Osattavia asioita

Äiti: "Sun pitäis varmaan lukea läpi se lappu, jonka sait koulusta, että tiedät, onko kaikki asiat nyt kunnossa ennen sen alkua"
Ape: "Lue ite, jos haluat tietää!"
Äiti: "Enhän minä sinne kouluun ole menossa vaan sinä. Minä olen kouluni jo käynyt."
Ape: "On ainakin yks asia, jonka mä osaan sua paremmin jo nyt, vaikka en oo koulussa vielä ollukaan"
Äiti: "No?"
Ape: "No kiroilu" - Ja tällä tarkoitti tietysti sitä, että hän ei kiroile, toisin kuin äitinsä.

Tosin, tänään ei ole tämänkään äidin tarvinut kiroilla, ollaan vietetty niin rentoa päivää muksujen kera (isäntä kalassa). Lapset ovat katselleet dvd:tä ja YouTubelta mm. Tom ja Jerryä, äiti on maannut tunteja tv:tä katsellen toisessa huoneessa. Kaikki ovat olleet hyvällä tuulella.

Yleisimmin tänään kahden huoneen välillä käyty keskustelu:
"ÄITI!"
"NO?"
"Mä rakastan sua"

Ja tätä ovat siis huudelleet molemmat vuoronperään vähintään kerran tunnissa.
Ihania!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

simppeli

Äiti tuhersi eilen illalla myöhään hienon kortin tänään 5 vuotta täyttävälle tyttärelleen (sorry, en laita tänne kuvaa, vaikka olenkin kortista ylpeä, koska kortissa lukee molempien lasten nimet).

Kukaan ei tietenkään spontaanisti kehunut äitiä korttia, vaikka äiti kieli pitkällä kehuja odotteli.

Kysyi lopulta rakkaalta tyttäreltään, että no, olikos kortti hieno. Tytär tietysti toteamaan, että oli tosi ihana.

Kun äiti ohimennen kysäisi ekaluokkalaiseltaan samaa, oli vastaus: "No onhan se tosi hieno, vaikka vähän simppeli" :-D

iso tyttö

Jep, tänään se sitten tapahtui. Nyt on meidän tytöllä reiät korvissa.

Juu, oli minulla joskus periaatteita, ettei ennen koulua tarvi mitään tuollaista edes puhua. En tiedä, mihin ne periaatteet oikein karkasivat ;-) Mut itse tuo on niitä jo jonkun aikaa pyydellyt, ajattelin, että ei kai siinä mitään, kun itse jo ymmärtää niitä kysyä (- ja jälleen tiedoksi niille, jotka eivät meitä tunne: EI, meillä lapset EIVÄT saa kaikkea, mitä pyytävät. Mutta mietin kyllä, missä kohtaa pitää pitää periaatteista kiinni, millon niistä voi yhtä hyvin joustaa)

Yllätys itselleni oli, että alle kouluikäisille ei saa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla kultasepänliikkeissä reikiä laitettua. Jokainen kieltäytyi järjestäin, kysyin ainakin viidestä tai kuudesta paikasta. Kosmetologilla sitten kävimme.

Kyllähän tiesin, että rohkea tuo neiti on, ihan omaa luokkaansa tässä perheessä, mutta jälleen hän yllätti. Ensimmäisen reiän jälkeen sattui nähtävästi jonkin verran. Itku tuli ja pois pyrki, mutta lopulta kuitenkin äidin sylissä sen toisenkin halusi ottaa. Huolimatta siitä, että pelotti. Ihana neiti, meidän ritari Rohkea.

Loppuun yksi hauska kuva neidistä tältä kesältä. Lähdimme kaupungille hienoina; minihameet, hellehatut, käsilaukut ja kaikki (no, okei, Crocsit eivät ole hienon naisen asuste, mutta parhaat pidemmillä kävelyillä, joita meillä aina harrastetaan). Siitä en kuitenkaan ole ihan varma, onko tämä hienon neidin käytöstä :-)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Apua!

Kuten huomaatte, edellisestä päivityksestä on hiukan taas jo aikaa. Arvakaapa miksi?!

Koska mulla ei tällä hetkellä ole pienen pientä hajuakaan mitä meidän perheen hajuherneiden elämässä tapahtuu. Ihan kääks! Jotenkin on kaikki ajatukset ja voimat nyt keskitetty viiden päivän työssäolosta ja viiden päivän fillaroinnista (26km/pvä), siihen kuuluviin suihkuista (x 2/pvä *huoh*) ja muusta aikuisen normielämään kuuluvasta selviämiseen.

Koska... ihana miehenihän se on, joka nyt lapsista huolehtii. Myönnän, minun elämäni on tällä hetkellä puhdasta luksusta, noin niinkuin kahden lapsen äidiksi. Tiedän, että lapsista pidetään täydellistä huolta ja kaikki muukin hoituu, voin keskittyä työhönpaluun aiheuttamaan rytminvaihdokseen.

Mutta toisaalta hurjaa, kun huomaan, etten oikeasti tiedä mitään. Kuulen kyllä, kuinka ovat olleet puistossa, Pihlajasaaressa grillaamassa, omalla veneellä kalastamassa, kavereiden kanssa siellä ja täällä. Mutta tiedättehän, siihen "ihan oikeaan arkeen" en pääse kiinni. Niihin kaikkiin hassuihin juttuihin, joita nuo ipanat heittelevät kaikki päivät; suruihin ja iloihin, joita kohtaavat koko ajan.

No, hieman surkeahan tämä roolini nyt on, se perheen työssäkäyvän ihmisen, mutta en valita. Pidetäänhän lapsista parasta mahdollista huolta.

Tämä kuitenkin selittänee, etten ehkä seuraavan puolen vuoden aikana osaa heidän hupsutuksiaan aiempaan tapaan tännekään kirjata.

Ps. Jotain pientä kuitenkin heidän elämästään sentään tiedän: Prinsessamme täyttää ensi viikon perjantaina 5v. Hän sai itse valita, miten haluaa synttärinsä järjestettävän. Valitsi HopLopin. Ei ole ikinä HopLopissa ollut (parissa vastaavassa kylläkin), mutta lienee mainonnan uhri ;-) Tänä kesänä kun HopLop on poikkeuksellisen paljon mainostanut tv:ssä.

No, äidille käy, tänä vuonna synttäreissä pääsen TÖRKEÄN, RIKOLLISEN helpolla :-)

Ensi viikko on lasten viimeinen lomaviikko. Ape on menossa kesän toiseen fudiskouluun ja Indyn kanssa ajattelin olevan tärkeää käydä päiväkodilla "tutustumassa" uuteen ryhmään (päiväkotihan siis säilyy samana, siirtyy isojen ryhmään) ja katsomassa etukäteen oman lokeron paikan. On sitten ensimmäisen aamun jännitys helpompi sietää.

Apen kanssa pitäisi varmaan hiukan puhua kouluun liittyvästä iltapäiväkerhosta ja muista käytännön asioista. Ehkä hiukan käydä ostelemassa uutta reppua, penaalia, kynää ja teroitinta (vaikka itse onkin todennut kaikkiin "Onko reppu jo ostettu"-kyselyihin, että onhan minulla noita reppuja ;-D) Tajusin eilen unohtaneeni kaiken sellaisen kokonaan...

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Hups...

... I got addicted! Addicted to cycling!

Enpä olisi uskonut, että mulle voisi käydä näin. Ja vielä kahdessa päivässä.

Eilen illalla odottelin jo malttamattomana, että pääsen aamulla fillaroimaan töihin. Enpä ole töihinmenoakaan odottanut näin kovasti pitkään aikaan ;-)

Iltapäivällä pyöräily ei tunnu yhtä mukavalta, ihmisiä on paljon liikkeellä (kuljen vielä ihan keskustan läpi, uh) ja vastatuulikin ollut molempina päivinä, mutta aamuisin... IHANAA!

Olen lähtenyt kotoa aamukuudelta, kun kaupunki (varsinkin näin heinäkuussa) vielä nukkuu, ihmisiä ei juurikaan ole missään, ilma on tyyni ja tähän mennessä ollut lämminkin.

Olo varmasti muuttuu tästä, kun ilmat kylmenevät ja huononevat. Mutta onpas hauska tunne, MINÄ innostuin pyöräilystä ihan yllättäen.

Eipä tällä kertaa muuta, tämä oli tälläinen JIHUU -postaus :-D!

Ihanaa viikkoa kaikille!

lisää lomaa...

Toinen ihana viikko perään.

Kylläpä onkin nyt ihmistä lomilla hellitty. Hauskaa on sekin, että tuntuu kuin koko ajan vaan paistaisi aurinko, vaikka kyllä tuohon niitä sadepäiviä - tai ainakin harmaita päiviä - on useita mahtunut.

Tällä viikolla saimme rakkaita vieraita Mikkelistä, peräti kaksi kokonaista päivää saimme viettää yhdessä. Ja tulipa tässä stadissakin pyörittyä kuin turistit ikään ;-)

Tiistaina vietimme kuusi tuntia Lintsillä (IIK, jo toinen kerta tänä kesänä!) kera viiden lapsen. Indy -raukka jäi vähän yksikseen, kun kolme isointa pääsivät jo joka toiseen vehkeeseen (ja muuten niissä sitten kiersivätkin, huh!) - ja Indy alle 120 senttisenä jäi yksikseen pyörimään muualla :-( Ja nuorimmaisesta (kolmivuotias) ei vielä oikein Indylle seuraksi asti ollut.

No, neiti on kyllä kovasti reipas ja omatoiminen, ei häntä ihan kauheasti tuolla asia häirinnyt, kulki kerran toisensa perään laitteissa, joihin pääsi. (Lintsi on muuten juuri tuon ikäisille ja kokoisille melkoisen tylsä paikka)

Ja hän on kunnostautunut erityisesti omatoimisessa ostosten teossa. Lintsillä osti itselleen hattaran :-) Pieni asia meille aikuisille, mutta valtava ylpeyden aihe pienelle ihmiselle, jonka nenä juuri ja juuri yletti tiskille.

Muuten Indyllä tuntuu olevan aina vain kovasti vaikea vaihe menossa. Oliko se niin, että tässä iässä se kuuluu asiaan? Kaikki kiukuttaa ihan koko ajan, pääsääntöinen äänensävy on natina ja narina :-( Läpsii ja läiskii meitä aikuisia ja erityisesti Apea. *huoh* Ei tuo neiti ole mikään lyöjä koskaan ollut, nyt vain tuntuu olevan ainoa keino purkaa turhautumista. - Rangaistusminuutteja on siis viime aikoina jaeltu melkoiset määrä, emme ole keksineet muutakaan keinoa siihen puuttumiseen. Vinkkejä anyone?

No, toisaalta ensimmäisen kerran puhuu asioista viisivuotiaan, ison tytön, tavoin. Pohtii isoja asioita: vertaa itseään muihin, miettii mummin kuolemaa, isoksi kasvamista, uuteen päiväkotiryhmään siirtymistä, kaverisuhteitaan, epäilee meidän perheen rakkautta häneen... Kyllä sellainen taitaisi ahdistaa ketä tahansa aikuistakin :-)

On myös keksinyt uuden tavan purkaa/kertoa oloistaan. Neiti säveltelee lauluja kaiket päivät. Sävelistä en osaa sanoa, mutta sanoitukset toivoisin saavani talteen jokaisesta. Ihania pieniä viisuja! (Joiden sanat esittäjä itse keksii siis laulun myötä - ja unohtaa yhtä nopeasti)

Viimeistä lomaviikkoa minun osaltani viedään. Uusi elämänvaihe siis koko perheellä juuri alkamassa. Ape menossa kouluun, Indy isoksi tytöksi uuteen päiväkotiryhmään, isäntä jäämässä puoleksi vuodeksi kotiin ja minä siirtymässä täysipäiväkseksi työntekijäksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen...

Töihinpaluuta tässä jo kaavailen, pyöräilyn merkeissä. Ajattelin ainakin kokeilla, miltä tuntuisi polkaista tuo 13km suuntaansa päivän alkuun ja työpäivän päälle...

Kostean helteistä viikonjatkoa!

LOMA

Tulihan se sieltä vihdoin.

Tällä viikolla on ollut lopulta lomafiilista parin rankan viikon jälkeen.

Perinteinen Puuhamaa-reissukin tuli tehtyä (lapset tykkäävät siitä erityisen paljon, vaikka joku onkin sitä mieltä, että paikka on jo hiukan ränsistynyt). Vinkkinä mahdollisille menijöille: 4 euron alennuskupongin/henkilö saa tulostettua kirjauduttuaan Riemua.fi-sivustoille.

Vietimme Puuhamaassa kokonaisen työpäivän, kerrankin täysin kiireettömästi. Saimme myös kaksi perhettä mukaamme, kerrankin kaikilla taisi olla hyvää seuraa.

Muksutkin lienevät aistivan paremman fiiliksen, koska pahin riehuminen ja riekkuminen on helpottanut. Ehkä siis se olinkin vain jälleen minä, joka tartutin pahantuulisuuteni lapsiin.

Oli miten oli, ihana tietää, että ensi viikko on vielä edessä koko perheen voimin.

Vaikka poikkeuksellisesti odottelenkin malttamattomana jo töihinkin pääsyä, olen nimittäin päättänyt pyöräillä ainakin loppukesän ja alkusyksyn tuota työmatkaa (13km/suunta). Liekö siis vihdoin joku liikuntakärpänen minuakin puraissut? No, en vielä innostu liikoja, katsotaan nyt, kunhan ensin olen tuon matkan muutamaan kertaan rättiväsyneenä polkenut ;-)

Lasten tarinointi ja touhutkin jäänevät paremmin mieleen, kun oma mieli on hiukan rauhoittunut.

Indy muuten ilmoitti eilen vakaasti aikovansa isona poliisiksi. Moottoripyöräpoliisiksi. Tosin vielä on hieman epäselvää, miten hän saa punaisen pyörän, koska se on moottoripyöräilyn edellytys. Punainen moottoripyörä <- NAINEN ;-D - Ja siis tämä moottoripyörä on nimenomaisesti poliisiksi ryhtymisen syy.