Kaksi lasta sen olla pitää

Olen taas tänään luojaani kiittänyt, että halusimme (ja saimme) kaksi lasta tähän perheeseen. Tämä siis myös siskolleni tiedoksi, joka juuri eilen kysyi, että miksi helvetissä ryhtyi hommaan toistamiseen.

Tänään nuo kaksi ihanaa riiviötä ovat leikkineen tuntikaupalla (oikeasti!) keskenään ilman riidan riitaa - ja ääntäkin on käytetty niin kohtuudella, ettei siihen ole tarvinut puuttua. Ah tätä ihanuutta! (Ja tämä sanottuani siellä varmaan alkaa vuosisadan riita ;-D)

Olohuoneessa on toki lattia täynnä jos jonkinlaista tilpehööriä, majakin rakennettuna ja Indyn makkarissa ovat makoilleet tuossa viimeisen tunnin Indyn sängyllä pelaten Ninskaa (ilman lupaa, pelipäivähän on meillä maanantai), mutta ei haittaa niin kauan kun rauha maassa säilyy!

Parturissa ja kampaajallakin tänään poikkesimme, kun ensi viikolla on päiväkodissa valokuvaus. Suuria mullistuksia ei tullut, mutta Indy oli selvästi vielä täysin voimaton, itku tuli tunnin reissulla pariinkin kertaan.

Soitinpa siis päiväkotiin, että meidän väki viettää vielä huomisenkin sairaspäivää. Johon rakas Ape-miehemme miettiliäänä totesi: "Äiti, mun mielestä on joissakin perheissä päiväkodissa tosi epäreilua, että jos toinen lapsista on kipeä, toinen joutuu kuitenkin menemään päiväkotiin." Mitäpä tuohon voi sanoa? Olla onnellinen siitä, että kasvatusajatuksemme ovat kantaneet kaunista hedelmää.

Onpas tämä kotona olo välillä kerrassa juhlaa, en muista tällaista rauhan tunnetta pitkiin aikoihin!