Mihin ihmeeseen tämä viikko taas katosi? Aika hurjaa, että elämä humisee ohi tätä vauhtia, ei meinaa perässä pysyä.
Fudiskoulut on nyt käyty, hyvällä sykkeellä taas. Valtsu oli ihan kingi, nimeltään EK tai Eko. Hänestä on sitten puhuttukin koko viikko melkoisesti. Valokuviakin otettu reilu määrä, jotta niitä voi sitten koko vuoden katsella.
"Kun mulla tuli iso haava polveen ja siitä valu tosi paljon verta, Eko sano, et se on tosi makee." :-D Ihania, tämän ikäisen lapsen saa fanikseen helposti.
Ilmakin suosi pieniä koululaisia (ja vanhempia) viimeistä päivää lukuunottamatta. Perjantaina satoi, mutta ei onneksi aivan mahdottomasti.
Nyt on mitali ja diplomi esillä, niitä voi esitellä kaikille kylään eksyville. Juuri odotellaan pientä pikkuserkkua vanhempineen, isänsä on pelannut palloa ihan tosissaan pitkään, joten juttua A:n kanssa riittänee :-)
Muuten ei tähän viikkoon ihmeitä mahdu. Äiti on ollut hieman ahdistunut kaikkien aikataulujen yhteensovittamisessa (kun pitäisi jossain välissä töissäkin keritä käymään), lapset ovat olleet päiväkodissa ensimmäisen päivän uusissa tiloissa (vaihtoivat päikseen ja siitäkin äidin piti hieman ahdistella ja päiväkodin johtajaa kontaktoida) ja ihana Väestöliiton tuttu hoitajakin ollut kahtena päivänä auttamassa tässä harrastusrumbassa. Liekö jotenkin mahdollista pitää lapset seuraavat kymmenen vuotta pois kaikkien harrastusten parista, jotta vanhemmat pääsisivät vähän helpommalla ;-D ?
Enemmän ja vähemmän tautisia koko perhe olemme olleet, sekin tietysti hieman vaikuttaa jaksamiseen. Erityisesti A on köhinyt melkoisesti koko viikon, epäilin, että pöllyävä kenttä on sen aikaansaanut, mutta taitaakin olla ihan oikeaa räkätautia. Öisin ovat vähän molemmat lapset valvoskelleet ja vuoronperään vieressä nukkuneet. Ei kuitenkaan sen vakavampaa.
Sen verran kuitenkin vaikuttaa olotila, että taitaapi tänään jäädä Helsinkipäivän riennot kokematta, ihan mielellään täällä kotosalla huilailee.
Mukavaa viikonloppua itse kullekin säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti