ylös ja ulos

Todellakin. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kaksi päivää ulkoiltu ahkerasti!! Uskomatonta mutta totta! Eilen oltiin työpäivän päälle vielä kaks ja puol tuntia puistossa (MIELETÖN ilma, lämpöä oli varmaan auringossa 30), tänään kans yli kaksi tuntia (ei enää ollenkaan niin ihana ilma, olin lopulta ihan jäässä!).

Tarkoittaakohan tämä sitä, että minäkin alan pikkuhiljaa tervehtyä? Eilisen uskomattoman lämpimän kesäkelin jälkeen tänään on vapaapäiväkin tuntunut poikkeuksellisen mukavalta. Ihan lomamaiselta.

Lapsetkin ovat olleet mukavia - tai sitten hyvällä fiiliksellä ei kiukuttelua edes kuule.

Päiväkodin kevätjuhla onnistui tiistai-iltana hyvin. Molemmat lapset esiintyivät käsittämättömän reippaina eikä jännitystä näkynyt lainkaan (sitä kyllä kuulemma oli, kertoivat jälkikäteen). Äitikin piti itsensä kasassa eikä kyyneleitä tarvinut vielä vuodattaa (lapsillahan jatkuu hoito vielä kuukauden).

Meidän kundista on tullut kertakaikkisen upea nuori mies. Vaikka jokainen äiti ja isä on tietysti sitä mieltä, että oma lapsi on se fiksuin, kyllä tuo meidän lapsi on hieno lapsi. Puistossa tänään pelasivat kuuden kundin kanssa fudista - ja meidän kundi oli ainoa, joka ahkerasti syötteli. Tuohon ikään toki kuuluu vielä itsekkyys, mutta muut kundit olivat parikin vuotta vanhempia - ja silti meidän kundi (porukan nuorin) oli se kaikkein epäitsekkäin syöttelijä.

Itsekin hiukan ihmetteli jälkikäteen: "Äiti, miksi muut haluaa aina vaan laukoa itse eikä koskaan syöttele?"

Kai on siis lupa olla ihan oikeasti ylpeä? ;-)

Prinsessakin on muutamassa kuukaudessa muuttunut silmissä. Tuo oman polkunsa kulkija, jolla ei juuri hyviä kavereita ole ollut, eikä niitä ole edes kaivannut, juoksenteli tukka putkella koko ajan uuden hyvän ystävänsä kanssa. Ja äiti saattoi siinäkin huokaista - ei se sittenkään ole erakko :-)

Monenlaisilla hyvillä fiiliksillä siis tänään!

Mukavaa loppuviikkoa!

Eltsun kenttä ja uusi elämä

Vietettiin tänään lasten kanssa ihka ensimmäistä kertaa niiden elämässä kaks ja puol tuntia yleisurheilukentällä.

Pitihän tuonne jo viime vuonna mennä, mutta enpä yllättäen saanut aikaseksi. Nyt kävin kuitenkin siellä antamassa lähtölaskennan omille läskeille (sain kunto-ohjelman, jonka tarkoitus olisi nyt sulattaa seitsemän vuoden aikana kertyneet ylimääräiset kerrokset) ja muksut olivat mukana (P yövuoroissa, joten vaihtoehtojakaan ei ollut ;-D).

Mutta olipa mukavaa! Kokeiltiin juoksemista, vauhditonta pituutta, korkeushyppyä ja kuulantyöntöäkin. Aika kului nopeasti, lapset pujottelivat erikorkuisten aitojen ali ja hyppivät "trampalla" (kuten Iina hyppypaikkojen laskeutumisalustoja kutsui) ja kaikille jäi hyvä mieli.

Eltsun (=Eläintarhan) kenttä on ehdottomasti mukava paikka meille kaupunkilaisille, joiden takapihalla ei ole montaa metriä ylimääräistä juoksutilaa. Ymmärtääkseni se tosin menee jossakin vaiheessa remonttiin, mutta saadaanpahan sitten vielä ehompi paikka temmeltää.

Ehdottamasti must go -paikka jatkossakin. Liikuntaa tulee kaikille ihan huomaamatta.

By the way - tuo meidän vanhempi lapsemme vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus myös korkeushypyssä. Vai mitä sanotte, jos n. 125 senttinen kaveri hyppää 87cm kevyesti? En oikeasti osaa arvioida, mutta noin niinkun ensikertalaiseksi aika hyvä saavutus. Ei tarvitsisi itse kokeilla edes, jos rima olisi oman rinnan korkeudella :-)

Minäkin hiukan kokeilin juoksemista, kun niiiiiiin kauheasti teki mieli. Huonolla menestyksellä :-( Jalkapohja on edelleen aivan yhtä huonona - se olisi sitten lääkäriaikaa ensi viikolle tiedossa *huoh*

Muuten fiilis liikunnan suhteen on itselläkin taas nousussa. Sain henkilökohtaisen ohjelman, jolla tavoite tosiaan olisi nyt oikeasti alkaa itseään piiskaamaan ;-) Koska mikäs sen kivempaa, heh.

Kesäkuu jo kurkistaa, toivottavasti saataisin jo niitä kesäkelejäkin!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Arki is back

Mikä ihme siinä on, että ollaan oltu kotona kokonaista neljä päivää ja lomasta tuntuu olevan jo ikuisuus?

Ei sillä tavalla ikävästi, että arki jotenkin ahdistaisi, hämmentää vain tämän ajantajun (vai mikä se sitten onkaan) katoaminen.

Onko tämä yleismaailmallinen kokemus vai ovatko ne vain minun aivoni, jotka toimivat kummallisesti? Kun kuitenkin meidän ihmistenhän pitäisi olla nimenomaan se rotu, jolla on muisti ja kokemusmuistikin.

No, se siitä. Kuumeen työnsi minulle paluupäivänä ja sitä onkin pidellyt tähän asti. Onneksi ei muita oireita ole, olo on ollut ihan ok. Tänään kävin lääkärissä, labrakokeilla nyt testataan, tuliko tuliaisia matkalta vai onko kyse jostakin muusta pöpöstä.

Ape valitteli eilen illalla nukkumaan käydessä leukaansa. Annoin lääkettä, epäilin, että olisi jotenkin kolahtanut ja mennyt vähän sijoiltaan. Parempaakaan selitystä en keksinyt. Heräsi raukka tänä aamuna neljän jälkeen itkien, valitteli poskea, kaulaa, korvaa. Olin aivan varma, että se on taas korvatulehdus. Ei muuta kuin lääkäriaikaa netissä aamuyön tunteina varaamaan, jottei vaan pääse yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla talvella.

Eipä siellä ollutkaan tulehdusta!?! Ja kipukin on ainakin päivän ajan ollut pois (tuntuu kyllä kuulemma - tosin lääkityskin on ollut tehokas). Toivottavasti oli vain jokin epämääräinen hetkellinen vaiva, koska muutoin tämä äiti on taas melkoisena kysymysmerkkinä.

Ape jäikin sitten kotiin tänään, kun Indy pääsi päiväkodin kanssa koko päivän retkelle Rehndahlin kotieläintilalle . Koko päiväkodin väki lähti matkaan. Itse en ole käynyt, mutta muksut tuntuvat kovasti tykkäävän. Päiväkoti teki vastaavan retken myös viime keväänä ja siitä asti on puhuttu pupuista, joita sieltä kuulemma löytyy.

Tänään Indy otti jopa kameran mukaan ottaakseen kuvia pupuista Apelle, joka niistä on ollut erityisen innoissaan. No, kuten arvata saattaa, ei jäänyt aikaa kuvien ottamiseen, oli mm. karannut härkä (tämä tarina ei ole ihan vielä aikuisille auennut) :-)

Menin kuitenkin Apen surkeutta katsellessani lupaamaan, että kesän aikana vuokraamme auton ja käymme tilalla perheen kesken (Piru että aina pitää mennä lupaamaan kaikenlaista, minä kun olen äääääärimmäisen tarkkaa siitä, että pidän kiinni KAIKISTA lupauksistani!). Ehkä näemme silloin kaikki niitä pupuja - tai sen härän :-)

Tämä pupu ei kuitenkaan taida tuolta tilalta löytyä ;-) Moniko tunnistaa ja muistaa hänet?

sisarusrakkautta

Tähän ei äidin liene tarpeen kommentoida:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ei mennä kotiin, eihän?

Jos oli lähtö reissuun vaikeaa, yhtä vaikeaa oli reissusta kotiinlähtö :-( Itku oli päästä, kun piti Rodokselta eilen lähteä.

Onneksi muisto haalistuu nopeasti, ikäväkin siis helpottaa - ja kuvat ovat aina muistuttamassa lapsia ihkaensimmäisestä etelän reissustaan.

Reissussa tapahtunutta

Pitäähän reissusta kortteja lähettää. Lapset saivat valita, kenelle halusivat omat korttinsa osoittaa.

Molemmat halusivat lähettää kortit myös päiväkotiryhmilleen.
Indyn kortin teksti:
"Minulla on jo ikävä teitä. Haluaisin jo päiväkotiin, mutta en pääse, kun olen lomalla."

- "Ei mulla oikeasti ole sinne ikävä, mutta niille tulee parempi mieli, kun ne kuulee, että mulla on niitä ikävä. Jos mä sanoisin, että mä olen mielummin täällä kuin niiden kanssa, niille tulis varmasti paha mieli"

OMG! Milloin 4-vuotias on alkanut miettiä muiden tunteita? Mutta ihanahan tuo on, meidän pieni tyttäremme.

Terveisiä helteestä

Että vähänkös täällä on ihanaa!!! Neljättä päivää auringonpaahteessa aloitellaan (26-27 astetta), ei höpsömpää.

Altaassa ja hotellin ympäristössä lupaukseni mukaisesti vietetty koko tämä aika. Ei ole ollut kiire mihinkään.

Lapset ovat olleet oikein hienosti, ei ole tarvinut juuri ärähdellä. Lento meni mainiosti, neljä tuntia on oikein passeli. Ruoka on maistunut (kiitos All Inclusive seisovan pöydän) ja unten maille ovat lapset kadonneet joka ilta hyvin tehokkaasti ilman suurempia suruja. (Koko perhe nukahtanut kahdeksan jälkeen joka ilta, hih)

Ape oppi uimaan heti ensimmäisenä päivänä - ja uimavehkeitä (puhallettavia lainelautoja, -lauttoja, käsikellukkeita, vesipyssyjä) on matkalaukullinen :-)

Maanantaina ja tiistaina on auto varattuna, pitäisi kai lähteä ihan hiukan katsastamaan nähtävyyksiä. Helposti saisin kyllä viikon istuttua tuossa altaan reunalla, mutta ehkä on hyvä viettää hieman aikaa myös pois paahteesta.

Kuvia en täällä maailman kolkassa saa koneelle siirrettyä, joudutte siis tyytymään netistä löytämääni.

Ihanaa sunnuntaita sinne kylmään Suomeen (totta kai olemme seuranneet netistä teidän ilmojanne - vahingonilohan on se paras ilo ;-D)! Huutakaa Suomi tänään maailmanmestariksi!