Äiti vaihtoon...

Tänään se totuus sitten koitti. Neiti aikoo muuttaa iskän kanssa pois, jotta hän voi saada koiran!! Ottaa toki A:nkin mukaan, mutta minä en mahdu, kun kerran olen allerginen.

P:n kerrottua asiasta "järkyttyneenä" kun kysyin I:ltä, että onko hän oikeasti todella vaihtamassa äitiä koiraan, sain vastaukseksi vienon nyökkäyksen. Kun minä jo ajattelin, että hän sentään vähän epäröi, hyppeli hän heti perään innoissaan hihkumaan naamani eteen, että sen nimeksi tulee Pörrö. Että se on lähtö sitten edessä ;-D

Onneksi taidan saada tuon isomman pysymään äidin kainalossa, hän totesi heti: "Mä en mistään hinnasta vaihtais sua" :-D Ihana poikani!

Voi kuulkaa olen nyt etsinyt kissojen ja koirien kanssa (noin niinkuin kuvainnollisesti :-D) kirjekuorta, jonka saimme ihanalta siskoni anopilta Hyvinkäältä. Olisin halunnut skannata yhden lehtileikkeen tänne, mutta eihän etsivä mitään löydä. Eikä se kyllä olisi teitä kiinnostanutkaan, mutta ylpeä äiti olisi päässyt vähän leveilemään.

Herra A:han on valtavan innokas - ja ainakin äidin mielestä -kovakin juoksija ja on jo ikuisuuden puhunut, että haluaisi osallistua juoksukilpailuun (On haastanut äidinkin kesällä Eltsun kentälle 400m:n kisaan! HUH!). No, armas siskoni kertoi, että vappupäivänä Hyvinkäällä järjestetään aamusella lasten perinteinen juoksukilpailu. Meidän muksujen juoksumatkat olisivat 40m. Loistava alku yleisurheilu-uralle, joten eikun kimpsut ja kampsut kasaan ja Hyvinkäälle (!) Vappua (!!) viettämään kera neljän (!!!) lapsen.

Korostan nyt varmuudeksi vielä ennen kuin tarina etenee, että minä en missään nimessä ole kilpailuhenkinen ja olen viimeiseen asti yrittänyt pitää kaiken sellaisen pois tästä perheestä, en kestä niitä vanhempia, jotka piiskaavat (jälleen kuvainnollisesti) lastaan koko ajan vain suurempiin suorituksiin eikä mikään heille riitä eivätkä lapset saa olla lapsia ja karjuvat kentän laidalla asiattomuuksi ja ja ja... Mutta ajattelin siis tämän olevan hyvin harmiton itsetunnonkokeilukeikka.

Ja olihan tuo :-D Tulimme, näimme ja voitimme. Stadilaiset kävivät näyttämässä maalaisille närhen munat ;-D Molemmat lapset voittivat omat ikäluokkansa, hih.

I ei meinannut uskaltaa edes lähteä juoksemaan, pitkä matka vieraiden edessä on hänelle iso ja pelottava juttu, mutta äidin pitkän ja kärsivällisen psyykkaamisen jälkeen hän tiukasti keskittyneenä painoi matkansa. Ja ohjeistihan häntä isoveli etukäteen: "Keskity vaan omaan juoksemiseen". Ja ilman muuta molemmat riisuivat tietysti päälimmäiset vaatteet ennen juoksua, A muisti myös verrytellä (kävi juoksemassa sen 400metriä ennen 40m:n juoksuaan :-D).

A:sta ei valitettavasti ole kuvaa, kun P yritti ottaa videota (jota ehti saada vain muu-
taman sekunnin lopus-
ta, lapset olivat niin nopeita, heh) eikä siis heilunut kameran kans-
sa. Minä olin siellä lä-
hettäjä-päässä tsemp-
paamassa ja pitämässä seuraa, joten minulla-
kaan ei kameraa ollut. Siskon anoppi ehti ottaa kuvan I:sta ennenkun keskittyi oman lapsenlapsensa maaliintuloon ja vahtimiseen :-) Meidän lasten mummo oli myös paikalla, mutta hänen kuvistaan en vielä tiedä. Lisätään isosta herrastakin kuva heti, jos sellainen löytyy.

Tästä Hyvinkäästä tuli vielä mieleen, että neiti I on viime aikoina nähnyt ihan hirveästi unia. Öisin juttelee minkä ehtii, aiemmin on lähtenyt useasti kävelemäänkin. Uutta on kuitenkin kahtena viimeisenä aamuna ollut, että hän kertoilee uniaan heti herättyään. Tänä aamuna kertoi ensimmäiseksi, että oli ollut unessa Hyvinkäällä. Vähän sekavaahan tuo kerronta oli, mutta pääasia oli se, että oli ollut jonkun kanssa, joka oli mennyt uimaan, mutta hän ei ollut mennyt, koska oli niin likaista eikä hänellä ollut uimapukuakaan :-) Maauimalaan lie ollut menossa ;-D