Aloittelija

Monen muun tavoin päätin aloittaa bloggaamisen minäkin. Toisin kuin kaikilla muilla, minulla ei ole mitään visiota, mihin tällä blogilla tähtäisin. En askartele tai ompele, en harrasta muotia tai kodin sisustusta (rahanpuutetta), en harrasta urheilua, en laihduta (vaikka pitäisi) enkä osaa leipoa tai laittaa ruokaa. Havaintojeni mukaan nämä ovat yleisimmät syyt tänne kirjoitteluun.

Katsellaan siis nyt, löydänkö tähän jonkin järjellisen jutun.

Haaveissa on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa, että saisin kirjattua johonkin tätä meidän perheen arkielämään muistoksi lapsille. Kotisivuhan kyllä löytyy (www.perhesaila.com), mutta koska olen alunperin rakenteen halunnut ihan hulluksi, ei sieltä oikein ilman suurta mullistusta löydy sellaista kohtaa, johon kuulumisia kirjoittaisin. Se siis ainakin toistaiseksi toimittakoon valokuvakansion virkaa (johon siihenkin lisään aivan liian harvoin kuvia).

Ihan älytöntähän on ajatella kaikkea niin, että jättäisin lapsille jotakin muistoksi, mutta koska muistini on aivan järjettömän huono, ei minusta ole heille aikuisena tarinoita kertomaan.


Tämän aamun parhaan kuulin juuri armaalta tyttäreltäni: Neiti 3v istuu sylissä kun katselen kaverin blogista ohessa olevaa kuvaa (Varmistukseksi vain, että tässä ei ole ystäväni kuva!). Neiti katsoo kuvaa hetken ja kysyy: "Äiti, oletko se sinä?" !!! (:-DDD Oma ajatus: "Taivas, nyt olis tosiaan aika alkaa tehdä jotain") Keskustelu kuitenkin jatkuu: Minä: "Eihän mulla ole pitkä tukka". Tytär katsoo minua ja toteaa, että ei olekaan. "Mikä sitten tässä on samannäköistä kun mussa?" "Onko mulla samanlainen pylly?" Tytär vastaa: "Ei...(miettivä hiljaisuus)...sulla on samanlainen lippis". Huh!

Näitä asioita haluaisin muistaa ja välittää myös lapsille, kun kasvavat. Ehkä jonkun mielestä pöhköä, mutta toivottavasti ei lasten mielestä, kunhan tuosta vanhenevat.

Tai sitten toivotaan ainakin, että itselläni on hauskaa tätä tehdessäni!
Mukavaa pyhäpäivää!