Kireä, typerä mutsi :-(

Huh mikä viikko! Onneksi se on ohi.

Tämä äiti ei ole tällä viikolla (taaskaan) ollut mikään esimerkki-äiti. Jos en nyt koskaan ole mikään ihmeellisen hyvä ollut, viime aikoina kuitenkin hieman vähemmän persiistä kuin taas tällä viikolla.

Kireänä kuin viulunkieli koko viikon :-( Lapsi-parat ovat saaneet kuulla karjumista taas parin kuukauden edestä. Ja armollisesti aina anteeksiantaneet ennen nukkumaanmenoa. Milloinkohan sekin armollisuus päättyy?

No joo, siis esimerkkiä kehiin:

Tulin töistä kotiin ja heittäydyin patjalle olohuoneen lattialle lasten kanssa juttelemaan:
Jonkin ajan päästä Ape alkoi heilutella kädessään olevaan metallista korua uhkaavan oloisesti nenäni vieressä. Pari kertaa pyysin, että lopeta, ettei se osu minuun. Ei auttanut. Jolloin paloi pinna, tartuin koruun ja kiskaisin sen viiden metrin päähän seinään :-( Ja perään jokunen painokelvoton sananen kohtuullisella volyymillä siitä, että jos mä sanon jotain, se tarkoittaa sitä.

No, Apehan tietysti meni tolaltaan. Siitä, että huusin (vaikkei siis ole ollenkaan poikkeuksellista, että huudan, hän reagoi siihen aina) ja siihen, että heitin tavaran.

"Äiti, sähän lupasit, ettet ENÄÄ IKINÄ heitä mun tavaroita!" - Olen siis KERRAN aiemmin, noin viisi vuotta sitten heittänyt yhden pikkutuolin lattiaan (tosin silloin olin vihainen isännälle, mutta tuoli sattui pahasti tielle - ja tietysti hajosi. Tästä kuulen edelleen rakkaalta pojaltani).

*huoh*

No, nukkumaan mennessä vielä keskustelimme asiasta.
- "Äiti, arvaa miksi mulle oli niin paha juttu, kun luulin, etten löydä sitä enää, kun sä heitit sen?"
- "No?"
- "No kun mä oon saanu sen yhdeltä parhaista kavereistani niin se on mulle tärkeä" ♥

Ihania nuo lapsukaiset!

Ai niin muuten: Ape oli tänään taas koululla. Ovat käyneet työstämässä jotakin sirkusprojektia yhdessä ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa kuukauden ajan joka viikko ja tänään oli projektin päättäjäiset.

Nämä nuorimmat esiintyivät päättäjäisissä. Meidän herra vetäisi vuorosanansa (joita ei enää illalla sitten muistanutkaan) yli 100 hengen yleisön edessä!! Vaikka kertoikin illalla, että kun esitys alkoi, hän toivoi, että lattiassa olisi luukku, josta pääsisi kotiin piiloon, niin paljon jännitti. Jälkeenpäin kuulemma oli kuitenkin hyvä olo ♥ ♥ ♥ - Näin siis meidän ukko, joka vielä vuosi sitten halusi jättää päiväkodin kevätjuhlat kokonaan väliin, kun pelkkä paikallemeno ahdisti (-istui selin kaikkien esitysten ajan, eikä siis osallistunut).

Ihanaa, keväistä viikonloppua kaikille!