Todellakin. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on kaksi päivää ulkoiltu ahkerasti!! Uskomatonta mutta totta! Eilen oltiin työpäivän päälle vielä kaks ja puol tuntia puistossa (MIELETÖN ilma, lämpöä oli varmaan auringossa 30), tänään kans yli kaksi tuntia (ei enää ollenkaan niin ihana ilma, olin lopulta ihan jäässä!).
Tarkoittaakohan tämä sitä, että minäkin alan pikkuhiljaa tervehtyä? Eilisen uskomattoman lämpimän kesäkelin jälkeen tänään on vapaapäiväkin tuntunut poikkeuksellisen mukavalta. Ihan lomamaiselta.
Lapsetkin ovat olleet mukavia - tai sitten hyvällä fiiliksellä ei kiukuttelua edes kuule.
Päiväkodin kevätjuhla onnistui tiistai-iltana hyvin. Molemmat lapset esiintyivät käsittämättömän reippaina eikä jännitystä näkynyt lainkaan (sitä kyllä kuulemma oli, kertoivat jälkikäteen). Äitikin piti itsensä kasassa eikä kyyneleitä tarvinut vielä vuodattaa (lapsillahan jatkuu hoito vielä kuukauden).
Meidän kundista on tullut kertakaikkisen upea nuori mies. Vaikka jokainen äiti ja isä on tietysti sitä mieltä, että oma lapsi on se fiksuin, kyllä tuo meidän lapsi on hieno lapsi. Puistossa tänään pelasivat kuuden kundin kanssa fudista - ja meidän kundi oli ainoa, joka ahkerasti syötteli. Tuohon ikään toki kuuluu vielä itsekkyys, mutta muut kundit olivat parikin vuotta vanhempia - ja silti meidän kundi (porukan nuorin) oli se kaikkein epäitsekkäin syöttelijä.
Itsekin hiukan ihmetteli jälkikäteen: "Äiti, miksi muut haluaa aina vaan laukoa itse eikä koskaan syöttele?"
Kai on siis lupa olla ihan oikeasti ylpeä? ;-)
Prinsessakin on muutamassa kuukaudessa muuttunut silmissä. Tuo oman polkunsa kulkija, jolla ei juuri hyviä kavereita ole ollut, eikä niitä ole edes kaivannut, juoksenteli tukka putkella koko ajan uuden hyvän ystävänsä kanssa. Ja äiti saattoi siinäkin huokaista - ei se sittenkään ole erakko :-)
Monenlaisilla hyvillä fiiliksillä siis tänään!
Mukavaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti