Ei se elämä loppunutkaan P:n töihin paluuseen. Näin jälkikäteen ajatellen mukava viikko takana.
Ei mitään erityisiä tapahtumia ja paljon ärtyneitä fiiliksiä (sekä äidillä että lapsilla), mutta paljon kivaakin. Kavereiden tapaamista (äidin ja lasten), fillarointia (I kyydissä, A omalla pyörällä), makuuhuoneen seinän maalaamista (siitä ei enempää, meni aivan käsille!), dvd:n katselua... Erityisesti jotenkin tänään ovat muksut tuntuneet kovinkin mukavilta, riehumista ja tappeluakaan ei ole juuri ollut.
Eilen illalla kävimme ensi kertaa kokeilemassa I:n kanssa ajamista ilman apupyöriä. Ihan samalla tavalla ei lähtenyt kuin A:lla, joka oppi ensimmäisestä liikkeelle lähdöstä ajamaan itsekseen, mutta oikein hienosti neidilläkin. Ja sitä onnen määrää neidin kasvoilla kun onnistui ensimmäisen kerran ajamaan kymmenisen metriä ja häntä siitä hulluna kehuttiin :-)
A:lla nostettiin samalla satulaa, jätkä on venähtänyt vuodessa taas kymmenen senttiä, joten fillari alkaa jäädä jo taas pieneksi. Menee kuitenkin ainakin tämän kesän loppuun kunnon crossipyöränä.
Totesimme kuitenkin taas, että ei ole tuo fillarin huolto meitä varten. Puoli tuntia ja aika monta kirosanaa meni parissa satulan ja tangon nostossa.
Tänä aamuna lapset olivat ihanan omatoimisia. Erityisesti I halusi laittaa kaikki aamujutut valmiiksi (hammasharjat ja aamupalatarvikkeet). 
Kiipesi keittiössä pöytätasolle saadakseen murokulhot ylhäältä. Ei oikein kunnolla ylettynyt, joten veti alimmaisen kulhon vahingossa alas. Murskaksihan se meni, onneksi ei kuitenkaan pientä naarmua enempää I:n jaloille. Isä pääsi kuitenkin heti aamusta keittiön siivoukseen, kun joutui lasinsirut joka nurkasta esille kaivamaan :-( Ja itse neiti harmistui kovasti, kun olisi niin kovasti halunnut auttaa.
Nyt tuolla parin ystävän kanssa leikkivät. Äidin luksus-aikaa päivisin, kun muksuilla on kavereita.
Mukavaa viikonloppua vähemmän helteisestä lauantaista huolimatta (tai juuri sen takia)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti