Mihin ihmeeseen se aika katos? Mä olin ihan varma, että siitä on korkeintaan kaks viikkoa kun kirjoitin tänne viimeks.
Ei meidän elämään kummenpaa olekaan kuulunut. Aika tasaista ja mukavaa. Ehkä siksi, että muu perhe on ollut viimeiset kolme viikkoa lomalla, kaikki ovat ehkä olleet normaalia rennompia.
No joo, pari viikkoa tästä kolmesta meni mulla kyllä vähän käsille. Kun muun perheen loma alkoi, lähtivät kolmeksi päiväksi käymään lasten vaarin luona Lappeenrannassa. Tarkoitti siis mulle omaa aikaa, tietysti työpäivän jälkeen. Hoidin asian niin, että ensimmäisenä iltana liukastuin kotona eteisen lattialla lasi kädessä (ja ei, en ollut humalassa!). Sillä seurauksella, että oikein käden keskisormesta katkesi kaksi hermoa. No, viikon sairaslomahan siitä pamahti enkä päässyt juuri kirjoittelemaan edes koneella, aika kipeä oli. Kolme viikkoa on kohta tapaturmasta ja vieläkin sormi on toipilaana, mutta kirjoittaminen sentään jo sujuu.
Huomasinpa vain, että jopa minäkin pärjään aika vähällä netillä. Positiivista siis. Raskasta tietysti on ollut armaalla miehelläni, kun on pitänyt tehdä melkoisesti ylimääräistä, yhdellä kädellä toimiminen on vähän hankalaa.
Ai niin, tän bloginhan oli tarkoitus kertoa lasten elämästä ;-) Kuukauden tauon jälkeen oon jo unohtanu, mitä kaikkea oon tänne aiemmin kirjannu. Oonko jo kertonu, et meidän pikkumies on oppinu pyytään anteeksi. Tulee jo itse asiassa vähän turhankin helposti pyytämään anteeksi tyhmäilyään, saa jo aikuinen hävetä vieressä, kun ei pysty yhtä hienosti virheitään myöntämään. Niin, Ape onkin todennut: "Mä olen aikuinen." Johon minä tietysti olen ihmetellyt, että miten niin. "No kun olet sanonu et vasta aikuisensa osaa tulla ilman käskyä pyytämään anteeksi." Kauheaa, että meidän 6 v on niin usein aikuisempi kuin perheen aikuiset. Ja ei, älkää pelätkö, roolit eivät silti ole tässä perheessä mitenkään kääntyneet. Mutta ylpeähän tuosta herrasta voi olla.
Apen lukeminenkin muuten alkaa olla melkoisen sujuvaa. Äidistä tietty kiva, kun olen odottanut, että koska se rupeaa lukemaan perheen iltasadut ;-D Nyt toissailtana halusinkin ihan omatoimisesti lukea Indylle ja mulle iltasaduksi Maisa-kirjan. Ihana! Ja kuulemma pystyy jo jonkin verran seuraamaan tekstityksiä tv:stä. Asian huono puoli :-)
Pienempikin tuntuu muuttuneen isoksi yhdessä yössä (no ehkä vähän pidemmässä ajassa). Indy, täysin itselleen poikkeuksellisesti, on tehnyt omatoimisesti pikkuhommia (laittaa aamupalaa esille, hoitaa hammasharjojen tahnoittamisen jne.) Sotkua piisaa ja sehän on mulle välillä vähän vaikeaa, mutta yritän kestää edes välillä, kun toinen niin hienosti yrittää. Upeasti on myös ruvennut siivoamaan jälkiään, aiemmin kun on vain istunut lattialla itkemässä sotkun määrää.
Nyt mennään käymään Makuunissa vuokraamassa leffa ja hakemassa karkkia. Meillä on tänään laiskottelupäivä kolmisin lasten kanssa, isäntä on neljän päivän kalareissulla ja tulee vasta huomeniltana.
ps. Pidimme muuten palaverin kolmisin Ape, P ja minä, ja teimme päätöksen, että Ape ei jatkossa mene eskariin kuin pakollisina pk-päivinä. En ehtinyt sitä vielä pk:lla eilen kertoa, saa nähdä, miten suhtautuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti