Tasaista menoa

Vaihteeksi voisin todeta, että jopas se viikko taas vilahti. Mutta koska toistan samaa joka viikko, jätän sen nyt sanomatta.

On ollut oikeastaan aika mukava viikko. No, tasainen ja mukava, jos ei lasketa sitä, että Ape sai taas parin päivän kuumeen, olivat kotona alkuviikon. Ja eilen käytiin jälkitarkastuksessa siitä kuukauden takaisesta korvatulehduksesta - saadaksemme tietää, että herra on kehittänyt itselleen liimakorvan.

No, nyt sitten puhaltee ilmapalloja nenällään pari kertaa päivässä jotta korva saataisiin "kuivumaan". Luitteko oikein? Kyllä, nenällä. Enpä ollut sellaiseenkaan aiemmin törmännyt, ehkä koska meidän perheessä ei näitä tulehduksia ole näkynyt.

Aika huvittava toimenpide, mutta onneksi tuo herra tuntuu olevan asian kanssa ihan sinut ja eilen jo useampaan kertaan reippaan omatoimisesti puhalteli. Harmittelee vain, että pysty puhaltamaan isompia palloja :-)

Eilen kävimme myös muilla asioilla, pitkästä aikaa koko perhe. Minä kun olen välttänyt viimeiseen asti mukuloiden kanssa asioimista, sen verran on huonoja kokemuksia. Vuosien varrella kun jokusen kerran niiden kanssa asioilla liikkuminen on ollut pakollista. Viimeisestä yhteisestä asiointireissusta lienee jo ainakin vuosi. Ja tällä kertaa jaksoin jälleen hämmästellä sitä, että kyllä ne lapset tosiaan kasvavat, vaikkei sitä kotioloissa tahdo huomata.

Vietimme kaupungilla viisi tuntia; oli minun lääkäriäni, Apen lääkäriä, Indyn passikuvassa käyttämistä (ensimmäinen kerta hänen elämässään), poliisilaitoksella jonottamista (puolisentoista tuntia), apteekissa ja kaupassa käyntiä... Ja KOKO reissu onnistui hyvin, ilman pienintäkään temppuilua ja tyhmäilyä, riehuminen alkoi vasta muutama minuutti ennen kotiinpääsyä.

Jep, olimme hakemassa Indylle passia. Mielelläni ennakoin, koska pelkään unohtavani. Toukokuussa on tiedossa meidän perheen ensimmäinen ulkomaanreissu, mutta nyt on ainakin passi olemassa (kun vaan jossain vaiheessa muistaa poiketa hakemaan).

Reissua meillä odotetaan jo aivan hulluna, siitä on puhuttu viime syksystä asti. Ihan vain tuohon Rodokselle, koska ainoa ehto minulla oli ettei lento ylitä neljää tuntia (se on sietokyvyn raja muksujen kera). Mutta eihän tuo hotelli höpsömmältä näytä, eilisen käytöksen jälkeenhän tässä alkaa jo hieman haaveilla, että loma voisi hetkittäin tuntua lomalta myös äidistä. Mutta liikaa en onneksi ole toiveita siihen ladannut, kovin korkealta en siis putoa ;-)Neiti odottaa reissua jo sen verran, että pakkasi laukkuaan jo viime viikolla ;-) (kerroinkohan tämän jo?)

Omaa napaa sen verran, että juoksuharrastus on nyt jäissä ja sen myötä en ole juuri jaksanut edes pyöräilyä harrastaa. Tänään kävin elämäni ensimmäisessä magneettikuvauksessa, tulokset tulevat toivottavasti viikonloppuna. Sainhan toki cd:llä kuvat mukaani ja alan vahvana ammattilaisena niitä silmä kovana tutkin ;-D Ei ihan nyt kuitenkaan diagnoosia irronnut :-DD No, sen nyt kuitenkin ymmärtää tyhmempikin, että ilman diagnoosiakin jalkapohja kestää hädin tuskin kävelemistä, joten puolimaratonin olen tältä vuodelta jo unohtanut. Katsellaan sitten aikanaan, saako tämä tarina vielä jatkoa.

Nyt kuitenkin alkaa taas viikonloppu! Ihanaa sellaista kaikille!