Viikonloppu!!

Ihanaa, ensimmäinen työviikko takana. Ja lapsilla hoitoviikko (tosin hoitopäiviä taas vain ma, ke ja pe, joten kevyt lasku heillä).

Ja uskokaa tai älkää, mutta ainoan ainoaa itkua ei tällä viikolla ole ollut. Siis ainakaan ikävän ja päiväkotiin jäämisen vuoksi!! En ole ollut uskoa niitä muksuja meidän lapsiksi, jotka niin hienosti ovat hoitoon jääneet.

Tämä on taas tätä mun taikauskoa, mutta kannatti siis mun stressata asiaa etukäteen, silloinhan pahin ei yleensä tapahdu.

Kiva viikko kaikin puolin. Töistä olen ollut ihan pöllyssä, ihan kuin pienessä pöhnässä koko ajan kulkisi, mutta hyvillä mielin silti. Tiistaina olin niin sekaisin, että en tajunnut lähteväni töistä tuntia liian myöhään ennenkuin kellokortti ilmoitta tuntia plussaa. Tätä ääneen ihmetellessä tajuntaan vasta yhtäkkiä iski, että tulinkin töihin aikaisin sinä aamuna. Heh, no tulihan tehtyä vähän ylimääräistä.

Lasten viikkoon on päiväkodin lisäksi (jossa ei muuten Apen enää tarvi nukkua, sitä ollaan hihkuttu!) kuulunut muutakin kivaa. Apetsu oli isän ja päiväkotikaverin (+tämän isän) kanssa eilen vetouistelemassa ja me Indyn kanssa järkättiin omaa tyttöjen kivaa.

Meidän oma kiva oli hyvin simppeliä sellaista (multahan ei muuta voi odottaa): mentiin kaupungille, ostettiin Indylle Hello Kitty-pikku-ukkoja (haluaa Hello Kitty-kakun, joten äiti ajatteli hoitaa sen näillä ukoilla), käytiin jätskillä, Indy pääsi hetkeksi kauppakeskukseen ilmestyneeseen pomppulinnaan ja lopuksi tultiin TAKSILLA kotiin (noin kolmen kilometrin matka). Ja neiti hihkui innoissaan, oli niin fiiliksissä kaikista näistä! :-) Koko reissu kesti enintään puolitoista tuntia ja lapsi puhui ihanasta retkestä vielä nukkumaan mennessään... Eivät siis meidän muksut tarvitse ihmeitä saadakseen elämyksiä. Hyvä niin, muuten jäisivät elämykset saamatta, kun äiti ei usko kaikenmaailman muumimaailmoihin ;-)

Ihanaa, kun ovat vielä luvanneet tosi lämmintä viikonloppua! Huomennahan meillä vietetään ensimmäisiä Indyn synttäreitä (sukulais-sellaisia). En kyllä vielä ole päättänyt, vietetäänkö kaverisynttäreitä ollenkaan, kun ei neiti niitä kavereita oikein sukulaisten ulkopuolelta nimeä. Serkku on kaikkein tärkein (suora lainaus hänen puheestaan). No, päiväkodissahan juhlitaan ainakin - ja ehkä meidänkin on jotakin sinä varsinaisena juhlapäivänä järkättävä. Eikös tämäkin jo riittäisi?

Ja loppuun Indyn laulelma (PMMP:tä ja rusketusraitoja mukaellen, koska meillähän eivät lapset saa "aikuisten sanoja" käyttää):

Helkkarin hyvin menee
Helkkarin hyvin halii