Normi vapaapäivä

*Huoh*

Totesinkin tuossa alkuviikon päivinä FB:ssä, että joku lienee käynyt vaihtamassa oman elämänsä minun elämääni, tuntui niin kevyeltä ja mukavalta muutaman päivän ajan. Pyytelin tätä ihmistä, että pitäisi sen elämän, mutta taisi ymmärtää oman parhaansa - ja on siis käynyt palauttamassa tuon pikapikaa.

Tänään siis ollut juuri sellainen vapaapäivä kuin nyt meidän perheeltä odottaa sopii. Isä yövuoroissa, nukkunut siis päivän. Lapset pitkästä aikaa äidin kanssa kotona, kaikki viikon kiehnäämiset ja tyhmäilyt kerätty samalle päivälle. Äidin pinna kireällä, paitsi lasten tyhmäilyjä kuunnellessa ja koko kämpän sotkuja siivotessa jatkuvasti mutta myös siksi, että pitäisi pitää muksut hiljaisina jotta isäntä saisi nukkua. (Tietäen omakohtaisesti, miten tuskallista on valvoa, jos ei saa nukkua kunnolla)

Ja kun kakarat sitten ajaa ovesta hetkeksi pihaan katuliitujen kanssa, ovat ikkunasta kurkatessa ehtineet liiduilla koristella naapuritalon oven ja parit seinät (kerrankin tosin A:n idea, ei I:n. Neidillä on tapana koristella - onneksi - vain itseään tussilla, ei muuta *kop kop*). Joten karjumaan (mahdollisimman hiljaa jälleen, jotta P saa nukkua), että sienenhaku reissuun sisään ja sassiin ja sen jälkeen seinän pesuun.

Ja sitten perään vahtimaan, että paikat tulevat siivotuksi, ettei tule sanomista.

Jep jep. Sitten herääkin jo isäntä, pääsee rauhassa hänen kanssaan "aamukahville", kun muksut ovat pihalla. Heh, ette kai uskoneet. Ensin tulee herra 5v sisään, kun pitää saada potkulauta kuntoon, kun se onkin laitettu nippuun. Perään säntää neiti sisään, kun on kaatunut ja saanut kunnon asfaltti-ihottumaa.

Kun saan P:n kanssa neidin käden laastaroitua ja hän lähtee ulos, tulee isompi jo sisään. Ei jaksa enää olla ulkona, kun ei ole kaveria. Ja tietysti on unohtanut sanoa pikkuneidille, että ei tule enää pihaan - saatika että olisi kerännyt ulkoa lelut kasaan. Siis uudelleen kengät jalkaan (sekä minulle että herralle) ja pihalle vahtimaan, että kaikki tulee kerättyä sisään, kun pihassa kulkee autojakin. Tässä välissä tosin neitikin on ehtinyt omatoimisesti tulla sisään - ja riisua kaikki vaatteensa, kun ne häntä ahdistavat (vaikka siis olenkin heti alkuun jo kertonut, että hänenkin on pakko mennä ensin keräämään osansa tavaroista)... Taisteltuani hänelle vaatteet päälle(paita ja pikkuhousut, jotka siis laittaa itse päälle, en minä) päästään lopulta ulos keräämään tavarat. Tässä kohtaa neiti tosin muistaa, että hänen kätensä on TODELLA kipeä (särkylääkkeestä huolimatta), sillä ei voi tehdä oikein mitään...

Sisään päästyämme pitää saada mehua juotavaksi, koska "se auttaa kaikkiin pipeihin". Vaikka meillähän ei siis mehua juoda kuin karkkipäivinä.

P päättää mennä suihkuun ennen töihin lähtöä. Lapset tietysti kylpyyn mukaan. Äiti pääsee siis Elmu-kelmun ja maalarinteipin avulla pipin suojaukseen (laastari ei tietenkään suojaa riittävästi), jotta neiti voi mennä istumaan lastenaltaaseensa. Ja tietysti isompi haluaa myös omat teippauksensa tasapuolisuuden nimissä.

Kun pääsevät kylpyyn, istun hetkeksi tähän. Vain hetkeksi, koska kylppäristä neidiltä puuttuvat tietysti kaikki ne lelut, joita hän juuri nyt välttämättä haluaisi, kun hän niillä AINA siellä leikkii... Eikä voi tulla enää hakemaan, kun on jo ehtinyt istua itsensä märäksi.

Ja tämä kaikki siis kahden tunnin sisällä.

Kuten juuri ystävälleni FB:ssä (jälleen siellä) totesin:
Olet valinnu ammatin, jonka työaika on keskeytymätön vuorotyö 24/7, johon eivät päde mitkään työehtosopimukset ja ammattin jossa saavutetut edut voidaan yksipuolisesti poistaa neuvottelematta. Lisäks valitsemassasi duunissa on aivan surkea palkka.


Käsittömättömintä tässä kyseisessä ammatissa on kuitenkin se, että ei sitä siltikään ihan oikeasti mihinkään muuhun ammattiin vaihtaisi, vaikka olen irtisanoutumisella aika usein uhkaillutkin (tänäänkin ollut mielessä jo aika monta kertaa). Mutta vapaapäivä sillon tällön ei olis pahitteeksi :-)

Ainakaan mun elämää ei kukaan voi moittia tylsäksi, onhan mulla ihanat lapset ja mies :-)

Siispä hyvää vapaapäivän jatkoa!