"Äitiiiiii"
"No?"
"Voiko lapset kuolla, jos ne ei nuku?"
"Äitiiiii"
"No?"
"Voitaisko me halata?"
Voi pientä prinsessaa!
"Äitiiiiii"
"No?"
"Voiko lapset kuolla, jos ne ei nuku?"
"Äitiiiii"
"No?"
"Voitaisko me halata?"
Voi pientä prinsessaa!
Muistelisin joskus aikanaan järkyttäneeni teitä tällä ennenkin, mutta lasten pyynnöstä pitkän tauon jälkeen uudelleen:
Lapset pyysivät tänään iltasaduksi Kakkalistaa ;-D - Hetken aikaa yritin pyristellä vastaan, koska en oikeasti todellakaan ole erityinen kakkahuumorin ystävä. Mutta jostakin syystä tämä lista (riittävän harvoin luettuna) saa mussakin aina primitiivisen hihittelyreaktion aikaan (joka on lasten mielestä äärimmäisen ärsyttävää, koska eivät saa lukemisestani mitään selvää), joten suostuin pienen taivuttelun jälkeen.
Jos on olemassa vielä joku, joka ei ole tätä koskaan nähnyt, liitän sen nyt tähän paheksuttavaksi ;-) - Ja jos olette, mutta ette ole pitkään aikaan nähneet tätä, kokeilkaapa lukea näitä ääneen :-D
Nyt alkoi poikani virallinen kirjoittajan ura :-)
Koulunsa verkkolehteen oli kuulemma ollut runoa kirjoittamassa useamman muun lapsen kanssa yhteistyönä. Viimeinen lause on kertomansa mukaan hänen keksimänsä.
Nuuttipukki
Talvi-ilta verraton,
on aika lähteä auringon.
Kun ovelta kuuluu kolinaa,
niin nuuttipukki oven avaa.
Minne glögi pantu on ja joulukinkku suunnaton?
Sitten minä heräsin,
ja untani ihmettelin.
xxxx 2B, Ape 1A, xxxx 1A ja xxxx-xxxxx 2B
Ei höpsömpi ensimmäiseksi julkiseksi kirjalliseksi tuotokseksi, tämähän on kerrassaan humoristinen :-)
Haettuani lapset päiväkodista ja iltapäiväkerhosta kävelimme noin -14 asteen pakkasessa, kovassa tuulessa meren yli johtavalla sillalla kohti kotia. Jostakin syystä olin laittanut itselleni aivan liian vähän vaatetta aamulla lähtiessäni kotoa, olin aivan syväjäässä.
Ape heitti kysymyksen: "Äiti, mitä on sarkasmi?"
Neiti oppi eilen kirjoittamaan ja tänään hän jo halusi kuvata rakkautta äitiin ;-)
Indy tosin ei ollut edes vihainen äidille, hän halusi vain matkia veljeään, joka suuttui äidille eikä tiennyt kuinka sitä purkaa. Ehdotin Apelle, että kirjoittaisi minulle.
...neidin itseluottamus kasvoi siihen pisteeseen, että tänään hän vihdoin uskoi osaavansa kirjoittaa :-)
Onhan hän osannut sen oikeasti jo vuoden. On osannut äidin tai isän sanomana äänteistä kuunnella, mikä kirjain sanassa tulee seuraavaksi ja osannut sen kirjoittaa.
On vain tähän päivään asti ollut sitä mieltä, ettei pysty siihen itsenäisesti.
Yhtäkkiä se vain tapahtui. Kaupungille lähtiessämme neiti kysyi kuinka Fanta kirjoitetaan (puhuimme suosikkijuomista) ja totesi normaaliin tapaansa, ettei halua minun pyytävän häntä itseään kuuntelemaan.
Teki sen kuitenkin - ja kas, osasikin koko sanan ihan helposti. Innostuneena tästä kirjoitti heti kotona muutaman sanan, jotka hänelle Apen kanssa annoimme:
Niitä alkaa tämän perheen naisväeltä löytyä, yhteisiä sellaisia ;-)
Vai mitä sanotte? :-)