Viikon reissu (juuri tuossa kotimatkalla laskeskeltiin, että näin pitkään ollaan oltu pois kotoa viimeksi ennen lapsia, siis vuonna 2003! Ehkä siis olikin jo aika) onnellisesti takana ja alkuillasta saavuttiin armaaseen kotiin. Lämpöä ei sisällä ollut tullessa kuin 30 astetta :-D Sitä sitten tässä ollaan yritetty muutamalla asteella laskea, puoleen yöhön mennessä (siis seitsemässä tunnissa) pelkkien tuulettimien voimalla se onkin laskenut peräti vajaa kolme astetta ;-D - mukavahan sitä on tuollaisessa 26:ssa tai 27:ssä asteessa yönsä nukkua, heh. Edelleenkään en valita, älkää luulkokaan.
Nyt on siis tosiaan palattu ja palettu oikein reilusti. ARGH! Minä, joka en koskaan edes aurinkoa ota, koska en voi voiteita käyttää (saan niistä vaan todella pahan aurinkoihottuman) vietin kaikkein kuumimpana päivänä (auringossa noin 40 astetta länsirannikolla) NELJÄ tuntia YYTERISSÄ!! Käytin kyllä rasvaa, en kuitenkaan riittävästi. Sain siis helvetin pahat palovammat - ja päälle vielä hysteerisesti kutiavan aurinkoihottuman koko kroppaan. Jeah! Ja siltikään ette kuule valitusta, ihanaa kun kerrankin on lämmin.
Mutta se minusta. Palanut selkä on jo kunnossa, kiitos kysymästä!(ja muu perhe selvisi palovammoitta, mitä nyt I niitä viikona aikana sai kaatumisten (noin sadan) seurauksena melkoisen monta polviinsa!)
Lupasin aiemmassa kirjoituksessani laittaa kuvan, mikäli armas aviomieheni saa onnistuneen otoksen Saimaalla näkemästämme upeasta sateenkaaresta auringonlaskun aikaan. Tässähän sellainen olisi. Ja punainen väri kuvassa ei siis ole epäonnistunut otos vaan illan väri. Jos oikein tarkkaan tutkitte, saatatte nähdä toisenkin sateenkaaren ensimmäisen yläpuolella.
Pakko lisätä toinenkin aivan loistava otos. Tämä on otettu Kylmäpihlajan Majakalta, jossa siis vietimme kaksi yötä. Saari on noin kymmenen kilometriä Rauman edustalla. Lasten mielestä saaressa oli ehdottomasti parasta tyrskyt (ja tietysti se, että saimme nukkua majakan tornissa). Pariinkin kertaan tuulta oli sen verran, että onnistuivat kastelemaan itsensä ihan kunnolla. Muitakin upeita tyrskykuvia löytyy, mutta tämä on ehdottomasti yksi mun suosikeista! Lapsetkin kuvasta löytyvät, jos oikein tarkkaan tutkii ;-D
Nyt siis tässä pikkuhiljaa taas arkeen palaillaan, P:lla lomaa enää muutama päivä. Vaikka lasten kanssa vielä pari seuraavaa viikkoa jatkamme, ei loma tunnu samalta, jos koko perhe ei ole koossa. Mutta ehkä jotakin mukavaa keksitään kolmisinkin - ja onhan P:lla vapaapäivät.
Ihanaa (ja edelleen helteistä, paitsi lapinkävijöillä) viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti