Istuessani wc-pöntöllä (tämänhän kaikki halusivat tietää ;-D) tässä iltana eräänä, rakas poikani pyyhkäisi vessaan eteeni:
A: "Äiti hei, arvaa mikä mulle on maailmassa toiseks tärkeintä sen jälkeen, että mulla on noin ihanat vanhemmat?"
Ä: "No veikkaan, että joku peli" (Ape oli juuri kotiutunut kaverilta Nintendoa pelaamasta, joten äiti kuvitteli tämän kysymyksen olevan johdattelua)
A: "Ooksä ihan hullu!? Mulle joku peli ei vois ikinä olla mikään tärkein maailmassa. Se on tietenkin se, että mä yleensä synnyin."
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Ja sitten se toinen, meidän ihana prinsessa:
Samaisena iltana pyysin iltasadun jälkeen häntä käymään pissalla ja tulemaan pian takaisin voidakseni laulaa hänelle iltalaulun. (Huomiona tähän, että olin itse melkoisen kipeä, flunssa tulossa ja ääni pois).
Indy meni reippaasti pissalle ja sitten alkoikin prinsessa-vaihe: Hän huusi minua pyyhkimään. Siis 4,5-vuotias, joka ei ole edes halunnut tässä apua ikinä. Totesin, että en nyt sen vuoksi nouse sängystä (jossa siis odottelin iltalaulua varten), koska se ei ole pakollista kun hän pystyy siihen itsekin... Sillä seurauksella, että Indy huusi puoli tuntia suoraa huutoa vessassa istuen, vaatien äitiä pyyhkimään. Lopulta alkoi jo huudon seurauksena oksettaakin. Pieni sitkeä neitini ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Lopulta ( -ei, en antanut periksi, tässä kohtaa en nähnyt siihen mitään tarvetta) lähdin viemään isoveljeä omaan sänkyynsä ja kerroin Indylle, että hän jää ilman laulua, jos ei ilmaannu omaan sänkyynsä alle minuutissa.
Sieltähän tuo rakas neitimme lopulta isoveljen huoneen ovelle tuli ja kertoi nyyhkytystensä seasta, että nyt on pyyhitty. Istuimme pitkään sylitysten ja keskustelimme asiasta suukottelujen ja hänen anteeksipyyntöjensä keskellä.
Ihana, itsepäinen, kovapäinen neiti.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Uskomatonta miten lapset voivatkin olla aivan vastakohtia toisilleen! Ja silti aivan yhtä rakkaita. Hassua!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti