Tällä kertaa siis minä, eivät lapset.
Ei liikahda pääkopassa mikään, ei ole liikahtanut muutamaan päivään. Yleensä nappaan lasten puheista ja toimista jatkuvasti ideoita tänne kirjoittaakseni (vaikka useimmiten unohdan puolet ennenkuin saan ne tänne asti kirjattua), nyt ei niin mitään. Eikä meidän elämä nyt ole yhtäkkiä mihinkään muuttunut, äidin pää siis ei vain toimi.
Ehkä se on tuo kuntopyöräily. Uh, olen nyt siirtynyt siihen lääkärin määräyksellä toistaiseksi ja siirtänyt juoksun sivuun joksikin aikaa *nyyh* Muutaman viikon ajan olen nyt 3 x viikossa tunnin kerrallaan tuota satulaa hinkannut (kirjaimellisesti, häntäluut ovat aivan hellänä), yök. Mutta mennään nyt näin, jottei koko syksyn työ mene hukkaan ja uskotaan, että pian taas jalka kestää juoksemista. Poikkeuksellisen paljon energiaa tuo pyöräily kuitenkin vie. Ei kai enempää kuin juoksukaan, kun samoilla sykkeillä mennään, mutta tuntuu vain siltä, koska puuha ei ole mieluisaa.
Ja kun energia on vähissä - ei liiku päässä mikään, ei ole kirjoitettavaakaan. En edes osaa kirjoittaa tällä hetkellä, tämänkin tekstin oikoluin noin viisikymmentä kertaa ja virheitä jäi varmasti silti.
En siis ole unohtanut teitä, uskolliset kolme lukijaani ;-D Palaan heti kun on jotakin sanottavaa (se voi olla vielä tänäänkin, koskaan ei tiedä)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti