Eilen oli ekaluokkalaisen ensimmäinen joulujuhla.
Oli hieno juhla. Eri luokkien esiintyjät oli valjastettu yhteiseen tarinaan, oli valaistukset, musiikit, tanssit, jotka kaikki liittyivät samaan teemaan. Hieman eri tapaan kuin omana aikani :-) Mutta olenhan todennut ennenkin, että voisin aloittaa ekaluokan uudelleen ;-)
Ape ei esiintynyt, heidän luokkansa vuoro on vasta keväällä, mutta halusi vanhemmat mukaan juhlaan.
Kysyin etukäteen eikö häntä nolota kun vanhemmat ovat paikalla, kun epäili, ettei monen muun vanhempi ole.
"Sehän on mun etu, jos te olette, näen teitä enemmän" - Ihana lapsi, näin positiivisesti yrittää esikoisemme sopeutua vanhempiensa eroon.
Pieni prinsessa liimautui tiiviisti äidin lähelle koko esityksen ajaksi, vaikka valittelikin kuumuutta. Hiljaisena painautui äidin syliin. Juhlan jälkeen matkusti koko yhteisen metromatkankin epätyypillisesti äidin sylissä. Kun äiti jatkoi töihin, lähti hän isän kanssa hampurilaiselle, vaikkei olisi millään halunnut äidistä irtautua.
Näin pienempi työstää eroa.
Vaikeita asioita, kaikenikäisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti