Se oli sitten taas siinä, yksi vuosi elämästä - nyt vain uutta kohti

Menneeseen vuoteen on kuulunut monta hyvää ja ihanaa hetkeä, mutta myös raskaita uutisia ja vaikeita asioita. Toivon kaikesta sydämestäni, että alkaneesta vuodesta tulisi hieman helpompi. Tapahtumarikkautta vastaan minulla ei sen sijaan ole mitään.

Uusi vuosi vaihtui mukavasti ihan vain oman perheen kesken. Tänä vuonna oli ajatuksena ensi kertaa mennä kaverikylään, mutta kun me olimme juuri ja juuri selvinneet taudeista, tulivat ystäväperheen lapset sairaiksi. Uusi vuosi otettiin siis vastaan vanhan perinteemme mukaisesti. Ensin pääsin hetkeksi hengästämään (hih, tässä näemmä yhdistyivät sanat hengähtämään ja hengästymään) itsekseni, kävin lenkillä (tämä oli ainoa uusi osuus ;-D). P valmisti ruuaksi suussa sulavaa sisäfilepihviä (lapset tosin mielummin söivät nakkia ja lihapullia, mutta jäipähän aikuisille enemmän ;-D). Sen jälkeen suuntasimme perinteeksi muodostuneeseen ilotulitukseen kahdeksaksi kotirantaamme. Tästä lapsiperheille sopivasta järjestelystä saamme kiittää vuosi vuoden perään alueemme aktiivista asukasyhdistystä. Tulituksen ja tuttavien kanssa kuulumisten vaihdon jälkeen suunnistimme kotipihalle. Tarjolla oli "kuoharia" oikeista kuoharilaista. Kilistelimme Uutta Vuotta lasten kanssa. Sisään palattuamme oli vuorossa tinanvalantaa ja sen tulkintaa yhdessä. Illan lopuksi vielä ihan hiukan herkkuja. Siis täydellisen perinteistä kaikin tavoin.

Ihana poikamme ilmoitti noin kello 22, että hän on aivan puhki. Kun sanoin, että riisu sitten ihmeessä vaatteesi ja painu sänkyyn, teki hän mukisematta töitä käskettyä. Neiti laitettiin petiin samaan aikaan ja hänkin nukahti poikkeuksellisesti melko nopeasti.

Aikuiset saivat siis istua omassa rauhassa tuijottamassta tv:tä ja odottamassa vuoden vaihtumista kera juustojen. Ihanaa.

Vuoden ensimmäisenä aamuna Ape heräsi tavalliseen tapaansa hieman ennen kahdeksaa. Siirryin hänen kanssaan olohuoneeseen (koska ei halua olla siellä yksin) patjalle. Muutaman kerran havahduin hänen kommenttiinsa lastenohjelmista, mutta kun lopulta heräsin ja katsoin kelloa - se näytti 10.30!!! AH! Ja Indy siis nukkui edelleen. Heräsi alle puoli tuntia minun jälkeeni. Ja on ollut tänään kuin uusi tyttö. Koko viikko on ollut yhtä hermojen kiristelyä; kiukuttelua, temppuilua, vinkunaa, narinaa, taistelua ja raivoamista. Ei yhtä ainoaa normaaliäänellä lausuttua repliikkiä koko viikkoon. Nyt sitten selvisin syykin. Neiti on ollut sairastelujen jäljiltä vain aivan järjettömän väsynyt. Ihanaa, että hänellä on sitten tapana jossain välissä ottaa univelka takaisin.

Tiedoksi muuten, että nyt on taas vihdoin kuvia lisätty kotisivuille. Alla oleva on eilen illalla otettu.


Olkoon jokaisen vuosi täynnä mukavia yllätyksiä!