aktiiviviikkoa

Äidin on pitänyt buukata viikko täyteen ohjelmaa, jotta on järjissään tästä selvinnyt.

Maanantaina Ape oli aamusta alkaen kaverillaan, jotta tytöt pääsivät shoppailemaan. Ja kyllä me tytöt shoppailtiinkin. Heitettiin isäntä lentokentälle heti ysin jälkeen ja siitä se sitten alkoi. Jumbo ja Ikea... Ei tarvinne enempää kertoa ;-) Mahtaa olla isäntä tyytyväinen luottokorttilaskuun, jonka saa maksettavakseen reissunsa jälkeen (kun vuorotteluvapaalaisellahan tunnetusti taskut on rahaa pullollaan) ;-D

Tiistaina oli sovittu, että Indy menee ystävänsä luo leikkimään. Ape halusi kuitenkin jäädä sinne myös, joten pääsin hetkeksi itsekseni. Tuo hetki tosin ei kulunut erityisen rennoissa tai mukavissa merkeissä. Halusin käydä sillä välin tapaamassa rakasta ystävääni, joka menetti juuri omaisensa :-(

Kotiin palattuani Indyn kaveri tuli vielä meille leikkimään, jotta hänen äitinsä pääsi vuorostaan hetkeksi omille asioilleen.

Keskiviikkona meitä ilahdutti koko päivän Apen rakas kummisetä poikansa kera. Kummitätikin suuntasi paikalle kun töiltään ehti. Pääsivät muksut Porschen kyytiinkin!!

Torstaina suuntasimme sukuloimaan Hämeenlinnaan. Mummo on muuttanut kertakaikkisen ihanalle paikalle, Ahveniston harjun yli kävelimme kymmenessä minuutissa uimarantaan (- metsämansikoitakin löytyi hurjat määrät!), jossa sitten muksut kaksi tuntia +21 asteisessa vedessä pulikoivat. Ei, minä en edelleenkään aio itseäni kylmettää, tämä helteinen ja kostea ilmasto sopii mun hipiälle paremmin.

Perjantaina jatkoimme Hämeenlinna tourneeta Papan kanssa, joka kuskasi meidät pitkästä aikaa Ahveniston näköalatorniin. Emme jaksaneet kaikki rappuja laskea, mutta niitä tuli jokunen sata kivuttua. Eikä muksuilla tehnyt heikkoakaan, hapoille meni ainoastaan äiti ;-) Suosittelen poikkemaan, jos Hämeenlinnassa liikutte, näköalat ovat mainitsemisen arvoiset!

Tänään saimme heti aamusta Apen rakkaan tyttöystävän yökylään. Äitinsäkin saapuu toista äitiä viihdyttämään, kun työnsä saa päätökseen.

Ja huomennahan isäntä jo saapuukin kotiin. Tästä viikosta selvittiin siis hengissä :-)

Mutta kuten huomaatte, sen verran on voimille käynyt, että melko yksipuolinen on raportti tällä kertaa, ei ole voimat riittäneet lasten tarinoiden mieleenpainamiseen. Ehkä sitten taas ensi viikolla, kun ihan oikea loma vihdoin alkaa!

krapulaviikko

Hups! Kuinkas se nyt noin vilahti, kokonainen viikko, enkä edes muistanut koko blogia.

Kertonee siis jotakin viime viikosta.

Ihanan juhannuksen perään seurasikin nimittäin varsinainen krapulaviikko. Hui kauhea! Ja krapula oli siis tuolla henkisellä puolella, erityisesti lapsilla.

En tajua mitä tapahtui. Meidän normaalisti suht siedettävästi (ainakin ison osan aikaa) käyttäytyvistä lapsista sukeutui viime viikolla täysiä hirviöitä. Koko viikko oli aivan järkyttävä. Muksut ärisivät ja murisivat, pahantuulisina tappelivat, kiusasivat vuoronperään toisiaan, mököttivät, uhosivat ja tekivät mitä huvitti.

Mikään puhe ei mennyt perille, ei kaunis eikä rumempikaan (joka sentään yleensä viimeistään auttaa).

*PUUH*

Isäntä oli vielä tietysti yövuoroissa ma-to, joten toivottua ja tarpeellista tukea ei sieltäkään voinut saada. Ristus, että "meinas" tämän äidin hermo olla koetuksella.

Tähän päälle vielä Apen 7v synttärit perjantaina (ja tietysti juhlat sekä lauantaina sukulaisille että sunnuntaina kavereille) siivoamisineen, kaupassakäynteineen, ruuanlaittoinen ja leipomisineen meinas olla hieman liikaa.

Lauantai-iltana mitta oli niin täysi, että painuin yksin leffaan myöhäisnäytökseen. Eipä ole sellaista ennen tapahtunut.

No, synttärit onnistuivat oikein kivasti, aikuisillakin oli mukavaa, vaikka työtähän nuo aina teettävät (ja hikipisaroita, koska kesän kuumimmat päivät tuntuvat aina sattuvan synttärien tienoille). Kaverisynttärit järjestettiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona, Leikkiluolassa Hakaniemessä, ja kokemus oli sen verran helppo, ettei jatkossakaan varmaan juhlia kotona enää järjestetä ;-)

Ja Ape oli tietysti aivan fiiliksissä.

Isäntä lähti tänään viikoksi lappiin kalastamaan, joten yh-arki senkun jatkuu. Toivotaan siis, että tällä viikolla Ape rauhassa omassa huoneessaan vain rakentelee synttärilahjaksi saamiaan Star Wars-legoja (joita taisi tulla viisi tai kuusi pakettia :-D) ja neitikin keksii muuta tekemistä kuin veljensä kiduttamisen.

Jos ei, jääpalat laitoin jo pakkaseen tekeytymään, jos joutuu miestä väkevämpää paukkua tekemään selvitäkseen tästäkin viikosta ;-D

Mukavaa lomaa joka tapauksessa kaikille, joilla sellaista jo on! Kai se loma voi olla rentouttavaakin ;-D

juhannus

Voi miten olenkaan unohtanut, että juhannus voi olla oikeasti ihana juhla!?

Vietimme kaksi päivää Savon sydämessä, Puulaveden rannalla, hyvien ystävien ihanassa kodissa. Aikuisia oli kuusi, lapsia seitsemän. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanu olla mukana ;-)

Lapset tulivat toimeen käsittämättömän hyvin, yhtä ainoata riitaa ei edes tyttöjen välille tullut koko aikana (no, ihan pientä mökötystä lukuunottamatta).

Juoksentelivat ISOLLA pihamaalla, hyppivät trampoliinilla, pojat saivat pelata sydämensä kyllyydestä Pleikkaria (ja kyllä muuten pelasivatkin), tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, My Little Ponyilla, PetShopeilla...

Ja ajoivat mönkijää (samoin MINÄ!!), uivat, saunoivat, söivät herkkuja ja nukkuivat asuntoautossa!

Ja aikuiset juttelivat, söivät, joivat, saunoivat ja nauroivat. En muista, koska viimeksi olisin nauranut niin paljon ja makeasti kuin viime yönä aina aamuyöhön asti.

En voi kuin huokaista syvään. Ja kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka meidät luokseen pyysivät. Parempaa lomanaloitusta en olisi voinut saada!

iso neiti myös!

Meidän neitikin liittyi tänä aamuna isojen kerhoon:

Hän kävi yksin kauppaostoksilla!

Uskomattoman reippaasti ilmoitti olevansa halukas lähtemään vessapaperiostoksille lähikauppaan (meillähän ei ole tarvetta ylittää katua, joten siltä osin matka on turvallinen).

Ja niin Indy menikin. Avain kaulassa, puhelin kassissa.

Vartin reissulla ei meitä puhelimitse tuekseen kaivannut. Oli ehtinyt jo tuona aikana löytää Apelle tuliaisiksi tennispallon, ruosteisen rautanaulan ja käydä kaupassa kahdesti - kun oli ensimmäisellä kerralla unohtanut ostoksensa sinne ;-)

Ja voi sitä ylpeyttä. Sekä lapsen omaa että äidin.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ja meidän herra sitten:

Makasi tuossa patjalla lukemassa lehteä. Vilkaisin ohimennen ja tajusin, että hänellä on edessään Suomen Kuvalehti. Nauratti, kysyin, mitä ihmettä hän sillä lehdellä teki. Vastasi aika ajoin aikuisten lehtiä selailevansa. Pakkohan minun oli katsoa, mitä käyriä hän lehdestä juuri sillä hetkellä tutki: "Budjettivajeet paisuvat", "Julkinen velka kasvaa" ja "Työttömyys nousee kriisimaissa" :-D

Ihan vain hiukan nauratti :-)

Mukavaa juhannusta kaikille!

iso mies

Mikä on ison miehen merkki?

No tietysti se, että menee Lintsillä vuoristorataan!

Voi taivas, enpä olisi uskonut, että niin se meidän jätkä vilahti vuoristorataan. Eikä kuulemma huutanut matkalla kertaakaan :-D

Kyllä, kesän "pakollinen" huvipuistovierailu on tehty viime sunnuntaina. Ei ole mua varten se paikka, onneksi lasten kavereiden äiti kulki noiden kanssa pakolliset laitteet.

Ja tänään oli virallisesti sitten viimeinen päiväkotipäiväkin. Apesta tuli iso mies :-( Itse on vähän surkeana, toistaa useasti, ettei halua olla yhtään vanhempi kuin nyt on. Kyllä on suuri vaihe pienen ihmisen elämässä.

mitä mitä mitä

Onko tässä tullut liikuttua liikaa puistoissa, kavereilla, tapahtumissa ja pitkin poikin viimeaikoina?

Meidän normaalia, ihanaa lauantaipäivää ovat tänään sävyttäneet mankumiset "Mennäänkö tänään puistoon?", "Äiti, voidaanko mennä tänään ulos?", "Äi-ti, mennään puistoon!".

Ei, ei, ei, eihän meidän lauantai-päivän ohjelmaan kuulu tuollainen ;-) Eikä varsinkaan, kun ulkona on sateisen harmaa päivä.

Meillähän maataan sängyssä, sohvalla, patjalla, katsotaan tv:tä, syödään karkkia, pelaillaan pelejä ja vain ollaan...

Täytyypä palata takaisin normaali-elämään, etteivät opi liian aktiiviksi ;-D

- By the way: Tämä äiti taisi olla hiukan väsynyt parin viime viikon univeloista. Sain tänään itseni kiskottua väkisin ylös klo 13.30, silloinkin olisin vielä mieluusti jatkanut uniani!

Eikä meillä siis ollut toista aikuista kotosalla, keskenään nuo kaksi aikaansa viettivät. Sillä seurauksella, että olivat nauttineet koko rahan edestä: Neiti oli mm. syönyt aamupalaa olohuoneessa (muroja ympäri sohvaa ja lattiaa) ja rikkonut rakkaan snö-koruni *huoh* Mutta aina jotakin joutuu maksamaan, ehkä tämä oli pieni hinta siitä, että kerrankin nukuin.

pikkuroisto

Kyllä toi meidän neiti on uskomaton!

Tänään taas kuuhaili nukkumaan mennessä pitkin poikin pitkälti yli tunnin, kanniskeli tavaroita sänkyynsä, kävi vessassa, isää halaamassa, varastamassa äidin peiton...

Lopulta sanoin painavan sanan (ts. ärähdin), että nyt riittää, nyt nukkumaan.

Ja puoli tuntia tämän jälkeen, kun huoneessa oli hiljaista, menin katsomaan joko olisi nukahtanut. Neitiä ei ollut missään!!! Ajattelin ensin, että nukkuu taas lattialla (tätähän harrasti jossakin vaiheessa), muttei näkynyt.

Voitte vain arvata, mistä hänet löysimme, täysin tyytyväisenä nukkumassa: No vanhempien makuuhuoneesta, äidin paikalta tietysti!!!

On se kyllä uskomaton pikkuroisto!! :-D

Me ollaan tulevaisuudessa sen kanssa niiiiiiin pulassa!