Eikä se tällä kertaa ole lasten turhautumista, ei edes lapsiin turhautumista. Ihan puhdasta omaa napaa tällä kertaa.Olen tullut siihen tulokseen, että joku korkeampi voima on sitä mieltä, että minun EI tule harrastaa urheilua missään muodossa.
Jos joku ei tarinaa tunne, lyhesti kerrottakoon, että armas siskoni oli päättänyt aktivoida minut ja ilmoitti siis Helsinki City Runiin puolimaratonille. Se juostaan toukokuun alussa.
Okei, minähän en jätä haasteeseen vastaamatta. Enkä siis ole juossut noin viiteentoista vuoteen, koska jalat ei oo kestäny. Päätin, että no nythän teen kaiken oikein, jotta kerrankin onnistun (koska tykkään juoksemisesta ja olisi ihanaa saada siitä pidempiaikainenkin harrastus).
Ostin ammattilaiselta lenkkarit, valitisin ohjelman tasoni mukaan ja aloitin jo hyvissä ajoin treenit - lokakuun alusta- jotta ehtisin treenata riittävästi (siis nollatasosta puolikkaalle), vaikka ongelmia ilmaantuisi.Jep jep. Mitään muuta ei sitten olekaan matkan varrelle mahtunut kuin ongelmia :-( Penikat (vaiva, jonka odotinkin ilmaantuvan vanhasta piilostaan) alkoivat vaivata hyvinkin nopeasti, vaikka alkuun juoksumatkat olivat muutaman minuutin pituisia.
No, samantein lääkäriin - jälleen ajoissa, ajattelin, ennenkuin menevät pahemmiksi - joka pisti lähetteen fysioterapeutille.
Sinne siis. Katsottiin jalat, otettiin muotit. Täydelliset, ei mitään rakenteellista virhettä. Muutaman millin asentovirhe, joka aiheuttaa kivut. Sehän hoituu pohjallisilla ja harjoituksilla, joilla asento pikkuhiljaa korjataan. Pohjalliset siis teetettiin samantein ja treenit säännöllisesti yhdessä terapeutin kera + tietysti itsekseen.
Ja sainkin juosta rauhassa pari viikkoa. Mikä ihana tunne, kun mistään ei sattunut! Kunnes - asento olikin lipsahtanut nähtävästi liikaa toiseen suuntaan, koska nyt ne penikat vasta kipetyivätkin. Vain eri puolelta säärtä kuin ikinä aiemmin.
Ja ei kun hierojalle (venyttelyä ym. muita kotihoitoja unohtamatta monta tuntia viikossa). Jonka käsittely muuten SATTUU (!!!! Aivan hirveää!!!!), kun väkisin lihaksia irti painelee.
Penikat nyt eivät ole kunnossa alun jälkeen olleet, mutta ne unohtuivat, kun alkoi seuraava vaiva. Oikean jalan isovarpaan tyvi kipeytyi niin, ettei sillä meinannut pystyä astumaan. Just. Muutaman viikon kevennetty liikunta ei auttanut, joten lääkärille jälleen. Epäili rasitusmurtumaa, mutta röntgen ei sellaista näyttänyt. Magneettikuvausta väläytti, jos ei parane muutamassa viikossa levolla ja tulehduskipulääkkeillä. Juoksutauko.
Ja minä raahasin kuntopyörän meille lainaksi olohuonetta rumentamaan, jotta pystyn ylläpitämään kuntoa ilman juoksua. Hiki hatussa olen sitä hinkannut kuukauden. Sillä seurauksella, että todennäköisesti poljen väärin, kun penikat kipeytyvät jälleen koko ajan pahemmin. Ja jalkapohja ei siis edelleenkään osoita paranemisen merkkejä.
Kaiken tämän hyvän lisäksi olen ollut käytännössä lokakuusta alkaen flunssassa yhtäjaksoisesti koko ajan. Vähintään pientä tukkoisuutta, usein myös kurkkukipua. Vaikka olen yrittänyt pitää viikon totaalisia lepotaukoja, syödä terveellisesti, ottaa ylimääräisiä C- ja D- vitamiineja, magneesiumia ja kalkkiakin. Ei auta. Olo voi olla ok, kuten eilen oli ja lähdin innoissani lenkille kolmatta kertaa tämän vuoden puolella. *A BAD MISTAKE* Kaikin puolin: Penikat ärtyivät, jalkapohja ärtyi ja tänään olen taas hillittömässä flunssassa ja kurkku niin kipeä, ettei huvita puhua.
Että näin. Mitä mieltä olette, joko pitäisi luovuttaa? Joku nyt pistää tässä vastaan ja isommalla kädellä. Ja voitte vain kuvitella niitä rahamääriä, joita olen tähän "halpaan ja helppoon" harrastukseen (ainoaan, jota meidän aikatauluillamme pystyn tällä hetkellä harrastamaan) laittanut. Tuntuu muuten työläisen rahapussissa.
*huoh* Mutta kun rakastaisin juosta, se on juuri se minun juttuni. Se tästä niin surullista tekeekin - ja siksi olen jaksanut neljä kuukautta taistella eteenpäin uskoen että kyllä se joskus helpottaa. Helpottaako?
No, nyt on taas huili tiedossa taudin kourissa, joten keskityn viettämään viikonloppua muksujen kera. (Jotka muuten ovat olleet tänään oikein ihania :-D)
- Ja lupaan, että näitä avautumisia omasta navasta ei seuraa kovin usein!
Mukavaa viikonloppua!
Niin tuttua tekstiä... Kyllähän tässä kai on otettava sekin huomioon, ettei enää olla parikymppisiä misuja, joiden vartalot ovat armeliaampia. Mä lähtisin tarkastelemaan tätä nyt kokonaisuutena. Siis sitä, että olet ollut varmaankin puolikuntoinen jo useamman kuukauden ja tietenkin kroppa karjaisee jollakin tavalla siihen, ettei se ole ihan kondiksessa. Valitettavasti pää sanoo eri asioita kuin muu vartalo ja niiden yhteistyö on ajoittain hankalaa. Trust me, I know :D
VastaaPoistaMiltäs kuullostaisi totaalinen lepo hetken aikaa? Ravinnerikasta evästä, D-vitamiinia, glutamiinia, kenties jopa viherpirtelöä? Magnesium ja sinkki lisäksi dosettiin ja laadukasta kalaöljyä mukaan. Niin ja ne fucking viljat... Mun subjektiivinen teoria on, että kaikki viljat aiheuttavat tulehdustilan suolistoon ja vastustuskyky heikkenee sitä myöden, kun kehossa on hiljainen tulehdustila käynnissä.
Jorinaa, joo tiedän! :)
Juu juu, totaalista lepoa, mutta kuinka hemmetin pitkään? Viikkoa ja kahta olen yrittänyt (useamman kerran neljän kuukauden sisällä!), muttei oo riittäny. Siis täydellistä urheilulepoa, ei mitään muuta kuin pakolliset kävelyt.
VastaaPoistaKyllä mä just tälläkin hetkellä tunnen kropassa, että ihan oikeaa huilia tarvisin (siis tän helvetin flunssan takia), ihan sellaista että makaisin sängyssä ja potisin, mutta järjestäpä se tässä kahden muksun kanssa, kun koko ajan jompi kumpi on vaatimassa jotakin. Siihen kun lisätään lasten jatkuva sairastelu, yövalvomiset sen lisänä ja työ, tuntuu että lepo on siitä aika kaukana. Vaikka oon kaiken ylimääräisen jättäny pois, en tällä hetkellä tee mitään muuta kun pakolliset (kotikin muistuttaa aiempaa postausta nykyään lähes koko ajan, eikä se oo mun tapasta).
No joo, olen vaan just tällä hetkellä tosi turhautunu, siks tällasta tekstiä. Mut ens viikolla tulee yks hoitajaehdokas käymään, josko sille saisin lykättyä noita lapsia enemmän - veis vaikka ne pihalle, että saisin huilata.
Kyllä tää taas tästä, kun pahin vaihe flunssassa on selätetty. Sieltä se positiivisuus sitten taas kumpuaa.