aurinkoa, fudista, kirjaimia ja perkeleitä

Siinä tämän päivän saldo.

IHANA ilma! Voi kunpa saisimme taas tällaisen kesän. Mitä kuumempi, sen parempi. Tämän äidin mielestä, ajatelkoot muut mitä tykkäävät! Pakko oli tänään vielä illalla lähteä hetkeksi uudelleen ulos töiden jälkeen, kun pelkään näiden säiden olevan kohta taas ohi.

Fudiskoulua tämä viikko. Apella siis. Kovasti työllistävää, noinniinkun kuljetus- ja järjestelynäkökulmasta. Onneksi Apen parhaan kaverin äiti on pelastavana enkelinä kuljettanut herraa kolme päivää, huomisen ja perjantain saamme järjestymään omin voimin.

Ape kuitenkin viihtyy ja tykkää. Vaikka myönnän, etten ole oikein ehtinyt kysellä tuntemuksia. Voimat taas vähän vähissä äidillä - syykin selvisi muutama tunti sitten: lämpöily ei ole ottanutkaan lähteäkseen. Joko kuuma sää saa lämmöt nousemaan - tai sitten tauti jyllää edelleen, kolme viikkoa huomenna täynnä :-(

Muutaman lastenkin jutun olen tänään kuitenkin pistänyt mieleen:

Olimme lähdössä puistoon. Olimme menossa pihaportista ulos (ainoa poistumistie meiltä). Työmiehet olivat säätäneet talon portin kanssa, eikä se toiminut normaalisti. Kirosin tapani mukaan prkl:ttä portista ulos yrittäessämme. Ape totesi minulle: "Äiti, älä kiroile, täällä on muitakin!" (nuori poika koiraa ulkoiluttamassa) - Tästäkö se alkaa kun äitiä pitää hävetä? ;-)

Hetken päästä Indy kertoili potkulautailun lomassa, että hänen suosikkikirjaimensa ovat R ja E. No minunhan kuului tietysti kysyä miksi. "No R niinkun rakkaus tietysti" ------ "Äiti mikä se toinen kirjain oli, jonka sanoin?" :-D Ihana!

Äitiinsä tullut tuo lapsi muutenkin. Tämän päivän järjestelyihin kuului, että paras ystäväni tuli tunniksi Indyn seuraksi, kun molemmat vanhemmat olivat töissä ja Ape fudiskoulussa (en halunnut tunnin takia viedä päiväkotiinkaan). Aamulla neiti oli meikannut ja valinnut pitkään vaatteita, kun hänelle tuli hoitaja.

Tiedättekö sen tunteen, kun voisi pakahtua rakkaudesta, kun nuo omat hassut ovat niin kertakaikkisen ihania?

voihan itku

Joskus elämä voi olla pienestä kiinni, erityisti kun sitä katselee tuolta lähempää lattianrajaa.

Rakas prinsessamme meni tänään iltapissalle - ja hetken päästä vessasta kuului lohduton itku.

Menin katsomaan, mikä pienellä on hätänä:

Vessapaperi on erilaista kuin normaalisti. Tässä paperissa on sydämiä.

Voi noita lapsia, kyllä elämä on joskus vaikeaa.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Oma koti kullan kallis

Aihe ei nyt liippaa kovin läheltä lapsia, mitä nyt tietysti asuvat samassa taloudessa, mutta Liloun innostamana päätin kuvata minulle tärkeitä kohtia kodistamme. Emme toki ole tästä muuttamassa, mutta kiva kuitenkin, kun jotakin on tallessa.

Halusin jakaa kuvat teidänkin kanssanne. Päiväkirjahan näiden sivujen tarkoitus on olla, miksi tänne ei siis muutamat kotikuvatkin sopisi.

Vuosien varrella olen pikkuhiljaa saanut ja kerännyt ympärilleni rakkaita esineitä ja huonekaluja.

Vuosien haaveeni teatterituolista toteutui vihdoin, kun noin vuosi sitten bongasin tämän kaunottaren huuto.netistä. Sopi väreihinkin loistavasti. Tuoli on peräisin Turun ruotsalaisesta teatterista, Suomen ensimmäisestä kuulemma. Näiden veikattiin olevan noin 30-luvulta. Miettikää, millaisia ihmisiä näissä on mahtanut vuosikymmenien saatossa istua?!

Naivistinen taide on aina ollut minusta hauskaa, vaikka en erityisesti taiteen ystävä olekaan. Taulu on perintö rakkaalta edesmenneeltä mummoltani ja siksi erityisen tärkeä. Lisäksi kuvassa on suosikkilamppuni. Laatikosto on vanha hammaslääkärin vastaanoton kaappi, pieni tuoli sen päällä valurautainen pihakoriste.

Ihastuin tähän tuoliin ikihyviksi Dayssä. - Onnekseni tuohon aikaan pieni prinsessamme täytti 1v, joten sain hyvän syyn ostaa sen hänelle synttärilahjaksi :-) Pupu kyydissä on Mailegin söpöläinen.

Meille tuli vähän niinkuin vahingossa uusi isompi tv ja tv-taso oli pakko hommata. Tämä on uusin kaikista hankinnoistamme.

En ole erityinen afrikka-fani, mutta anopin perintönä meille on eksynyt jokunenkin afrikka-aiheinen esine. Tämä kehyksiin pingotettu kangas on yksi suosikeistani. - Ja kuten huomaatte, korut ovat heikkoutuni.

Ystävämme otti aikanaan ihania hääkuvia, joista minä hieman modifioin suosikkiani. Tämä on rajattu isommasta hääkuvasta, muutettu mustavalkoiseksi ja teetetty canvas-kankaalle. Seinään olen maalannut harmaalla kehykset.

Koska hääpuvulle ei löytynyt mistään paikkaa, ripustin sen seinälle koristeeksi (kerää muuten pirusti pölyä ;-D)

Tämä on kodin ehdoton suosikkini. Vaatekaappi on mittojen mukaan teetetty - ja ovessa oleva kuva on ystävämme ottama.

Tämän vaatekaapin kunniaksi on pidetty bileekin ;-)

En ole erityisen kätevä käsistäni, mutta kun tarvitsimme uudet yöpöydät, maalasin vanhat ruokapöydän tuolimme uudelleen ja ruuvasin yölampun niihin kiinni.

Hyödylliseksi muistutukseksi tälle kuumakallelle. Taulu ottaa kaikki kotiimme tulijat vastaan heti ovelta.

Ja jottei totuus unohtuisi - tältä meillä näyttää yleensä aina. Tavaraa joka paikassa enemmän kuin laki sallii :-)

Ihanaa helleviikkoa jokaiselle!

ylös ja ulos

Todellakin. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kaksi päivää ulkoiltu ahkerasti!! Uskomatonta mutta totta! Eilen oltiin työpäivän päälle vielä kaks ja puol tuntia puistossa (MIELETÖN ilma, lämpöä oli varmaan auringossa 30), tänään kans yli kaksi tuntia (ei enää ollenkaan niin ihana ilma, olin lopulta ihan jäässä!).

Tarkoittaakohan tämä sitä, että minäkin alan pikkuhiljaa tervehtyä? Eilisen uskomattoman lämpimän kesäkelin jälkeen tänään on vapaapäiväkin tuntunut poikkeuksellisen mukavalta. Ihan lomamaiselta.

Lapsetkin ovat olleet mukavia - tai sitten hyvällä fiiliksellä ei kiukuttelua edes kuule.

Päiväkodin kevätjuhla onnistui tiistai-iltana hyvin. Molemmat lapset esiintyivät käsittämättömän reippaina eikä jännitystä näkynyt lainkaan (sitä kyllä kuulemma oli, kertoivat jälkikäteen). Äitikin piti itsensä kasassa eikä kyyneleitä tarvinut vielä vuodattaa (lapsillahan jatkuu hoito vielä kuukauden).

Meidän kundista on tullut kertakaikkisen upea nuori mies. Vaikka jokainen äiti ja isä on tietysti sitä mieltä, että oma lapsi on se fiksuin, kyllä tuo meidän lapsi on hieno lapsi. Puistossa tänään pelasivat kuuden kundin kanssa fudista - ja meidän kundi oli ainoa, joka ahkerasti syötteli. Tuohon ikään toki kuuluu vielä itsekkyys, mutta muut kundit olivat parikin vuotta vanhempia - ja silti meidän kundi (porukan nuorin) oli se kaikkein epäitsekkäin syöttelijä.

Itsekin hiukan ihmetteli jälkikäteen: "Äiti, miksi muut haluaa aina vaan laukoa itse eikä koskaan syöttele?"

Kai on siis lupa olla ihan oikeasti ylpeä? ;-)

Prinsessakin on muutamassa kuukaudessa muuttunut silmissä. Tuo oman polkunsa kulkija, jolla ei juuri hyviä kavereita ole ollut, eikä niitä ole edes kaivannut, juoksenteli tukka putkella koko ajan uuden hyvän ystävänsä kanssa. Ja äiti saattoi siinäkin huokaista - ei se sittenkään ole erakko :-)

Monenlaisilla hyvillä fiiliksillä siis tänään!

Mukavaa loppuviikkoa!

Eltsun kenttä ja uusi elämä

Vietettiin tänään lasten kanssa ihka ensimmäistä kertaa niiden elämässä kaks ja puol tuntia yleisurheilukentällä.

Pitihän tuonne jo viime vuonna mennä, mutta enpä yllättäen saanut aikaseksi. Nyt kävin kuitenkin siellä antamassa lähtölaskennan omille läskeille (sain kunto-ohjelman, jonka tarkoitus olisi nyt sulattaa seitsemän vuoden aikana kertyneet ylimääräiset kerrokset) ja muksut olivat mukana (P yövuoroissa, joten vaihtoehtojakaan ei ollut ;-D).

Mutta olipa mukavaa! Kokeiltiin juoksemista, vauhditonta pituutta, korkeushyppyä ja kuulantyöntöäkin. Aika kului nopeasti, lapset pujottelivat erikorkuisten aitojen ali ja hyppivät "trampalla" (kuten Iina hyppypaikkojen laskeutumisalustoja kutsui) ja kaikille jäi hyvä mieli.

Eltsun (=Eläintarhan) kenttä on ehdottomasti mukava paikka meille kaupunkilaisille, joiden takapihalla ei ole montaa metriä ylimääräistä juoksutilaa. Ymmärtääkseni se tosin menee jossakin vaiheessa remonttiin, mutta saadaanpahan sitten vielä ehompi paikka temmeltää.

Ehdottamasti must go -paikka jatkossakin. Liikuntaa tulee kaikille ihan huomaamatta.

By the way - tuo meidän vanhempi lapsemme vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus myös korkeushypyssä. Vai mitä sanotte, jos n. 125 senttinen kaveri hyppää 87cm kevyesti? En oikeasti osaa arvioida, mutta noin niinkun ensikertalaiseksi aika hyvä saavutus. Ei tarvitsisi itse kokeilla edes, jos rima olisi oman rinnan korkeudella :-)

Minäkin hiukan kokeilin juoksemista, kun niiiiiiin kauheasti teki mieli. Huonolla menestyksellä :-( Jalkapohja on edelleen aivan yhtä huonona - se olisi sitten lääkäriaikaa ensi viikolle tiedossa *huoh*

Muuten fiilis liikunnan suhteen on itselläkin taas nousussa. Sain henkilökohtaisen ohjelman, jolla tavoite tosiaan olisi nyt oikeasti alkaa itseään piiskaamaan ;-) Koska mikäs sen kivempaa, heh.

Kesäkuu jo kurkistaa, toivottavasti saataisin jo niitä kesäkelejäkin!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Arki is back

Mikä ihme siinä on, että ollaan oltu kotona kokonaista neljä päivää ja lomasta tuntuu olevan jo ikuisuus?

Ei sillä tavalla ikävästi, että arki jotenkin ahdistaisi, hämmentää vain tämän ajantajun (vai mikä se sitten onkaan) katoaminen.

Onko tämä yleismaailmallinen kokemus vai ovatko ne vain minun aivoni, jotka toimivat kummallisesti? Kun kuitenkin meidän ihmistenhän pitäisi olla nimenomaan se rotu, jolla on muisti ja kokemusmuistikin.

No, se siitä. Kuumeen työnsi minulle paluupäivänä ja sitä onkin pidellyt tähän asti. Onneksi ei muita oireita ole, olo on ollut ihan ok. Tänään kävin lääkärissä, labrakokeilla nyt testataan, tuliko tuliaisia matkalta vai onko kyse jostakin muusta pöpöstä.

Ape valitteli eilen illalla nukkumaan käydessä leukaansa. Annoin lääkettä, epäilin, että olisi jotenkin kolahtanut ja mennyt vähän sijoiltaan. Parempaakaan selitystä en keksinyt. Heräsi raukka tänä aamuna neljän jälkeen itkien, valitteli poskea, kaulaa, korvaa. Olin aivan varma, että se on taas korvatulehdus. Ei muuta kuin lääkäriaikaa netissä aamuyön tunteina varaamaan, jottei vaan pääse yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla talvella.

Eipä siellä ollutkaan tulehdusta!?! Ja kipukin on ainakin päivän ajan ollut pois (tuntuu kyllä kuulemma - tosin lääkityskin on ollut tehokas). Toivottavasti oli vain jokin epämääräinen hetkellinen vaiva, koska muutoin tämä äiti on taas melkoisena kysymysmerkkinä.

Ape jäikin sitten kotiin tänään, kun Indy pääsi päiväkodin kanssa koko päivän retkelle Rehndahlin kotieläintilalle . Koko päiväkodin väki lähti matkaan. Itse en ole käynyt, mutta muksut tuntuvat kovasti tykkäävän. Päiväkoti teki vastaavan retken myös viime keväänä ja siitä asti on puhuttu pupuista, joita sieltä kuulemma löytyy.

Tänään Indy otti jopa kameran mukaan ottaakseen kuvia pupuista Apelle, joka niistä on ollut erityisen innoissaan. No, kuten arvata saattaa, ei jäänyt aikaa kuvien ottamiseen, oli mm. karannut härkä (tämä tarina ei ole ihan vielä aikuisille auennut) :-)

Menin kuitenkin Apen surkeutta katsellessani lupaamaan, että kesän aikana vuokraamme auton ja käymme tilalla perheen kesken (Piru että aina pitää mennä lupaamaan kaikenlaista, minä kun olen äääääärimmäisen tarkkaa siitä, että pidän kiinni KAIKISTA lupauksistani!). Ehkä näemme silloin kaikki niitä pupuja - tai sen härän :-)

Tämä pupu ei kuitenkaan taida tuolta tilalta löytyä ;-) Moniko tunnistaa ja muistaa hänet?

sisarusrakkautta

Tähän ei äidin liene tarpeen kommentoida:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