Apua!

Kuten huomaatte, edellisestä päivityksestä on hiukan taas jo aikaa. Arvakaapa miksi?!

Koska mulla ei tällä hetkellä ole pienen pientä hajuakaan mitä meidän perheen hajuherneiden elämässä tapahtuu. Ihan kääks! Jotenkin on kaikki ajatukset ja voimat nyt keskitetty viiden päivän työssäolosta ja viiden päivän fillaroinnista (26km/pvä), siihen kuuluviin suihkuista (x 2/pvä *huoh*) ja muusta aikuisen normielämään kuuluvasta selviämiseen.

Koska... ihana miehenihän se on, joka nyt lapsista huolehtii. Myönnän, minun elämäni on tällä hetkellä puhdasta luksusta, noin niinkuin kahden lapsen äidiksi. Tiedän, että lapsista pidetään täydellistä huolta ja kaikki muukin hoituu, voin keskittyä työhönpaluun aiheuttamaan rytminvaihdokseen.

Mutta toisaalta hurjaa, kun huomaan, etten oikeasti tiedä mitään. Kuulen kyllä, kuinka ovat olleet puistossa, Pihlajasaaressa grillaamassa, omalla veneellä kalastamassa, kavereiden kanssa siellä ja täällä. Mutta tiedättehän, siihen "ihan oikeaan arkeen" en pääse kiinni. Niihin kaikkiin hassuihin juttuihin, joita nuo ipanat heittelevät kaikki päivät; suruihin ja iloihin, joita kohtaavat koko ajan.

No, hieman surkeahan tämä roolini nyt on, se perheen työssäkäyvän ihmisen, mutta en valita. Pidetäänhän lapsista parasta mahdollista huolta.

Tämä kuitenkin selittänee, etten ehkä seuraavan puolen vuoden aikana osaa heidän hupsutuksiaan aiempaan tapaan tännekään kirjata.

Ps. Jotain pientä kuitenkin heidän elämästään sentään tiedän: Prinsessamme täyttää ensi viikon perjantaina 5v. Hän sai itse valita, miten haluaa synttärinsä järjestettävän. Valitsi HopLopin. Ei ole ikinä HopLopissa ollut (parissa vastaavassa kylläkin), mutta lienee mainonnan uhri ;-) Tänä kesänä kun HopLop on poikkeuksellisen paljon mainostanut tv:ssä.

No, äidille käy, tänä vuonna synttäreissä pääsen TÖRKEÄN, RIKOLLISEN helpolla :-)

Ensi viikko on lasten viimeinen lomaviikko. Ape on menossa kesän toiseen fudiskouluun ja Indyn kanssa ajattelin olevan tärkeää käydä päiväkodilla "tutustumassa" uuteen ryhmään (päiväkotihan siis säilyy samana, siirtyy isojen ryhmään) ja katsomassa etukäteen oman lokeron paikan. On sitten ensimmäisen aamun jännitys helpompi sietää.

Apen kanssa pitäisi varmaan hiukan puhua kouluun liittyvästä iltapäiväkerhosta ja muista käytännön asioista. Ehkä hiukan käydä ostelemassa uutta reppua, penaalia, kynää ja teroitinta (vaikka itse onkin todennut kaikkiin "Onko reppu jo ostettu"-kyselyihin, että onhan minulla noita reppuja ;-D) Tajusin eilen unohtaneeni kaiken sellaisen kokonaan...

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Hups...

... I got addicted! Addicted to cycling!

Enpä olisi uskonut, että mulle voisi käydä näin. Ja vielä kahdessa päivässä.

Eilen illalla odottelin jo malttamattomana, että pääsen aamulla fillaroimaan töihin. Enpä ole töihinmenoakaan odottanut näin kovasti pitkään aikaan ;-)

Iltapäivällä pyöräily ei tunnu yhtä mukavalta, ihmisiä on paljon liikkeellä (kuljen vielä ihan keskustan läpi, uh) ja vastatuulikin ollut molempina päivinä, mutta aamuisin... IHANAA!

Olen lähtenyt kotoa aamukuudelta, kun kaupunki (varsinkin näin heinäkuussa) vielä nukkuu, ihmisiä ei juurikaan ole missään, ilma on tyyni ja tähän mennessä ollut lämminkin.

Olo varmasti muuttuu tästä, kun ilmat kylmenevät ja huononevat. Mutta onpas hauska tunne, MINÄ innostuin pyöräilystä ihan yllättäen.

Eipä tällä kertaa muuta, tämä oli tälläinen JIHUU -postaus :-D!

Ihanaa viikkoa kaikille!

lisää lomaa...

Toinen ihana viikko perään.

Kylläpä onkin nyt ihmistä lomilla hellitty. Hauskaa on sekin, että tuntuu kuin koko ajan vaan paistaisi aurinko, vaikka kyllä tuohon niitä sadepäiviä - tai ainakin harmaita päiviä - on useita mahtunut.

Tällä viikolla saimme rakkaita vieraita Mikkelistä, peräti kaksi kokonaista päivää saimme viettää yhdessä. Ja tulipa tässä stadissakin pyörittyä kuin turistit ikään ;-)

Tiistaina vietimme kuusi tuntia Lintsillä (IIK, jo toinen kerta tänä kesänä!) kera viiden lapsen. Indy -raukka jäi vähän yksikseen, kun kolme isointa pääsivät jo joka toiseen vehkeeseen (ja muuten niissä sitten kiersivätkin, huh!) - ja Indy alle 120 senttisenä jäi yksikseen pyörimään muualla :-( Ja nuorimmaisesta (kolmivuotias) ei vielä oikein Indylle seuraksi asti ollut.

No, neiti on kyllä kovasti reipas ja omatoiminen, ei häntä ihan kauheasti tuolla asia häirinnyt, kulki kerran toisensa perään laitteissa, joihin pääsi. (Lintsi on muuten juuri tuon ikäisille ja kokoisille melkoisen tylsä paikka)

Ja hän on kunnostautunut erityisesti omatoimisessa ostosten teossa. Lintsillä osti itselleen hattaran :-) Pieni asia meille aikuisille, mutta valtava ylpeyden aihe pienelle ihmiselle, jonka nenä juuri ja juuri yletti tiskille.

Muuten Indyllä tuntuu olevan aina vain kovasti vaikea vaihe menossa. Oliko se niin, että tässä iässä se kuuluu asiaan? Kaikki kiukuttaa ihan koko ajan, pääsääntöinen äänensävy on natina ja narina :-( Läpsii ja läiskii meitä aikuisia ja erityisesti Apea. *huoh* Ei tuo neiti ole mikään lyöjä koskaan ollut, nyt vain tuntuu olevan ainoa keino purkaa turhautumista. - Rangaistusminuutteja on siis viime aikoina jaeltu melkoiset määrä, emme ole keksineet muutakaan keinoa siihen puuttumiseen. Vinkkejä anyone?

No, toisaalta ensimmäisen kerran puhuu asioista viisivuotiaan, ison tytön, tavoin. Pohtii isoja asioita: vertaa itseään muihin, miettii mummin kuolemaa, isoksi kasvamista, uuteen päiväkotiryhmään siirtymistä, kaverisuhteitaan, epäilee meidän perheen rakkautta häneen... Kyllä sellainen taitaisi ahdistaa ketä tahansa aikuistakin :-)

On myös keksinyt uuden tavan purkaa/kertoa oloistaan. Neiti säveltelee lauluja kaiket päivät. Sävelistä en osaa sanoa, mutta sanoitukset toivoisin saavani talteen jokaisesta. Ihania pieniä viisuja! (Joiden sanat esittäjä itse keksii siis laulun myötä - ja unohtaa yhtä nopeasti)

Viimeistä lomaviikkoa minun osaltani viedään. Uusi elämänvaihe siis koko perheellä juuri alkamassa. Ape menossa kouluun, Indy isoksi tytöksi uuteen päiväkotiryhmään, isäntä jäämässä puoleksi vuodeksi kotiin ja minä siirtymässä täysipäiväkseksi työntekijäksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen...

Töihinpaluuta tässä jo kaavailen, pyöräilyn merkeissä. Ajattelin ainakin kokeilla, miltä tuntuisi polkaista tuo 13km suuntaansa päivän alkuun ja työpäivän päälle...

Kostean helteistä viikonjatkoa!

LOMA

Tulihan se sieltä vihdoin.

Tällä viikolla on ollut lopulta lomafiilista parin rankan viikon jälkeen.

Perinteinen Puuhamaa-reissukin tuli tehtyä (lapset tykkäävät siitä erityisen paljon, vaikka joku onkin sitä mieltä, että paikka on jo hiukan ränsistynyt). Vinkkinä mahdollisille menijöille: 4 euron alennuskupongin/henkilö saa tulostettua kirjauduttuaan Riemua.fi-sivustoille.

Vietimme Puuhamaassa kokonaisen työpäivän, kerrankin täysin kiireettömästi. Saimme myös kaksi perhettä mukaamme, kerrankin kaikilla taisi olla hyvää seuraa.

Muksutkin lienevät aistivan paremman fiiliksen, koska pahin riehuminen ja riekkuminen on helpottanut. Ehkä siis se olinkin vain jälleen minä, joka tartutin pahantuulisuuteni lapsiin.

Oli miten oli, ihana tietää, että ensi viikko on vielä edessä koko perheen voimin.

Vaikka poikkeuksellisesti odottelenkin malttamattomana jo töihinkin pääsyä, olen nimittäin päättänyt pyöräillä ainakin loppukesän ja alkusyksyn tuota työmatkaa (13km/suunta). Liekö siis vihdoin joku liikuntakärpänen minuakin puraissut? No, en vielä innostu liikoja, katsotaan nyt, kunhan ensin olen tuon matkan muutamaan kertaan rättiväsyneenä polkenut ;-)

Lasten tarinointi ja touhutkin jäänevät paremmin mieleen, kun oma mieli on hiukan rauhoittunut.

Indy muuten ilmoitti eilen vakaasti aikovansa isona poliisiksi. Moottoripyöräpoliisiksi. Tosin vielä on hieman epäselvää, miten hän saa punaisen pyörän, koska se on moottoripyöräilyn edellytys. Punainen moottoripyörä <- NAINEN ;-D - Ja siis tämä moottoripyörä on nimenomaisesti poliisiksi ryhtymisen syy.

aktiiviviikkoa

Äidin on pitänyt buukata viikko täyteen ohjelmaa, jotta on järjissään tästä selvinnyt.

Maanantaina Ape oli aamusta alkaen kaverillaan, jotta tytöt pääsivät shoppailemaan. Ja kyllä me tytöt shoppailtiinkin. Heitettiin isäntä lentokentälle heti ysin jälkeen ja siitä se sitten alkoi. Jumbo ja Ikea... Ei tarvinne enempää kertoa ;-) Mahtaa olla isäntä tyytyväinen luottokorttilaskuun, jonka saa maksettavakseen reissunsa jälkeen (kun vuorotteluvapaalaisellahan tunnetusti taskut on rahaa pullollaan) ;-D

Tiistaina oli sovittu, että Indy menee ystävänsä luo leikkimään. Ape halusi kuitenkin jäädä sinne myös, joten pääsin hetkeksi itsekseni. Tuo hetki tosin ei kulunut erityisen rennoissa tai mukavissa merkeissä. Halusin käydä sillä välin tapaamassa rakasta ystävääni, joka menetti juuri omaisensa :-(

Kotiin palattuani Indyn kaveri tuli vielä meille leikkimään, jotta hänen äitinsä pääsi vuorostaan hetkeksi omille asioilleen.

Keskiviikkona meitä ilahdutti koko päivän Apen rakas kummisetä poikansa kera. Kummitätikin suuntasi paikalle kun töiltään ehti. Pääsivät muksut Porschen kyytiinkin!!

Torstaina suuntasimme sukuloimaan Hämeenlinnaan. Mummo on muuttanut kertakaikkisen ihanalle paikalle, Ahveniston harjun yli kävelimme kymmenessä minuutissa uimarantaan (- metsämansikoitakin löytyi hurjat määrät!), jossa sitten muksut kaksi tuntia +21 asteisessa vedessä pulikoivat. Ei, minä en edelleenkään aio itseäni kylmettää, tämä helteinen ja kostea ilmasto sopii mun hipiälle paremmin.

Perjantaina jatkoimme Hämeenlinna tourneeta Papan kanssa, joka kuskasi meidät pitkästä aikaa Ahveniston näköalatorniin. Emme jaksaneet kaikki rappuja laskea, mutta niitä tuli jokunen sata kivuttua. Eikä muksuilla tehnyt heikkoakaan, hapoille meni ainoastaan äiti ;-) Suosittelen poikkemaan, jos Hämeenlinnassa liikutte, näköalat ovat mainitsemisen arvoiset!

Tänään saimme heti aamusta Apen rakkaan tyttöystävän yökylään. Äitinsäkin saapuu toista äitiä viihdyttämään, kun työnsä saa päätökseen.

