Te kaikki lapselliset, jotka tänne eksytte, ihan vinkkinä, jos ette ole mua viksumpia:
Älkää lähtekö lasten kanssa kyläreissulle pitkän päiväkotipäivän päälle!!! Paitsi jos haluatte menettää hermonne ja uskonne siihen, että lapsenne on/ovat sittenkin kohtuullisen siedettäviä.
Me emme ikinä päiväkodin päälle käy missään, korkeintaan naapurin pihalla leikkimässä muutaman minuutin (jaa miksiköhän). Eilen teimme poikkeuksen. Olimme A:n parhaan päiväkotikaverin luona muutaman tunnin iltasella.
Ihanahan sitä on kylässä käydä, en tarkoita sitä ollenkaan. Mutta... kun kaksi ja puoli tuntia kuuntelee riekkumista, huutamista, tappelua ja katselee kun isompi on
riehumisesta aivan hikinen ja pienempi riisuu kylässä pikkuhoususilleen, alkaa saada tarpeekseen. Ei auta kaunis puhe, ei auta uhkailu tai rangaistukset.
"Joo joo äiti" - ja sama jatkuu. Uuh! Kun kaappaa isomman syliin ja pyytää rauhoittumaan, saa palkkioksi puraisun tissiin (on juuri sopivan pituinen, meidän melkein kuusivuotiaalla tulee sitten sellainen mieleen)!!
Olipahan reissu ja tulipahan tehtyä! Meitä ei ehkä pyydetä ihan heti uudestaan ;-D
No, kivat viime päivät ovat joka tapauksessa olleet. Viikonloppuna saatiin oikein urakalla sukulaisia kylään. Ensin lauantaina tuli yökylään lasten 1,5v pikkuserkku vanhempineen (Kaunis kiitos L & T, olette ihania!), sunnuntaina joukkoon lisättiin vielä 2 x R, lasten ainoat serkut vanhempineen (Pentu, olette tekin ihania! Mutta te järkkäätte seuraavan ;-D!).
Villiä vilskettä, helinätä, helskettä siis riitti koko sunnuntaiksikin. Mutta hassua oli, että jotenkin tuntui, että aikuiset ne enemmän tilaa vievät, kuusi aikuista saa isoonkin olohuoneeseen täyden tunteen, lapset sen sijaan katosivat omiin huoneisiinsa melkoisen tehokkaasti ja äänettömästi.
Pikku-R, vasta kuukauden ikäinen serkkupoika, sai erikoishuomiota A:lta. Meidän 
herra rakastaa pieniä ja pitelikin pikkumiestä sylissään pitkiä aikoja hellästi jutellen, silitellen ja tuttia tarjoten. Kun itku meinasi tulla, asentoa korjattiin pystympään olkapäälle ja meidän hoitopoika paukutti pyllylle pitkät tovit. Tosin totesi kyllä jälkikäteen, että ottihan se aika koville, käsi väsyi. Mutta hoitaessaan ei valittanut eikä pyytänyt kertaakaan apua. Hoitaja-ainesta, valitettavasti. Mutta ihana toinen! -tai siis molemmat ♥ ♥ ♥
Loputhan tästä viisikosta ovat neitejä. Nuorimmainen, se pikkuserkku, ei ihan vielä pysy isompiensa matkassa, mutta serkukset I ja R ovat kuin paita ja peppu. Kokoakin on saman verran, vaikka ikäeroa on vajaa kaksi vuotta meidän neidin eduksi. Siellä ne I:n huoneessa nytkin hihittelivät kerätessään kaikki I:n (sata) korua R:n kaulaan ja ranteeseen :-)♥ ♥ ♥
Ja sen verran vielä äidinkin ihanuuksista, että sain serkkuni (ja tämän auton) kaveriksi Ikeaan, joten sain uuden kehyksen ihanalle taululleni, josta kerroin aiemmin.
Ja vielä lisää omia juttuja: Äiti (ja tietysti koko perhe) saa lisää vieraita. Huomenna saamme yökylään pikkuserkkuni Ranskanmaalta ♥ ♥ ♥ !
Siis kerrassaan ihania päiviä viime aikoina, vaikka ei ehkä kaikkein keveimmästä päästä! Vielä kerran ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti