Aktiviteettia kerrakseen

Onpas ollut viikko, ihan kaikin puolin.

Lähtien siitä, että lapsilla oli tällä viikolla kolme päivää putkeen hoitoa. Tämä on meidän perheessä melko poikkeuksellista.

Sen lisäksi maanantaina päiväkodin jälkeen oli Apella kaverisynttärit. P oli iltavuorossa, joten minä menin töihin tyypillisesti seitsemäksi, jotta pääsin lähtemään kolmelta ehtiäkseni neljäksi päiväkodille. Siitä kävelimme tavalliseen tapaan reilun puoli kilometriä kotiin karmeassa tuiverruksessa (pirun kylmä, osa reitistä on aivan meren rannalla), pikapikaa ruokaa pöytään, uudestaan vaatteet niskaan ja molempien kera jälleen tuiverrukseen. Ape juhliin, Indyn kanssa takas kotiin ja hetken päästä jälleen vaatteet päälle, Apea hakemaan ja vauhdilla kotiin, koska iltapala-aika oli jo ohi ja lasten olisi jo pitänyt olla hammaspesulla.

Tiistaina Apen haki päiväkodista kaverin äiti ja menivät yhdessä kaverille kylään. Tulin itse vasta vähän myöhemmin töistä (jälleen tuulessa ja tuiverruksessa), käännyin kotona ja lähdin hakemaan Apea kylästä, bussilla tietysti kun autoa ei ole. Kotiinpäin tilasin kyllä taksin :-)

Keskiviikko oli sentään ihan normaali hoito-/työpäivä, lukuunottamatta tuulta ja tuiverrusta. Raahasin lapset kahdeksaksi hoitoon. Olivat tosin jo niin väsyneitä alkuviikon touhuista, että eivät meinanneet raukat sängystä ylös päästä :-( (Okei, myönnän, väsymys alkoi jo sunnuntai-illasta ja vika oli minun, koska annoin lasten katsoa Tanssii Tähtien Kanssa, vaikka normaalisti ovat siihen aikaan jo unten mailla). Illalla ei onneksi ollut ohjelmaa.

Torstai olisi ollut vapaapäivä, mutta juoksuharrastuksen aiheuttamien jalkaongelmien vuoksi aamupäivällä oli itselläni varattuna fysioterapia. Hyödyntääkseni jokaisen hetken juoksin hoitopaikkaan ja takaisin, kun lenkkiäkin pitäisi jossakin välissä ehtiä tehdä. Tuuli ja tuiverrus olivat onneks sillä hetkellä katkolla. Ja kun pääsin kotiin, totesin, että siivottavakin joskus olisi. Tarjosin vaihtoehtoja P:lle, hän voisi siivota kotona tai lähteä lasten kanssa jaloista ulos, muksut halusivat Kaisaniemeen mäkeä laskemaan. P valitsikin yllättäen siivoamiseen, joten lähdinkin vielä kolmannen kerran pihalle, tällä kertaa tosin sen verran vaatteisiin kietoutuneena, että kylmä ei päässyt yllättämään. Ei tuo Stigan raahaaminen kilometrin päähän mäkeen tosin nautintokaan ollut ;-)

Ja viime yönä sitten alkoikin neiti Indy yskiä *huoh*. Valitteli keuhkoja ja kampesi aikuisten sänkyyn jo ennen puoltayötä. P uhrautui ja nukkui -huonosti- Indyn vieressä, koska hänellä oli tänään päivä vapaata, meni vasta yöksi töihin.

Hullu mieheni raahasi vielä väsyneenä tänään lapset uimahalliin, koska oli mennyt sellaisen heikkona hetkenään lupaamaan edellispäivänä. Kun meidän perheessähän lupaukset PIDETÄÄN. Indyn yskäkään ei ollut tänään päivällä kovin paha, sitä ei siis voinut käyttää tekosyynä. Toivotaan, että kosteus laukaisi koko homman, ainakaan vielä ei ole tänä iltana aloittanut yskimistä *kop kop* (tällä manasin nyt itselleni varmasti koko ensi yön valvomisen). Ja jopa Apen hengenahdistus helpotti uimahallilla hetkeksi ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen! (tähän ei siis lääkekään tunnu purevan) Muutamme siis ehkä asumaan uimahallille ;-)

Pari tuntia sitten P-raukka lähti pitämään itseään väkisin hereillä läpi ensi yön työmaalla kun minä jäin päivystämään lapsia viikonlopuksi.

Minulla ja lapsilla olisi huomenna vuorossa joulukalentereiden metsästys ja sunnuntaiksi on auto vuokrattuna, jotta päästään käymään Hämeenlinnassa uuden mummolan tupareissa.

Kaiken kaikkiaan tällainen ylenmääräinen touhu ei ole hyväksi ihmiselle, mutta tässä pakkasessa eestaas juostessa se on vielä epämiellyttävämpää. Vaikka vasta reiluun kymmeneen miinusasteeseen päästiin, tuntui se tuulen kera (ja yhtäkkiä leudon syksyn jälkeen) hurrrrjan kylmältä. Huh!

Josko tämä tästä ennen joulua rauhoittuisi. Ei ole meidän elämää tämä, ei. Ja toivottavasti sen voin myös lapsilleni opettaa. Juuri tällä hetkellähän slow living on in. Oli muotia tai ei, sopii minulle. Voin pakon edessä luopua siitä hetkeksi, mutta viikko kerrallaan on maksimi. Ensi viikon kalenteri siis tulee näyttämään lähinnä tältä: (no okei, olen neljä päivää töissä ja lapset kaksi hoidossa, mutta unohdetaan ne pakolliset)


Mukavaa viikonloppua ja yhtä tyhjää tulevaa viikkoa myös teille ;-)!