Pahoitin tänään suuresti mieleni eräästä työssä sattuneesta tilanteesta.
Työpäivän päälle makasin sängyllä asiaa hieman itkeskelemässä.
Rakas poikani kävi pikaisesti halaamassa minua, mutta poistui yllättäen samantein.
Ihmettelin mielessäni asiaa, kun hän yleensä haluaa kovastikin lohduttaa ja kärsivällisesti makailee vieressä pitkiäkin aikoja, huolimatta siitä, että kerron hänelle, ettei mitään hätää ole.
Syy pikaiseen poistumiseen kuitenkin selvisi hetken päästä:
Rakas poikani palasi takaisin, talouspaperiin kääritty suklaapala mukanaan.
"Äiti, tässä on sulle suklaata lohdutukseksi"
Voiko poika enää enempää äitiään lohduttaa? Lapseni on jo oppinut sen tärkeimmän ;-) Suklaan voiman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti