Luin tuossa viimevuotisia ongelmiasi penikoiden yms. jalkavaivojen kanssa. Mulla ihan sama juttu, paitsi että en juokse vaan yritän edes kyetä kävelemään työmatkani. Ja tietty jumpat, spinningit ja sen sellaiset päälle. Tällä hetkellä vaivoina siis penikat, isovarpaiden tyvinivelet sekä Mortonin oireyhtymä.
Paraniko vaivasi? Vai jouduitko luopumaan juoksemisesta? Oliko mitään enempää enää tehtävissä? Tosin pitkälti kaikkesi kyllä teit, ihan samat ohjeet olen minäkin kuullut.
Ottaa niin päähän, ihan samat fiilikset, joku jossakin on päättänyt että minun kuntoilustani ei vaan saa tulla mitään. Iisit jumpat kyllä onnistuu, pilates ja lihaskuntojumpat, onneksi. Mutta varsinaiset kestävyyskunnon kohotuslajit ei sitten tahdo onnistua.
Anteeksi, että olet saanut odottaa vastausta. Liekö enää käyt täällä, mutta vastaan nyt lopulta:
Vaivani parani kohtuullisesti. Lopulta. Se vaati kuitenkin vuoden täydellisen levon :-( En juossut vuoteen askeltakaan - ja useammaksi kuukaudeksi lopetin KAIKEN hyötyliikunnan myös :-( Tämän jälkeen aloitin hyvin varovasti, kävin viime kevään aikana noin kymmenellä lenkillä, tunnin kerrallaan... Nyt kykenen käymään lenkillä noin kerran viikkoon, maksimissaan. Mitään muuta on turha kuvitella hyötyliikunnan lisäksi tekevänsä. Vähän kyykkyjä salilla kokeilin - penikat välittömästi vaivana...
Jatkuvasti toki taistelen edelleen tuon isovarpaan tyvinivelen/sesam-luidenkin kanssa. Ne ovat kohtuulliset, mutta muistuttavat aika ajoin reippaasti olemassaolostaan :-( Mutta en valita, pystyn kuitenkin liikkumaan.
Kävin kevään aikana taas 15 sarjan fysioterapeutilla, opettelimme virheellisen askelluksen muuttamista, pohjallisenhan sain jo vuosi sitten keväällä...
Pienin pienin askelin, mutta aiempaan verrattuna kuitenkin hyvin menee tällä saralla :-)
Kärsivällisyyttä se vaatii, eikä koskaan ole enää entisensä, mutta kaikkea ei kai voi saada :-)
Hei!
VastaaPoistaLuin tuossa viimevuotisia ongelmiasi penikoiden yms. jalkavaivojen kanssa. Mulla ihan sama juttu, paitsi että en juokse vaan yritän edes kyetä kävelemään työmatkani. Ja tietty jumpat, spinningit ja sen sellaiset päälle. Tällä hetkellä vaivoina siis penikat, isovarpaiden tyvinivelet sekä Mortonin oireyhtymä.
Paraniko vaivasi? Vai jouduitko luopumaan juoksemisesta? Oliko mitään enempää enää tehtävissä? Tosin pitkälti kaikkesi kyllä teit, ihan samat ohjeet olen minäkin kuullut.
Ottaa niin päähän, ihan samat fiilikset, joku jossakin on päättänyt että minun kuntoilustani ei vaan saa tulla mitään. Iisit jumpat kyllä onnistuu, pilates ja lihaskuntojumpat, onneksi. Mutta varsinaiset kestävyyskunnon kohotuslajit ei sitten tahdo onnistua.
Hei Linda!
VastaaPoistaAnteeksi, että olet saanut odottaa vastausta. Liekö enää käyt täällä, mutta vastaan nyt lopulta:
Vaivani parani kohtuullisesti. Lopulta. Se vaati kuitenkin vuoden täydellisen levon :-( En juossut vuoteen askeltakaan - ja useammaksi kuukaudeksi lopetin KAIKEN hyötyliikunnan myös :-( Tämän jälkeen aloitin hyvin varovasti, kävin viime kevään aikana noin kymmenellä lenkillä, tunnin kerrallaan... Nyt kykenen käymään lenkillä noin kerran viikkoon, maksimissaan. Mitään muuta on turha kuvitella hyötyliikunnan lisäksi tekevänsä. Vähän kyykkyjä salilla kokeilin - penikat välittömästi vaivana...
Jatkuvasti toki taistelen edelleen tuon isovarpaan tyvinivelen/sesam-luidenkin kanssa. Ne ovat kohtuulliset, mutta muistuttavat aika ajoin reippaasti olemassaolostaan :-( Mutta en valita, pystyn kuitenkin liikkumaan.
Kävin kevään aikana taas 15 sarjan fysioterapeutilla, opettelimme virheellisen askelluksen muuttamista, pohjallisenhan sain jo vuosi sitten keväällä...
Pienin pienin askelin, mutta aiempaan verrattuna kuitenkin hyvin menee tällä saralla :-)
Kärsivällisyyttä se vaatii, eikä koskaan ole enää entisensä, mutta kaikkea ei kai voi saada :-)
Tsemppiä!!