Ja huomennahan isäntä jo saapuukin kotiin. Tästä viikosta selvittiin siis hengissä :-)

Mutta kuten huomaatte, sen verran on voimille käynyt, että melko yksipuolinen on raportti tällä kertaa, ei ole voimat riittäneet lasten tarinoiden mieleenpainamiseen. Ehkä sitten taas ensi viikolla, kun ihan oikea loma vihdoin alkaa!

krapulaviikko

Hups! Kuinkas se nyt noin vilahti, kokonainen viikko, enkä edes muistanut koko blogia.

Kertonee siis jotakin viime viikosta.

Ihanan juhannuksen perään seurasikin nimittäin varsinainen krapulaviikko. Hui kauhea! Ja krapula oli siis tuolla henkisellä puolella, erityisesti lapsilla.

En tajua mitä tapahtui. Meidän normaalisti suht siedettävästi (ainakin ison osan aikaa) käyttäytyvistä lapsista sukeutui viime viikolla täysiä hirviöitä. Koko viikko oli aivan järkyttävä. Muksut ärisivät ja murisivat, pahantuulisina tappelivat, kiusasivat vuoronperään toisiaan, mököttivät, uhosivat ja tekivät mitä huvitti.

Mikään puhe ei mennyt perille, ei kaunis eikä rumempikaan (joka sentään yleensä viimeistään auttaa).

*PUUH*

Isäntä oli vielä tietysti yövuoroissa ma-to, joten toivottua ja tarpeellista tukea ei sieltäkään voinut saada. Ristus, että "meinas" tämän äidin hermo olla koetuksella.

Tähän päälle vielä Apen 7v synttärit perjantaina (ja tietysti juhlat sekä lauantaina sukulaisille että sunnuntaina kavereille) siivoamisineen, kaupassakäynteineen, ruuanlaittoinen ja leipomisineen meinas olla hieman liikaa.

Lauantai-iltana mitta oli niin täysi, että painuin yksin leffaan myöhäisnäytökseen. Eipä ole sellaista ennen tapahtunut.

No, synttärit onnistuivat oikein kivasti, aikuisillakin oli mukavaa, vaikka työtähän nuo aina teettävät (ja hikipisaroita, koska kesän kuumimmat päivät tuntuvat aina sattuvan synttärien tienoille). Kaverisynttärit järjestettiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona, Leikkiluolassa Hakaniemessä, ja kokemus oli sen verran helppo, ettei jatkossakaan varmaan juhlia kotona enää järjestetä ;-)

Ja Ape oli tietysti aivan fiiliksissä.

Isäntä lähti tänään viikoksi lappiin kalastamaan, joten yh-arki senkun jatkuu. Toivotaan siis, että tällä viikolla Ape rauhassa omassa huoneessaan vain rakentelee synttärilahjaksi saamiaan Star Wars-legoja (joita taisi tulla viisi tai kuusi pakettia :-D) ja neitikin keksii muuta tekemistä kuin veljensä kiduttamisen.

Jos ei, jääpalat laitoin jo pakkaseen tekeytymään, jos joutuu miestä väkevämpää paukkua tekemään selvitäkseen tästäkin viikosta ;-D

Mukavaa lomaa joka tapauksessa kaikille, joilla sellaista jo on! Kai se loma voi olla rentouttavaakin ;-D

juhannus

Voi miten olenkaan unohtanut, että juhannus voi olla oikeasti ihana juhla!?

Vietimme kaksi päivää Savon sydämessä, Puulaveden rannalla, hyvien ystävien ihanassa kodissa. Aikuisia oli kuusi, lapsia seitsemän. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanu olla mukana ;-)

Lapset tulivat toimeen käsittämättömän hyvin, yhtä ainoata riitaa ei edes tyttöjen välille tullut koko aikana (no, ihan pientä mökötystä lukuunottamatta).

Juoksentelivat ISOLLA pihamaalla, hyppivät trampoliinilla, pojat saivat pelata sydämensä kyllyydestä Pleikkaria (ja kyllä muuten pelasivatkin), tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, My Little Ponyilla, PetShopeilla...

Ja ajoivat mönkijää (samoin MINÄ!!), uivat, saunoivat, söivät herkkuja ja nukkuivat asuntoautossa!

Ja aikuiset juttelivat, söivät, joivat, saunoivat ja nauroivat. En muista, koska viimeksi olisin nauranut niin paljon ja makeasti kuin viime yönä aina aamuyöhön asti.

En voi kuin huokaista syvään. Ja kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka meidät luokseen pyysivät. Parempaa lomanaloitusta en olisi voinut saada!