Kylläpä onkin nyt ihmistä lomilla hellitty. Hauskaa on sekin, että tuntuu kuin koko ajan vaan paistaisi aurinko, vaikka kyllä tuohon niitä sadepäiviä - tai ainakin harmaita päiviä - on useita mahtunut.
Tällä viikolla saimme rakkaita vieraita Mikkelistä, peräti kaksi kokonaista päivää saimme viettää yhdessä. Ja tulipa tässä stadissakin pyörittyä kuin turistit ikään ;-)
Tiistaina vietimme kuusi tuntia Lintsillä (IIK, jo toinen kerta tänä kesänä!) kera viiden lapsen. Indy -raukka jäi vähän yksikseen, kun kolme isointa pääsivät jo joka toiseen vehkeeseen (ja muuten niissä sitten kiersivätkin, huh!) - ja Indy alle 120 senttisenä jäi yksikseen pyörimään muualla :-( Ja nuorimmaisesta (kolmivuotias) ei vielä oikein Indylle seuraksi asti ollut.
No, neiti on kyllä kovasti reipas ja omatoiminen, ei häntä ihan kauheasti tuolla asia häirinnyt, kulki kerran toisensa perään laitteissa, joihin pääsi. (Lintsi on muuten juuri tuon ikäisille ja kokoisille melkoisen tylsä paikka)
Ja hän on kunnostautunut erityisesti omatoimisessa ostosten teossa. Lintsillä osti itselleen hattaran :-) Pieni asia meille aikuisille, mutta valtava ylpeyden aihe pienelle ihmiselle, jonka nenä juuri ja juuri yletti tiskille.
Muuten Indyllä tuntuu olevan aina vain kovasti vaikea vaihe menossa. Oliko se niin, että tässä iässä se kuuluu asiaan? Kaikki kiukuttaa ihan koko ajan, pääsääntöinen äänensävy on natina ja narina :-( Läpsii ja läiskii meitä aikuisia ja erityisesti Apea. *huoh* Ei tuo neiti ole mikään lyöjä koskaan ollut, nyt vain tuntuu olevan ainoa keino purkaa turhautumista. - Rangaistusminuutteja on siis viime aikoina jaeltu melkoiset määrä, emme ole keksineet muutakaan keinoa siihen puuttumiseen. Vinkkejä anyone?
No, toisaalta ensimmäisen kerran puhuu asioista viisivuotiaan, ison tytön, tavoin. Pohtii isoja asioita: vertaa itseään muihin, miettii mummin kuolemaa, isoksi kasvamista, uuteen päiväkotiryhmään siirtymistä, kaverisuhteitaan, epäilee meidän perheen rakkautta häneen... Kyllä sellainen taitaisi ahdistaa ketä tahansa aikuistakin :-)
On myös keksinyt uuden tavan purkaa/kertoa oloistaan. Neiti säveltelee lauluja kaiket päivät. Sävelistä en osaa sanoa, mutta sanoitukset toivoisin saavani talteen jokaisesta. Ihania pieniä viisuja! (Joiden sanat esittäjä itse keksii siis laulun myötä - ja unohtaa yhtä nopeasti)
Viimeistä lomaviikkoa minun osaltani viedään. Uusi elämänvaihe siis koko perheellä juuri alkamassa. Ape menossa kouluun, Indy isoksi tytöksi uuteen päiväkotiryhmään, isäntä jäämässä puoleksi vuodeksi kotiin ja minä siirtymässä täysipäiväkseksi työntekijäksi ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen...
Töihinpaluuta tässä jo kaavailen, pyöräilyn merkeissä. Ajattelin ainakin kokeilla, miltä tuntuisi polkaista tuo 13km suuntaansa päivän alkuun ja työpäivän päälle...
Kostean helteistä viikonjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti