Ehkä siksi, että unohti nopeasti koko asian :-)
Tässä on venähtänyt taas melkoinen tovi edellisestä päivityksestä. Selittyy monella asialla. Yksi niistä on se, että molemmat lapset ovat taas yskässä = yskivät vuoroöin itsensä oksennukseen asti. Yöunet ovat siis jääneet melkoisen vähiin viime aikoina.
Tänään onneksi yhtäkkiä muistin, että meiltähän löytyy kaapista astma-lääkettä. Ennenkin se on ollut pelastus näissä tilanteissa. Ei siis muuta kun lääkettä kehiin ja peukut pystyyn. Josko koko perhe nukkuisi ensi yönä, edes suurimman osan yötä!
Juttelin tänään tuon pikkuneidin kanssa pitkän tovin. On neiti tänä syksynä ottanut valtavan harppauksen eteenpäin. Meillä ei ole enää pieniä lapsia, ainoastaan isoja. Apen lähtö kouluun samasta päiväkodista ja Indyn siirtyminen isompien ryhmään on tehnyt neidille valtavan hyvää.
Hänestä on kehkeytynyt varsin osaava, reipas, omatoiminen ja itseensä luottava nuori nainen. Joka askartelee, maalaa, kirjoittaa ja touhuaa muita isojen tyttöjen juttuja kaiket päivät. Ja ne kaikki tarinat ja runot joita on jo ehtinyt päiväkodissa syksyn aikana oppia...
Miten se kasvaminen tapahtuu aina yllättäen? :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti