Mieliala nimittäin. Siis minulla tällä kertaa.
Päivällä itketti, oli niin paha mieli. Tulin kotiin ja sydän suli. Niin kertakaikkisen ihana perhe. Ei nuo mitään erityistä tehneet, korkeintaan mökästivät, mutta hyvä mieli tuli silti.
Kävin sähköpostilla ja itku tuli uudelleen. Karjuin syyttä suotta perheelle, omaa pahaa tuultani purin. Maailma ei vain aina tunnu ihan reilulta. Ei mitään vakavaa, herkkis vain edelleen olen. Mun mieleni on helppo pahoittaa.
Ja sitten taas hetken päästä - mukava ja kevyt fiilis. Rakkautta ja hyvää mieltä mieli täysi. Ihana loppuviikko tiedossa, mielettömän kivoja yllätystapaamisia ja etukäteen sovittujakin.
Niin - ja se ihana perhe, joka minulla on ja joka ei tästä mihinkään katoa edes niinä huonoina hetkinä.
Kyllä, olen sekaisin. Sekaisin elämästä. Olen aina ollut ja iän myötä tuntuu vain pahenevan. Ihan vain lievää vuoristorataa ;-D
Mutta jos sitä välillä sukelteleekin, ovat ne huiputkin sitten taivaissa.
Yhtä sekavaa viikkoa kaikille (loman jälkeiset tunnelmat ehkä vielä pahentavat tätä normaalioloissakin näkyvää hulluutta)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti