Tällä kertaa en ole aivan varma, olenko viikon alusta iloinen vai en. Eilisen päivän toivoin, että josko se maanantai jo tulisi - ja kun se sitten koitti, ei se niin herkullista sitten ollutkaan :-(
Jos nyt kuitenkin pyritään pysymään sillä positiivisella linjalla:
Aivan käsittämätön ilma!! Ei ihan hevillä olisi uskonut, että
15. päivä toukokuuta (ennen kun puut ovat edes kunnolla lehdessä) Tervasaaressa aivan meren ääressä tarkenisi hellevaatteissa (minä, joka kuljen ympäri vuoden villavaatteissa palellen)!! Ei auta valittaa ei. Ja minä, joka yleensä nykyään makaan patjalla viikonlopun lasten remutessa ympärillä (jos siis P on töissä), vietin lasten kanssa molempina päivinä TUNTEJA pihalla ja puistoissa. Teille se ei ehkä ole kummallista, mutta minulle se on pieni ihme.
Ja lupaan näin julkisesti, että jos tällaista kesää jatkuu seuraavat kolme kuukautta (juu, varmasti jatkuu), en valita kuumuudesta kertaakaan!
Sen verran tässä on muuten pakko kehaista mahtavaa miestäni (joka muuten toteutti tänään ikiaikaisen haaveensa ja osti pelastuspuvun - asiaa ymmärtämättömät älkööt huolestuko, P ei ole ruvennut palomieheksi ;-D - Täällä siis kulki tänään sisällä melkoisen mörön näköinen kaksijalkainen olio, kun sain mannekiinikierroksen), että siinä on mies, joka on oppinut kuuntelemaan vaimoaan! ♥
Yhden kerran mainitsin bongaamastani taulusta ("äitienpäivä on just tulossa *vink vink*") - tai siis saatoin mainita ensimmäisen kerran jälkeen muutamaankin kertaan, mutta jälkikäteen selvisi, että yksi olisi riittänyt (ei siis tainnut olla vaimolla riittävästi luottoa :-D). Sain äitienpäivälahjaksi
← tämän törkeän kivan taulun, johon ihastuin ystäväni sisustus-
kaupassa (Jolla ei ole vielä nimeä, mutta joka sijaitsee täällä Kruununhaassa Mariankadulla, suosittelen!). (ei kommentteja kuvan laadusta pliis!)
Se seisoo (kunnes ehkä vuoden päästä saadaan tehtyä reikä seinään) nyt paraatipaikalla eteisen hyllyn päällä ja ottaa jokaisen vieraan vastaan. Ehkä ihan hyvä vinkki meille tullessa ;-D
Tältä päivältä vielä yksi ihana tarina rakkaista lapsistamme. ♥ ♥
Riehuttivat iltasella (seitsemän jälkeen yleensä lähtevät jutut lapasesta, kun alkaa väsy painaa) tapansa mukaan ihan hulluna, leikittyään ensin pari tuntia tosi nätisti. Ihan tarkkaan en halunnut edes kuulla, mitä olohuoneessa tapahtuu, jotakin painimista ja repimistähän tuo aina pitää sisällään. Kunnes seuraa parku. Tänään neiti I:n vuoro.
Paikalle saapuessani neiti makaa selällään olohuoneen lattialla olevalla patjalla ja hokee, että sattuu sattuu. Sitten siirrytäänkin siihen seuraavaan tuttuun lauseeseen "Pitää saada mehua, mehu auttaa aina". I on painimisen lomassa vääntänyt pikkuvarpaansa nähtävästi ihan reilusti, kun kulkee koko loppuillan konkaten.
Siinä sitten puhallellaan ja juo-
daan vähän mehua särkylääkkeen kera, A:n käydessä pariinkin ker-
taan lohduttelemassa ja puhalta-
massa "Haluatko pierupuhalluk-
sen?". A poistuu hetkeksi pala-
takseen kailottaen "Pyörätuoli
saapuu". Pyörätuoliksi on kek-
sinyt hakea I:n Salama McQueen
potkuauton (josta ei vaan raas-
kita luopua, aina sille löytyy uusia käyttötarkoituksia). Auttaa I:n kyytiin ja niin sitä sitten mennään pitkin kämppää - ihan rauhassa tällä kertaa. A työntää ja neiti prinsessa käskee "A, vie mut vessaan, mä haluan mennä sinne"...
Myöhemmin A kertoo pyytämättä: "Äiti, tiedätkö mitä? Musta on kiva auttaa I:a. Eka ajattelin kettukarkkia, mutta sitten muistin, että kerran oli lapsi kylässä ja se kans satutti jalkansa ja käytti sitä pyörätuolina. Siks mä otin sen."
Voiko tästä lapsesta olla muuta kuin ylpeä? ♥ ♥ ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti