Alkaa olla konkari tuo meidän ekaluokkainen. Onhan koulua jo viikko takana.
Näin työkuvioista käsin tarkastellen tuntuu, ettei isäntä tällä hetkellä muuta teekään kuin vie lapsia ja hakee heitä, kilometrejä kertyi pikaisen laskemisen mukaan tuossa yhtenä päivänä viisi... Kyllä siinä riittää miehellä syksyksi askaretta, huh. Ei käy kateeksi.
Ape sen sijaan tuntuu olevan jo koulussa ihan kotonaan. Eihän tuo kummia kerro, kysyttäessä kaikki on "ihan kivaa", mutta opelta kuulimme jo parikin asiaa.
Herra oli todennut erään päivän päätteeksi: "Ope, täällä koulussa on ihan kivaa, mutta kyllä mä vielä kyllästyn". Oh, so true! :-)
Ja eilen hän oli kuulemma ruokalassa nostanut pöydälle (tämä on siis nähtävästi koulun tapa) ne tuolit, joita muut eivät olleet huomanneet nostaa. Oli saanut opettajan johdolla luokassa aplodit huomaavaisuudestaan. Hei, se on mun lapseni, kyllähän mä tiedän, miten upea se on ;-D!
Isälle poika oli kertonut muutaman koulupäivän jälkeen, että kun luokassa on oikein levotonta (en tiedä mitä tämä tarkoittaa hänen mittapuullaan, levoton kun on usein itsekin), hän pyytää päästä vessaan. Kun hän on siellä, hän ei palaakaan ihan heti vaan jää hetkeksi katselemaan ulos ikkunasta :-D - Mitähän tästäkin pitäisi olla mieltä?
Kaikkinensa siis kivasti alkanut tämä uusi arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti