ikinä aiemmin ennen joulua - tai ainakin vuoden 1965 jälkeen (silloinko mittaukset alkoivat?).


Pitihän tämäkin tänne kirjata, jotta lapset muistavat aikanaan.

Juuri naureskelimme tänään toisen äidin kanssa, että meidän lapset saavat aivan väärän kuvan Helsingin keskustan talvista, tämä kun on jo toinen tällainen superluminen talvi peräkkäin. Edellisen kerran taisi tosin lumi tulla vasta seuraavan vuoden puolella.

No, seuraavat pari päivää taitavat tarkoittaa, että voipi uimarengas on tarpeen. Pari kolme päivää muutaman asteen verran plussalla ja Helsinki muuttuu kauniin valkoisesta loskaiseksi, mustaksi taistelutantereeksi.



Peukut pystyssä, että hieman pakastuu.

ps. Kuvat on lainattu Yle:ltä ja IltaSanomien sivuilta,eivätkä välttämättä ole juuri tämän talven kuvia.

Joulu se tulla jolkottaa

IHANAA, Joulukuu! ♥ ♥ ♥

Äiti on niiiiiin jouluihminen ja tartuttanut sen myös lapsiin ( - isäntä kyllä puistelee päätään, mutta sopeutuu sitten). Joulukoristeet on saatu esiin joulukuun alun kunniaksi. Joulukalenterit tietysti haettiin kaupasta jo viime viikolla (Ape valitsi Pet Shop-kalenterin, neiti olisi saanut saman mutta halusi Keiju-kalenterin!!) ja nyt seinällä riippuvat myös pussukat joulutontulle tarkoitettuja lahjatoivekirjeitä varten. Viime vuonna tällaiset paperiset pussukat tulivat "lahjaksi" Sampo Pankista lapsille eikä äidin auttanut kuin jatkaa perinnettä tänä vuonna. Ja ensimmäiset toivekirjeetkin ovat jo lähteneet kohti Korvatunturia. Tontut siis ovat todistettavasti liikenteessä. Isinkin toive on siirtynyt tontun matkaan (Apen kirjoittamana: "Isile mustia sukkia - ja paljon" :-D)

Meillä on muuten niin ihana tonttu, että jättää käynnistään jälkiä. Joka kerran kun nappaa toivekirjeen mukaansa, jättää pussukkaan tilalle "hyviksiä". Ja arvatkaa jätetäänkö meillä lahjatoiveita aika monesti ennen joulua?

Näiden lisäksi jouluun on valmistauduttu joulutorttuja tehden (ja kaikki tietyti jo syötynä), piparkakkuja syöden (niitä parhaita = Annas), glögiä juoden, kynttilöitä poltellen ja joululauluja kuunnellen.

Kaiken kaikkiaan siis Erittäin onnistunut viikko, juuri sellainen kuin olin etukäteen suunnitellutkin. Että Ape tulee sanomaan:" Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä enkä keksi mitään".

Joulun hengessä tein myös päätöksen, että lahjat päiväkodin hoitotädeille teemmekin itse. Olin suunnitellut ostavani MAKEEdesignin pussukoita, mutta totesin (vaikka nekin ihania ovat), että ehkä on kivempi antaa jotakin itsetehtyä. Onnistuin löytämään erinomaisen idean Sinellistä, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu :-D Käsityöihmisiin kun kukaan meidän perheestä ei oikein lukeudu (Indy tosin onneksi näyttää jo nyt jonkinasteista lahjakkuutta siihen suuntaan). Joka tapauksessa ajatushan on kuitenkin tärkein - ja toki lisään pakettiin tuosta naapurin Chjokosta muutaman ihanan suklaan, jottei ihan käsitöiksi mene. Laitan kuvia askarteluista myöhemmin, kunhan ne ensin tuosta valmistuvat. (Tulihan monta mainosta tähän väliin, mutta hyvästä syystä kaikki!)

Ihanan rauhallinen viikko. Ainoat ylimääräiset hommat ovat olleet ne edelleen jatkuvat juoksulenkit. Ja tylsyytenä kipeät jalat (pirun penikat alkoivat taas kiusata kovasta vastaantaistelusta huolimatta) :-( Mutta tänään unohdetaan ne ja keskitytään viettämään rauhallista sunnuntaita, jonka paras puoli on se, että vielä huomennakin on koko perheellä vapaapäivä!

ps. Kerroinko muuten jo, että taloyhtiön pihassa on ollut iso, valaistu joulukuusi jo useamman viikon? Niin tunnelmallista! Ah!

pps. Tänäkään vuonna en askartele joulukortteja, joten niitä ei nytkään kukaan saa. Sorry! Ajatuksissa kuitenkin olette kaikki ihanat ihmiset!

Aktiviteettia kerrakseen

Onpas ollut viikko, ihan kaikin puolin.

Lähtien siitä, että lapsilla oli tällä viikolla kolme päivää putkeen hoitoa. Tämä on meidän perheessä melko poikkeuksellista.

Sen lisäksi maanantaina päiväkodin jälkeen oli Apella kaverisynttärit. P oli iltavuorossa, joten minä menin töihin tyypillisesti seitsemäksi, jotta pääsin lähtemään kolmelta ehtiäkseni neljäksi päiväkodille. Siitä kävelimme tavalliseen tapaan reilun puoli kilometriä kotiin karmeassa tuiverruksessa (pirun kylmä, osa reitistä on aivan meren rannalla), pikapikaa ruokaa pöytään, uudestaan vaatteet niskaan ja molempien kera jälleen tuiverrukseen. Ape juhliin, Indyn kanssa takas kotiin ja hetken päästä jälleen vaatteet päälle, Apea hakemaan ja vauhdilla kotiin, koska iltapala-aika oli jo ohi ja lasten olisi jo pitänyt olla hammaspesulla.

Tiistaina Apen haki päiväkodista kaverin äiti ja menivät yhdessä kaverille kylään. Tulin itse vasta vähän myöhemmin töistä (jälleen tuulessa ja tuiverruksessa), käännyin kotona ja lähdin hakemaan Apea kylästä, bussilla tietysti kun autoa ei ole. Kotiinpäin tilasin kyllä taksin :-)

Keskiviikko oli sentään ihan normaali hoito-/työpäivä, lukuunottamatta tuulta ja tuiverrusta. Raahasin lapset kahdeksaksi hoitoon. Olivat tosin jo niin väsyneitä alkuviikon touhuista, että eivät meinanneet raukat sängystä ylös päästä :-( (Okei, myönnän, väsymys alkoi jo sunnuntai-illasta ja vika oli minun, koska annoin lasten katsoa Tanssii Tähtien Kanssa, vaikka normaalisti ovat siihen aikaan jo unten mailla). Illalla ei onneksi ollut ohjelmaa.

Torstai olisi ollut vapaapäivä, mutta juoksuharrastuksen aiheuttamien jalkaongelmien vuoksi aamupäivällä oli itselläni varattuna fysioterapia. Hyödyntääkseni jokaisen hetken juoksin hoitopaikkaan ja takaisin, kun lenkkiäkin pitäisi jossakin välissä ehtiä tehdä. Tuuli ja tuiverrus olivat onneks sillä hetkellä katkolla. Ja kun pääsin kotiin, totesin, että siivottavakin joskus olisi. Tarjosin vaihtoehtoja P:lle, hän voisi siivota kotona tai lähteä lasten kanssa jaloista ulos, muksut halusivat Kaisaniemeen mäkeä laskemaan. P valitsikin yllättäen siivoamiseen, joten lähdinkin vielä kolmannen kerran pihalle, tällä kertaa tosin sen verran vaatteisiin kietoutuneena, että kylmä ei päässyt yllättämään. Ei tuo Stigan raahaaminen kilometrin päähän mäkeen tosin nautintokaan ollut ;-)

Ja viime yönä sitten alkoikin neiti Indy yskiä *huoh*. Valitteli keuhkoja ja kampesi aikuisten sänkyyn jo ennen puoltayötä. P uhrautui ja nukkui -huonosti- Indyn vieressä, koska hänellä oli tänään päivä vapaata, meni vasta yöksi töihin.

Hullu mieheni raahasi vielä väsyneenä tänään lapset uimahalliin, koska oli mennyt sellaisen heikkona hetkenään lupaamaan edellispäivänä. Kun meidän perheessähän lupaukset PIDETÄÄN. Indyn yskäkään ei ollut tänään päivällä kovin paha, sitä ei siis voinut käyttää tekosyynä. Toivotaan, että kosteus laukaisi koko homman, ainakaan vielä ei ole tänä iltana aloittanut yskimistä *kop kop* (tällä manasin nyt itselleni varmasti koko ensi yön valvomisen). Ja jopa Apen hengenahdistus helpotti uimahallilla hetkeksi ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen! (tähän ei siis lääkekään tunnu purevan) Muutamme siis ehkä asumaan uimahallille ;-)

Pari tuntia sitten P-raukka lähti pitämään itseään väkisin hereillä läpi ensi yön työmaalla kun minä jäin päivystämään lapsia viikonlopuksi.

Minulla ja lapsilla olisi huomenna vuorossa joulukalentereiden metsästys ja sunnuntaiksi on auto vuokrattuna, jotta päästään käymään Hämeenlinnassa uuden mummolan tupareissa.

Kaiken kaikkiaan tällainen ylenmääräinen touhu ei ole hyväksi ihmiselle, mutta tässä pakkasessa eestaas juostessa se on vielä epämiellyttävämpää. Vaikka vasta reiluun kymmeneen miinusasteeseen päästiin, tuntui se tuulen kera (ja yhtäkkiä leudon syksyn jälkeen) hurrrrjan kylmältä. Huh!

Josko tämä tästä ennen joulua rauhoittuisi. Ei ole meidän elämää tämä, ei. Ja toivottavasti sen voin myös lapsilleni opettaa. Juuri tällä hetkellähän slow living on in. Oli muotia tai ei, sopii minulle. Voin pakon edessä luopua siitä hetkeksi, mutta viikko kerrallaan on maksimi. Ensi viikon kalenteri siis tulee näyttämään lähinnä tältä: (no okei, olen neljä päivää töissä ja lapset kaksi hoidossa, mutta unohdetaan ne pakolliset)


Mukavaa viikonloppua ja yhtä tyhjää tulevaa viikkoa myös teille ;-)!