Wappujuoksun tulokset

Kaikki ovat varmasti suurella jännityksellä näitä odottaneet, löysin ne vihdoin netistä:

Tänä vuonna ei ihan voittoa tullut. Tuloksia hiukan vääristää se, että poikkeuksellisesti kaksi ikäluokkaa ja molemmat sukupuolet juoksivat samassa lähdössä ja molemmilla sattui vuotta vanhempien porukka. Tuloksista ei selviä, kuka on minkäkin ikäinen, joten nyt ikäkautensa parhaimpia ei voi sanoa.

Indy:
TYTÖT ja POJAT 2005-2006 synt. Matka 40 m

Sijoitus tytöistä 16. ajalla 10,46
Sijoitus kaikista 39. , osallistujia 93

Ape:
TYTÖT ja POJAT 2003-2004 synt. Matka 60 m

Sijoitus pojista 10. ajalla 12,00
Sijoitus kaikista 14., osallistujia 62

Mun mielestä nää on ihan loistavia tuloksia, mutta sen verran korkeat odotukset muksuilla oli, että tuloksia en ole heille viitsinyt kertoa. Kerrotaan sitten, jos niitä kysyvät.

Jännitystä ilmassa

Meidän perheen ensimmäinen etelänreissu lähestyy, lähtö on HUOMENAAMULLA (- ja apua, satatuhatta asiaa tekemättä, vaikka luulin olevani hyvin valmistautunut!)

Jännitystä ilmassa kahdellakin tavalla:

Erityisesti Indy on ihan täpinöissään, ei meinaa housuissaan pysyä (yleensä kulkeekin vain alushoususillaan kotona ;-D), eilen veti oman lentolaukkunsa meidän ison matkalaukun viereen. Sinne oli pakattu uikkarit ja uudet varvastossut (jotka välttämättä halusi, vaikka ne hiertävät varpaita <-NAINEN!).

Sitten veti kättä lippaan mun vieressä (ai miten niin tv:stä tulee näitä armeija-aiheisia ohjelmia "erikoisrajajääkärit" ja mitä niitä nyt on):
"Äiti, mitä voin sitten tehdä?"


Suurempi jännityksen aihe onkin sitten Ape, joka on kipeänä :-( Nosti kuumeen maanantai-aamuyöstä. Varasin samantein lääkäriajan ja saimme antibiootin, joten nyt jännityksellä odotellaan. (Liimakorva oli btw parantunut, mutta siellä oli JÄLLEEN punoitusta molemmissa korvissa - ei kai tässä iässä enää voi alkaa korvatulehduskierrettä?) Eilen oli vielä 38 kuumetta, mutta korvia ei valita eikä oloaan muutenkaan - paitsi sitä huimausta, jota aina flunssa yhteydessä nykyään.


Jos siis kaikki menee näin hyvin, päästään huomenaamulla lähtemään. Vielä tosin voi tapahtua mitä tahansa, meidän perheessähän toinen lapsi yleensä tulee kolmen päivän viiveellä kipeäksi. Ja kun se sitten vielä on Indy, joka tulee TODELLA kovaan kuumeeseen, en usko lähtöön ennen kun ollaan perillä.

Suuria asioita

Keskustelu tältä illalta:

Pieni neiti prinsessamme (jolla sivumennen sanoen on järkyttävä esiteini-ikä ja jonka viime päivät ovat olleet yhtä draamaa) tulee itkien äidin luo haluten kuiskata jotakin tämän korvaan:

Indy: "Äiti, mun tarvii varmaan muuttaa täältä perheestä lapsena pois."

Äiti: "No minkä takia sä sellaista ajattelet?" ("Huh huh. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut, että hän tuollaista edes miettii, viisivuotias omassa päässä, mistä ihmeestä hän nyt noin loukkaantunut ja vihainen on?")

Indy: "No kun mun täytyy muuttaa johonkin, jossa mua autetaan tavaroiden keräämisessä. Täällä kukaan ei auta mua siivoamisessa. Te ette koskaan auta mua siivoamisessa, te vaan istutte ja katsotte televisiota ja mun on pakko siivota yksin."

Voi toista pientä. Hän kun on meidän perheen levittelijä. Leikkejä löytyy joka päivä, jokaisesta huoneesta ja hyvin monta kerrallaan. Ja vaikka kuinka autamme häntä joka päivä ja ilta, aina hän kokee, että hänen on yksin sotkunsa siivottava, koska kerromme hänelle, että on itse vastuussa sotkuistaan.

Mietinpähän taas vain, että missähän olemme tämän neidin kanssa kymmenen vuoden kuluttua. *huoh*

Kaikella Rakkaudella tietenkin.

Perheen isoin

En tainnut vielä muistaa kertoa tätä:

Indy: "Äiti, mä olen tän perheen isoin!"
Äiti: "Ahaa, miten niin?"
Indy: "Koska mä rakastan eniten tässä perheessä. Mulla on siis kaikkein isoin sydän."

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ - Voiko ihanampaa olla? - ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Treeniä, treeniä

Ja on pojat muuten treenattukin.

Koko viikko, vähän toistakin.

Ei, ei, en tietenkään minä. Olen istunut tiiviisti perseelläni sohvalla, koska sehän jo todettiin, että urheilu ei mulle sovi, viisi kuukautta edelleen kipuilevaa päkiää osoittaa sen täysin selvästi.

Mukulathan nuo. Treenaavat kuin hullut. Ape 50 vatsalihasta, 50 selkälihasta, 50 punnerrusta joka päivä. Juoksut, potkulautailut, pallon pelailut, fillaroinnit ja normaali arkikävelyt rapun kiipeämisineen päällä.

Indy ei ole halunnut ryhtyä selkä-,vatsa- ja ojentajalihastreeniin (teki toki kertaalleen) vaan on keskittynyt jalkalihaksiin.

P olisi torstaina tuonut autokyydillä Indyn luokseni kampaajalle (isäntä lähti itse veneenpesuhommiin). Ei käynyt, koska halusi kävellä treenin vuoksi.

Neiti on näistä kahdesta se, joka yleensä alakerrassa kotiin tullessa aloittaa AINA marinan "mua väsyttää, mennään hissillä", vaikka tietää, että käytämme kolmanteen kerrokseen aina portaita, jollei ole painavia kasseja mukana. Viimeisen viikon hän on KIELTÄYTYNYT tulemasta hissillä. Treeniä, treeniä.

Huvittavia. Ihania. Suloisia. Hellyyttäviä.

Ja kaikki tämä siis sen (heidän mielestään) ainoan ja oikean Wappujuoksun vuoksi! Voi hemmetin perkele! Rakas systerini meni vuosi sitten muksuille tästä kertomaan ja pyysi heitä mukaansa osallistumaan. No, tietystihän sinne oli päästävä. Ja nyt sitten matkaamme sinne todennäköisesti JOKA IKINEN vappu seuraavat vuodet.

Eihän siinä mitään, mutta tästä pääkaupungista tuonne Hyvinkäälle autottomana siirtyminen klo 9 vappupäivän aamuksi ei ole erityisen houkuttelevaa.

Mutta mitäpä sitä ei äiti lastensa vuoksi tekisi. Auto on vuokrattuna odottamassa, huomenna kerätään kimpsut ja kampsut, mennään serkkujen luo yökylään, äiti tappelee illalla puolitoista tuntia nukkumaan menon kanssa (kun molemmat itkevät ja parkuvat, että haluavat yöksi kotiin, kun heillä on niin ikävä omaa sänkyä!! UH!) ja herää silmät ristissä seitsemän jälkeen (viimeistään) vappupäivän aamuna.

Jep, Wappujuoksuun siis. Järjestetään paikallisella urheilukentällä. Viime vuonna molempien juoksumatka oli 40metriä, tänä vuonna Ape juoksee jo 60m. Lapsia on paikalla useampi sata, ratoja tietysti kahdeksan. Joten jonottamista, odottelua, kärkkymistä tiedossa...

Viime vuonna molemmat olivat NIIIN ylpeitä, voittivat omat juoksunsa. Ihan siis ikäkausitasolla, eivät vain tuossa omassa kahdeksan joukossaan. (Kyllä, ihan on ajanottokin kaikille lapsille, koska ajat ja sijoitukset ilmoitetaan paikallislehdessä! Vaikka mitalin saa tietysti jokainen lapsi)

Saa nähdä miten tänä vuonna. Kovasti ovat hetkittäin yrittäneet psyykata itseään pettymykseen, kun olen vihjannut, että aina ei välttämättä voita, mutta toisaalta se luotto omaan kykyyn on NIIN vahva.

Indylle tosin pettymykset ovat niin vaikeita käsitellä ja jännittää niin kovasti uusia tilanteita, että oli pitkään vakaasti sitä mieltä, ettei osallistu tänä vuonna. Kovasti on kuitenkin viime ajat treenannut, joten mielenkiinnolla odotan. Sääli, että olen lasten kanssa yksin, isäntä joutuu taas töihin, joten meitä ei ole kahta aikuista noita muksuja psyykkaamassa.

Mielenkiintoinen vappu siis taas edessä ;-)

Mukavaa vappua kaikille teillekin!

Siivoa suusi

Äiti: "Voi perseen perse!"
Indy: "ÄI-TI! Eikö tästä olla puhuttu!!?"

Elämän suuria totuuksia

Taas se totuus tulee lasten suusta.

Rakas poikamme sen eilen totesi:
- "Äiti, lapset on oikeasti hyvempiä kun aikuiset."
- "Mitä sä tarkoitat?"
- "No, mä en voisi olla rosvo, kun mä olen lapsi. Aikuiset voi."

Jotenkin tämä hyvä/paha-teema on ollut eilen pinnalla muutenkin, kävimme nimittäin myös seuraavan keskustelun:
-"Äiti, Kalle (nimi muutettu) tietää, että siitä voi tulla isona rosvo."
-"Ai. Miten niin? Ootko sä sanonu sille siitä asiasta jotain?"
-"Joo. Se ei kyllä enää oo kovin paha. Mut mä sanoin sille, että siitä voi tulla rosvo, jos se käyttäytyy aina tyhmästi. Se sano, että joo."

Tämä hyvän ja pahan miettiminen lienee ihan hyvä pääsiäisteema ;-)

Ihanaa aurinkoista pääsiäisen jatkoa, tänään luvattiin ennätyslämmintä!